maanantai 17. kesäkuuta 2013

4 miljoonaa kirjaa


[vaihtoehto vaihtoehdottomuudelle]




Taidan olla hieman vanhanaikainen.
     Ja joka tapauksessa pidän selkeistä ratkaisuista.
     Se tarkoittaa että kun menen ravintolaan, odotan saavani sieltä syötävää ja juotavaa. Taidenäyttelyyn menen katsoakseni seinille ripustettuja maalauksia tai muuta semmoista. Jalkapallokentän katsomosta haluan nähdä futismatsin. Konsertissa pitää, ainakin minun mielestäni, kuunnella musiikkia. Petyn jos bensa-asemalle ajettuani huomaan ettei sieltä saa bensaa.
     Kun menen kirjakauppaan, odotan että siellä myydään kirjoja. Ja kirjastossa pitää olla ennen kaikkea kirjoja. Jos kirjastossa ei ole kirjoja, miksi sitä pitäisi kutsua kirjastoksi?
     Käväisin sunnuntaina Helsingissä Akateemisessa kirjakaupassa. Siellä remontoidaan. Pahaa pelkään että kirjat väistävät amerikkalaista kahvilaa.
     Voi siis olla, että maailma ajaa ohitseni.


Viime lauantaina Helsingin Sanomat riemuitsi uuden keskustakirjaston suunnittelukilpailun ratkeamisesta. Töölönlahden sumppuun saadaan moderni kulttuurirakennus, jota koko Suomen kannattaa (tai pitää) odottaa sydän pamppaillen.
     Hesari uhrasi aiheelle kolme tabloidsivua.
     Kulttuuriministeri, jolla on tapana oopperassa näpytellä älypuhelinta ja stadionilla suututtaa yleisurheilijat, vakuutti että keskustakirjastosta tulee ”koko kansan olohuone”.
     Hesari oli innoissaan rakennuksen eteen syntyvästä aukiosta joka on suojattu sateelta. ”Bändi voi soittaa lipan alla, mutta kauniilla säällä myös lipan päällä”, hehkutti arkkitehtuurikilpailun voittaja. Lipan päällä voi myös kävellä ja katsella Töölönlahden sumppuun rakennettuja talorumiluksia.
     Taloon tulee, kertoi Helsingin Sanomat, elokuvasali, studioita, peliasemia, työpajoja- ja pisteitä.
     Tuodaanko taloon kirjoja, sitä Hesari ei paljastanut.


Helsingin Sanomat on julistanut keskustakirjastolle nimikilpailun. Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen perustelee, että ”keskustakirjasto tarvitsee uuden nimen, joka kuvastaa satavuotista Suomea”.
     Hesarin mukaan nimi voi olla tyyliä ”mökki”, ”lato” tai ”lörppä”, mutta sitä ei sanottu saako nimessä esiintyä sana ”kirja” tai ”kirjasto”.
     Suunnittelukilpailun voittanut taloehdotus kantaa nimeä ”Käännös”.
     Talon arvioidaan maksavan vähintään 75 miljoonaa euroa, josta valtio maksaa kulttuuriministerin mukaan sopivan osuuden. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, helsinkiläinen veronmaksaja saa varautua 80-100 miljoonan euron kustannuksiin. Tai vielä enempään.
     Niillä miljoonilla saadaan Helsingin keskustaan puulippa ja monta peliasemaa ja katettu aukio, jossa bändi soittaa sateellakin.
     Se on hyvä sillä Helsingissä sataa usein. Vettä ja lunta, räntää myös.


Tiedän.
     Olen vanhanaikainen kuvitellessani, että kirjastossa pitäisi olla mahdollisimman paljon kirjoja. Monia kirjoja, erilaisia kirjoja.
     Jos keskustakirjasto jätettäisiin kuitenkin rakentamatta ja 80 miljoonaa euroa käytettäisiin helsinkiläisten kirjastojen kirjavalikoimien kartuttamiseen, saataisiin noin 4 000 000 miljoonaa kirjaa. Vähän enemmän tai jonkinverran vähemmän.
     Mikäli luen kirjastojen tilastoja oikein, viime vuotisten lukujen perusteella tämä määrä riittäisi Helsingissä kirjahankintoihin 30 vuodeksi!
     Se tarkoittaa että ainakin yksi ellei kaksi sukupolvea saisi kirjoja riittävästi luettavakseen. Jos siis vielä on sukupolvia, jotka haluavat (osaavat) lukea kirjoja.
     En vähättele peliasemia enkä puulipan alla soittavaa bändiä, mutta kysyn silti, että pitääkö helsinkiläisille ja suomalaisille hankkia kirjoja vai pompöösi ”kansallinen olohuone” keskelle Helsinkiä? Kumpuaako satavuotiaan Suomen sivistys kansien välistä vai puulipan katveesta?
     Tehdäänkö ”Käännöksellä” siis käännös sivistykseen vai käännös siitä pois?




                             Madridin kirjamarkkinoilla myydään kirjoja. Jaakko Salovaara 2013.



                                         JSS 2013.



          Myös Granadan kirjamarkkinoilla myydään kirjoja! KS 2013.


23 kommenttia:

  1. Totta, nykyisin ei kaupan nimen perusteella aina tiedä, mitä kauppa myy.
    Turun pääkirjasto on hieno, mutta siinä on myös näitä tietokonetiloja. Itse panostaisin enemmän kirjoihin. Mitään enemmän on oleskelutiloja, voi olla myös enemmän häiriöitä ja siis myös vartijoita. Olen miettinyt, että olen vähemmistössä ajatusteni kanssa, mutta luullakseni olohuoneet yleistynevät?

    VastaaPoista
  2. Luulen että aika monet kirjojen ystävät etsivät kirjastosta nimenomaan kirjoja.

    Tuo olohuone-aspekti on kiinnostava. Suomessahan suuret kauppakeskukset ovat sellaisia, hyvässä ja pahassa.

    Nyt kun olen parissa espanjalaisessa pikkukaupungissa ja muutamassa suuremmassa katsellut sikälaista elämää, niin torit täynnä kahviloita ja niissä istuvia ja niiden tuntumassa käveleviä perheitä ovat eräänlainen olohuone.

    Mutta siellä ei kyllä tarvita vartijoita leppoisan tunnelman takaamiseksi.

    Täällä pohjoisessa kaikki tuntuu olevan "kovempaa" ja askeettisempaa.

    VastaaPoista
  3. Kylläpäs taas kirjoitat asiaa! Olen koko viikon pyöritellyt samoja aiheita tekstiksi, mutta niin vain ehätit ensiksi. Toivottavasti ei haittaa, että pistin kynällä koreaksi näin ennen juhannusta tämän asian tiimoilta.

    Olohuoneita vastaan minulla ei ole mitään, mutta kauppakeskusta en sellaiseksi lue enkä toivo kirjaston edes etäisesti muistuttavan noita karmivia keskittymiä, jonne autoilla ajetaan kaukaa. Useimmiten sitten korvissa vonkuu suureen ääneen joku laulaja, että ei ajatuksiaan kuule.Vaunuarmadat kansoittavat käytävät eikä lukemisesta tule mitään. Jos tämä on keskustakirjaston kohtalo, täytyy toivoa, että sivukirjastot säilyttävät asemansa. Muutoin on hienoa, että pääkaupunkiin tulee kunnollinen keskustakirjasto! Jo on aikakin! Hieman pelolla olen kyllä pohtinut, mistä rahoitus kirjastoon tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei haittaa, tietenkään! Kynät ja kynät kantsii aina panna koreaksi. Juhannuksenakin.

      Muuan ystävä kertoi että Helsingissä saa kirjastosta odottaa tilaamiaan kirjoja joskus kuukausitolkulla - sitä tilannetta uusi rakennus tuskin parantaa, voisi pelätä että melko varmasti huonontaa.

      Toisaalta, niin kuin toinen tuttu sanoi, ehkäpä hieno ja vetävä uusi kirjastorakennus imee ihmisiä sisälle ja jopa uusia lukijoita ikään kuin vahingossa.

      Pessimismi ja optimismi taitavat tässä olla yhtä perusteltua. Joka tapauksessa, jos 80-100 miljoonaan investoidaan kulttuuriin eikä samalla oteta muualta kulttuurista pois, niin onhan se myönteistä.

      Paitsi jos...

      Poista
  4. Sen verran olohuonetta toivoisin kirjastoihin kuitenkin, että niistä löytyisi mukavat sohvat tai nojatuolit, joilla voisi rauhassa lueskella :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohan ei ole kohtuuton toive! Kunhan siellä kirjastossa on kirjoja, joita voi sohvalla/tuolilla lueskella ja katsella.

      Poista
    2. Toivotaan siis kovasti, etta kirjojen mainitsematta jattaminen johtui siita, etta suuri ja kattava kirjavalikoima on kaikille itsestaanselvyys!

      (Nyrpistan muuten taalla nenaa amerikkalaiselle kahvilalle Akateemisessa.)

      Poista
    3. Kirjasto ilman kirjoja olisi saavutus - jopa Suomessa!

      Tuusulassa, Hyrylässä on kyllä yksi bensa-asema jossa ei myydä bensaa joten kaipa sitä mallia voisi kirjastoonkin soveltaa.

      Mutta ihan vakavasti: jos seuraa keskustakirjastosta kohkaavien puheita, niin kaikki muut asiat kuin kirjat ovat kohkaamisen ytimessä, uudisrakennusta perustellaan kaikella muulla kuin hyvällä valikoimalla kirjoja, jne.

      Jokin oire...jostakin?

      Poista
  5. Tuli vielä mieleen yksi kommentti sanottavaksi, silläkin uhalla että kuulostan tosikkomaiselta, mitä ehkä olenkin, ainakin heikkoina hetkinäni ellen sitten koko ajan, paitsi painajaisunissa joissa kuvittelen olevani jotakin muuta kuin tosikko.

    Nimittäin: miksei uutta kirjastoa perustella kirjaston sisällöstä käsin? Lupaamalla sinne aivan uudenlaisia kokoelmasaleja? Sali pohjoismaiselle dekkarille, suurenmoinen sali feministinisille kirjallisuudelle, kaunis sali ihmisen ja metsän suhteesta kertovalle kaunokirjallisuudelle, jyhkeä sali suomalaista kaupunkikulttuuria (onko sitä?) käsittelevälle kirjallisuudelle, jne jne.

    Luulisi että kirjastoihmisillä pää on täynnä visioita - siis kirjoihin eikä vain suksisauvoihin ja peliasemiin liittyviä visioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavia, loistavia ideoita, Kyösti! Luulisi, että suomalaisia "kirjastokansana" tuollaiset visiot ja mahdollisuudet innostaisivat ja kiinnostaisivat. Toteutuskaan ei maksaisi maltaita.

      Tuntuu olevan tuo oire *jostakin* vallalla muuallakin: täälläkin kirjastoa avataan kaikenlaiselle muulle toiminnalle ja varsinkin kaikenlainen multimediahommailu näyttäisi olevan nousussa. Ja Britanniassahan kirjastoja on jo lakkautettu nimekkäiden kirjailijoiden ja kansalaisten protesteista huolimatta.

      Poista
    2. Sinun pitäisi olla täällä kirjastonjohtajana, Sanna!

      Modernissa hyvinvointiyhteiskunnassa on paljon ihmisten elämään ja elämäntapoihin liittyviä paradokseja.

      Niin kuin se, että koskaan aikaisemmin ei ihmisellä ja perheillä ole ollut niin paljon vapaa-aikaa kuin nyt ja kuitenkin kukaan ei tunnu ehtivän mihinkään.

      Ja samalla ihmisten sieluista (vapaa-ajasta) kilpaillaan yhä viihteellisemmin keinoin ja houkutuksin; mikään ei ole mitään jos se ei korostetusti viihdytä (tai ei ole hemmetin terveellistä).

      Jos haluaa ryhtyä filosofoimaan, tulee mieleen ajatus että onkohan kaikkeen helposti "pitkästyvä ihmiseläin" etääntynyt liian kauaksi sosiobiologisesta alkuelämästään. Ihmisen evoluutio ei sittenkään ole valmistanut yksilöä näin runsaaseen joutenoloon!

      Ja toinen ajatus seuraa edellisestä: koska evoluutiota kaiketi edelleen tapahtuu, minkälainen olento tästä "pitkästyvästä ihmiseläimestä" lopulta kehkeytyy?

      Keskikesä saa ihmisen siis miettimään...

      Poista
    3. Mielenkiintoisia keskikesan mietintoja!

      Kaikille siis puutarhapalsta - ja ei kun ruoankasvatukseen tyopaivan paatteeksi ;-) Siitakin voisi tosin varmaan tehda tosi tv -shown... Paljastan nyt joskus fantasioivani sellaisesta paivasta, jolloin sahkot, netti ja satelliitit menisivat poikki. Kuinka sitten kavisi? (Sairaaloihin soisin silti omat turbiinit.)

      Jatkuva kiire on kamala asia.

      Evoluution seuraamuksia odotellessa aion nyt katsella hetken aikaa meilla harvinaisempaa ihmetta, eli sadetta!

      Poista
    4. Siis sateesta nauti!

      Täällä satoi eilen, nyt ei. Ainakaan vielä.

      Poista
  6. Uuden kirjaston tulisi olla valmiina 2017. Paljonkohan nykymuotoisia kirjoja silloin myydään ja mikä osa kirjoista on silloin jo e-kirjoja? Uskon että merkittävä.

    Itselläni on aiheesta sellainen tuntuma, että erityisesti tietokirjapuolella siirtymä e-kirjoihin tulee olemaan huiman nopea. Olen itse tuottanut ja myynyt kirjaa logistiikasta seitsemän painoksen verran parinkymmenen vuoden aikana, mutta tuleva 8. painos on väistämättä e-kirja. Kun kohderyhmä on opiskelijat yritysihmiset, niin niille e-kirja on jo perinteistä kirjaa pätevämpi monestakin syystä.

    E-kirjojen lainaaminen kirjastoista on tietääkseni koeluontoisesti käynnissä ja varmaan se kehittyy. Mutta tarvitaanko siihen kirjastoa fyysisenä rakennuksena? Vähän absurdi ajatus.

    Toisaalta voihan käydä niinkin, että kansa ostaa kirjat enenevästi e-kirjoina, mutta monet ihan nostalgiasyistä haluavat lainata perinteisiä kirjoja, kun sen voi veloituksetta tehdä. Perinteisten kirjojen tuleviin merkittäviin myyntimäärin en jaksa uskoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa vakuuttavalta ja uskottavalta, mutta se on toinen asia että onko vanhanaikainen paperikirjojen ystävä mielissään kuvittelemastasi tulevaisuudesta.

      Hyvinkin todennäköinen skenaario on, että paperin käyttö kirjoihin "kielletään" jossain vaiheessa, hiilipäästöjen ja energiasäästön nimissä.

      Mutta paperikirja voidaan kieltää myös siksi, että paperikirjan lukijaa ei oikein kukaan voi vahtia, toisin kuin sähkökirjan, ja ehkäpä tulevaisuuden lukulaitteet ovat niin "älykkäitä" että sekuriitat voivat seurata lukijan silmän liikkeitä yms. ja ehkäistä rikokset ja vallattoman käyttäytymisen jo silloin kun sellaisen idea vasta muotoutuu tulevan rikollisen päässä.

      Dystopiassani kuvittelen juuri sellaisen tulevaisuuden eli valtion valvoma sähkökirja osaltaan tappaa ihmisen yksilöllisen käyttäytymisen mahdollisuuden. Ympärillämme kuohuvan urkintajupakan keskellä tällainen kuvitelma ei ole mahdoton.

      Mutta - kirjastorakennus Helsinkiin varmaankin rakennetaan ainakin 100 vuodeksi. Jos silloin, sadan vuoden päästä ei enää ole paperikirjoja, niin kuin ennustat, rakennuksen seinien (ja puulipan) pystyttäminen on hullun hommaa.

      Saadaan "olohuone" ei-mihinkään tarkoitukseen. Satavuotiaan Suomen kunniaksi.

      Kuvitelmien kuvitteleminen voi käydä hermoille!

      Poista
    2. Olen optimisti: ehkä kirjailijat voivat tulla olohuoneeseen kirjoittamaan sähkökirjojaan?

      Poista
    3. Hahaa, näen silmissäni tulevaisuuden perheen aamiaisella.

      "Mitäs tehtäisiin", äiti kysyy. Teekuppi on jo tyhjä.

      "Jotain fiksua pitäisi tehdä", isää vastaa hörppiessään kahvikupista viimeisiä pisaroita.

      "No lapset", äiti kysyy pojalta ja tytöltä. "Mentäiskö Korkeasaareen katsomaan marakatteja vai Keskustakirjastoon kirjailijoita?"

      Poista
    4. Hahhhaaa! Korkeasaaressa ei saa ruokkia marakatteja, mutta kirjaston kirjailijoita ehka saisi? Ehka siella voisi katsella kirjallisuuden valmistumista lasiseinan takaa, juhlallisen hiljaisuuden vallitessa? Tai sitten kirjasto-olohuoneessa kirjailijat innostuisivat yhteisen olohuoneen nurkissa ja syntyisi jotakin aivan mahtavaa, uutta ja merkityksellista!

      Apua, tai kauhuskenaario: keskustakirjasto-olohuoneessa olisi sohvia, telkkareita ja playstationeita!

      Poista
    5. Päädymme siis marakattien kautta myöntämään keskustakirjastolle rakennusluvan?

      Poista
    6. Lupa myonnetty, myohemmin sitten naemme miten kavi :-D

      Poista
    7. Yep, odotellaan ja katsellaan, pitkin hampain!

      Poista
  7. Vastaukset
    1. No nyt kun lukee toissavuotisen jutun, niin oikeastaan: Ei voi!

      Poista