torstai 11. heinäkuuta 2013

Playboy


[John Reedin henkilökuva]



John Dos Passos: Playboy
(Otteita romaanista Nineteen Nineteen, 1932)



John Reedin
     isä oli U.S. sheriffi, merkkihenkilö Oregonin Portlandissa
     Jack oli lupaava poika
     siispä hänen väkensä lähetti hänet Itään kouluun
     ja Harvardiin.
     Reed oli lupaava nuorukainen, hän ei ollut juutalainen eikä sosialisti eikä hän
tullut Roxburystä; hän oli vahva ahnas kaikkeen viehtynyt; miehen on elämässään
pidettävä monista asioista.
     hän piti miehistä hän piti naisista hän piti syömisestä ja kirjoittamisesta ja ryyppäämisestä ja sumuisista öistä ja jalkapallosta ja riimillisestä runoudesta
     luentosalien hälinästä
     väistyvästä syksystä jalavista vanhojen talojen tiilistä;
     ruosteinen koneisto vinkui, dekaanit värisivät, hammasrattaat pyörähtivät
päättäjäispäivään, ja Reed oli ulkona maailmassa.


Linc Steffens puhui osuustoiminnallisesta yhteiskunnasta.
     Diogenes Steffens, Sokrates Steffens kyseli miksi ei vallankumousta?

Jack tahtoi elää tynnyrissä ja kirjoittaa runoja; mutta hän tapaili pummeja työmiehiä riskejä kavereita joista hän piti kavereita vailla onnea vailla työtä miksi ei vallankumousta?
     Hän ei voinut keskittyä työhönsä kun niin monet olivat onnea vailla:
     Elämä, vapaus, onnen tavoittelu;
     kaikkea muuta silkkikehräämöjen tykönä kun
     yhdeksäntoista-yhdeksäntoista
     hän meni Patersoniin kirjoittamaan lakosta, poliisit pieksemässä marssivia tekstiilityöläisiä, lakkolaiset vankilassa; ei aikaakaan kun hän oli marssiva lakkolainen poliisien pieksemä vankilassa;
     hän ei halunnut vapaaksi lehtensä takuilla, hän oppisi enemmän lakkolaisten kanssa vankilassa.
     Hän oppi toivon uudesta yhteiskunnasta missä kukaan ei olisi onnea vailla.
     miksi ei vallankumousta?
 

Metropolitan Magazine lähetti hänet Meksikoon
     kirjoittamaan Pancho Villasta
     Pancho Villa opetti hänet kirjoittamaan ja vuoristo ja kookkaat kaktukset ja pienillä toreilla soittavat yhtyeet ja panssaroidut junat
     ja kirottu pöly ja luotien vihellys
     autiomaan kauheassa yössä ja maatyöläiset jotka kuolivat näkivät nälkää tappoivat vapauden tähden
     maan veden koulujen tähden.
     Meksiko opetti hänet kirjoittamaan.


Sota puhalsi sammuksiin kaikki Diogenesin lyhdyt;
     Jack Reed oli aikansa paras amerikkalainen kirjailija, jos ihmiset olisivat halunneet tietoja sodasta he olisivat voineet lukea mitä hän kirjoitti artikkeleissaan
     Saksan rintamalta
     Serbiasta
     Salonikista
     linjojen takaa tsaarin vaappuvassa valtakunnassa
     vankina Cholmissa.
     Kaluunaherrat eivät meinanneet päästää häntä Ranskaan koska hän oli kuten sanottiin hupaillut saksmannien juoksuhaudoissa tykkijoukkueen kanssa ja hunnien tykki osoitti Ranskan sydämeen... playboy hommia, mutta oliko sillä loppujen lopuksi väliä kuka laukaisi tykit tai mihin ne oli suunnattu? Reed oli poikien kanssa joita räjäytettiin helvettiin,
     saksalaisten ranskalaisten venäläisten
     ja yhdeksäntoista-seitsemäntoista
     hän oli sotilaiden ja talonpoikien kanssa
     Pietarissa lokakuussa:
     Smolna,
Kymmenen päivää jotka järkyttivät maailmaa;


ei enää Villaa, maalauksellista Meksikoa, Harvard Clubin playboy kamaa, riimillistä runoutta, vanhanajan sotakirjeenvaihtajan hyviä juttuja,
     tämä ei enää huvittanut.


Kotona Valloissa syytteitä, Masses-lehden oikeudenkäynti, wobblien oikeusjuttu, Wilson sullomassa vankilat täyteen,
     väärennettyjä passeja, puheita, salaisia asiapapereita, piilopaikkoja   höyrylaivojen kolikomerossa;
     vangittu Suomessa kaikki paperit varastettu;
     ei enää mahdollisuutta riimittää runoja mukavia juttuhetkiä.
     Maailma ei huvita enää,
     on vain konekivääritulta ja tuhopolttoja
     nälänhätää täitä luteita koleraa pilkkukuumetta
     ei liinoja siteiksi ei kloroformia eikä eetteriä kuolio tappaa tuhansia haavoittuneita ja kaikkialla on vakoilijoita.
     Smolnan ikkunat valkohehkuisina kuin bessemerrauta,
     Smolnassa ei nukuta,
     Smolna jättiläismäinen valssaamo käy kaksikymmentäneljä tuntia päivässä valssaten miehiä kansakuntia toiveita vuosituhansia kiihokkeita pelkoja,
     raaka-ainetta
     uuden yhteiskunnan
     perustaksi.


Miehen on elämässään tehtävä monia asioita.
     Reed oli lännestä ja hän tarkoitti mitä sanoi.
     Hän heitti menemään sen minkä omisti ja itsensä Smolnaan,
     proletariaatin diktatuuriin;
     neuvostoliitto
     ensimmäinen työläisten tasavalta
     perustettiin ja kestää.
     Reed kirjoitti, otti huolekseen tehtäviä (kaikkialla oli vakoilijoita), työskenteli kunnes kaatui,
     sai pilkkukuumeen ja kuoli Moskovassa.

(vapaasti ja lyhentäen suomentanut Suomen Sosialidemokraattiin 8.3.1980 Kyösti Salovaara)


P.S.

John Dos Passosin ja hänen aikalaiskirjailijoidensa elämää sivuttiin parin viikon takaisessa pakinassani Hemingway & Gellhorn.

John Reed 1887-1920.

Warren Beattyn ohjaama elokuva Punaiset (Reds, 1981) kertoi John Reedin elämästä ja sai kolme Oscaria, mm. parhaasta ohjauksesta.

Leikkeitä vuosien varjosta












4 kommenttia:

  1. Muisti palailee. Olin lukenut Manhattan-opuksen. Portlandissa oli kyllä kirjakauppa joka myi kirjoja kiloittain, mutta löheskään koko kirjastoani en saanut mukaani tänne asti.

    Kiitos suomennoksesta! Kun saataisiin edes klassikot jenkeistäkin suomennetuksi. Tämä oli kyllä hieno ja kuvaava otos.

    No, sinä taisit tietääkin termin wobblie. Pari vuotta sitten suomennetussa Erämaa-tekstiantlogiassa Snyder puhkesi puhumaan wobblie-heimosta, suomalainen työmies huojuu ulos kirkkaaseen päivään wobblie-haalista. Mutta suomentaja ei tiennyt mistä on puhe.

    Voi olla että muistan kohtauksen jostain Snyderin runosta. Oletko lukenut Ihalaisen suomennoksen Gary Snyderin runoelmasta nimeltä Loputtomat vuoret ja joet? Yritin tyrkyttää sitä suomennettavaksi vuonna 1972 kun tulin takaisin Suomeen.

    Piti rupeamani kampaamaan auki suomalaista työväenlehdistöä Portlandin ja Seattlen seuduilta, olisin päässyt sillä tapaa takaovesta yliopistoon, mutta eipä sillä haalien jälkikasvulla sitten ollut varaa tutkimukseen.

    International Workers of the World. Suomalaiset lumperijäkit saivat aikaan 8-tuntisen savottapäivän ja lakanat kämpille joskus 1920-30-luvuilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käsitykseni amerikkalaisen työväenliikkeen (ja vasemmistolaisten) historiasta on aika fragmentaarinen - enempi välillisiin lähteisiin perustuvaa kun aikanaan enemmän lueskelin Jack Londonin taustoista ja suhteesta silloisen Amerikkaan.

      Mutta aika jännittävän runsaastihan esim. suomalaiset vasemmistoälyköt 1920- ja 30-luvulla seurasivat amerikkalaisia vasemmistokirjalijoita ja muckcracking kirjallisuutta (esim. Upton Sinclair), mm Kirjallisuuslehdessä.

      Snyderiä en ole lukenut, en ainakaan muista että olisin.

      Tuosta IWW:stä tulee äkkiä mieleen että saavuttivatkohan ammattijärjestöt USA:ssa jo kauan sitten haluamansa ja siksi eurooppalaista sosialidemokratiaa yms. ei tunnu sieltä enää löytyvän (löytyykö oikeastaan mistään, edes Suomesta?) Vai kulkiko kapitalismin suhde työläisiin johonkin toiseen suuntaan joka esti tuollaisen vasemmistolaisuuden mahdollisuudet.

      Voi silti olla amerikkalaisen vasemmistolaisuuden historiasta löytyisi konsanaan paljon enemmän draamaa kuin meikäläisen. Sieltä kun kaiketi tulee vastaan kaiken sortin "sosialistit", anarkisteista trotsikilaisiin, kommunisteista sosialsiteihin.

      PS.

      Kommenttisi jäi huomaamatta kun tuo Google muutti kansioitaan muutama aika sitten. Anteeksi! Täytyy olla tarkempi sähköpostia seuratessa.

      Poista
    2. Olen tullut miettineeksi juuri tuota kysymystä työväenluokasta. Asuin siellä vv.1969-71, jolloin oli käynnissä Vietnämin sota ja maa roikkui kyllä aika lähellä luhistumista tai sisällissotaa.

      Mutta Ameriikan perustuslaki on määritellyt monet vallan haarat vähän eri tavalla kuin meillä Suomessa. Uusien puolueiden saamista "markkinoille", siis vakuutusyhtiöiden ja muun finanssipääoman tukemiksi, on lähestulkoon mahdotonta, varsinkin kun tukisummille ei näytä tulevan kattoa, ei sitten millään.

      Itse ihmettelin valtavaa 20 miljoonan rauhanaktivistin päättäväisyyttä ja rohkeutta (Hell no, we won't go) mutta vielä enemmän sitä, että SDS, Mustat Pantterit, Weather Underground ja muut lopettivat poliittisen työnsä kun sota loppui.

      Yksi osaselitys on ilmeinen: kuluttajayhteiskuntana se on ylittämätön. Tuhlaaja, epädemokraattinen, sallii III maailman kurjuuden sisällään, naisten epätasa-arvo (meihin verrattuna), yhteiskunnan kouluverkon rapautuminen. Olisi ollut paljon enemmän työtä sille 20 miljoonalle. Nyt kun suuret ikäluokat ovat poistuneet osin näkyviltä, nuoriso omaksuu passiivisen roolin.

      Onneksi ei aivan kokonaan. Mutta Amerikka on niin paljon iso taloudellis-militaristinen kompleksi, että se vaikuttaa tietenkin maailmanlaajuisesti.

      Otapas nyt Gary Snyder lukulistallesi! Hän on hieno kirjailija. Vähän sellainen huutavan ääni erämaassa.

      (Ja kyllä, olen itse joutunut kalastelemaan myös kommentteja roskiksesta. Automaation siunauksia!)

      Poista
    3. Joo - pistän Snyderin nimen korvan taakse!

      Poista