[sytytin viisi kynttilää]
Istuin
viihtyisällä kesäterassilla hetki sitten, hetken vain.
Rakas
ystäväni murehti tulevaisuutta. Se näyttää sulkeutuvan
mahdottomuuteen.
Minä
mietin menneisyyttä. Monta asiaa olisi voinut tehdä toisin, olisi
pitänyt.
Kävelin
kotiin, ilta jo viileä mutta kesä vielä viipyy.
Otin
piirongn laatikosta viisi pientä kynttilää, asetin ne pikkuruisen
puutarhan reunassa seisovaan vesimaljaan, jota pidän lintuja varten.
Linnuilla on usein jano.
Sytytin
viisi pientä kynttilää, sillä niin on tapana 6.8.
Joskus
laskettiin Kymijoella kynttilät mustaan virtaan, kohti merta.
Neljä
olisi liian vähän, kuusi mahtailua. Viisi on hyvä.
6.8.1945
”Little Boy” putosi Hiroshimaan ja tuhansia ihmisiä kuoli pommin
kuumassa syleilyssä.
En
tiedä ketä pitäisi syyttää.
En
syytä pommikoneen lentäjiä.
En
moiti kuolleita.
Kaikki
olivat uhreja.
Viisi
pientä kynttilää suomalaisessa yössä.
Nyt
hetken, hetken vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti