Minähän sanoin!

[Mustan Joutsenen höyheniä]

                                          SALOVAARA 2015.
Potkukelkkakelien ennustajan ei
tarvitse turvautua Mustaan Joutseneen.

Jälkiviisaus on imelintä historian selittämistä.

    Siksi me turvaudumme siihen usein. Makean nälkää on mahdoton vastustaa.

    Minähän sanoin ettei Kreikka selviä veloistaan, kuulemme Timo Soinin toistavan. Minähän kirjoitin siitä Wall Street Journaliin jo vuonna 2011, hän muistaa muistuttaa. Tai jos kuuntelee Paavo Väyrystä, pitää vain ihmetellä miksi suomalaiset eivät tehneet niin kuin Paavo opasti. Väyrynen ei ole koskaan ollut väärässä.

    Jos Kreikka on ensi maanantaina ulkona eurosta, se ei yllätä ketään. Monella se huipentuu imelään itsekehuun. Minähän sanoin!

    Oliko vuoden 2008 kansainvälinen finanssikriisi oikea yllätys? Oliko se Nassim Talebin kuvailema ”Musta Joutsen”, jota kukaan ei arvannut edeltä, koska ihmisillä on tapana ajella elämän autoa eteenpäin ikään kuin tulevia mutkia peruutuspeilistä katsellen? Entäpä Neuvostoliiton hajoaminen? DDR:n katoaminen? Nokian kännyköiden häviö muille puhelinmerkeille?

    Talebin mukaan negatiiviset ”Mustat Joutsenet” ilmaantuvat äkkiä, yllättäen. Sen sijaan positiiviset ”joutsenet” ilmaantuvat vähitellen, niin ettei niitä huomaa lainkaan ennen kuin mustapukuinen lintu pörhistelee sulkiaan silmiesi edessä. ”Kas kummaa, näinkö radikaalisti maailma muuttui huomaamattani!” sanot ääneen. Kukapa olisi esimerkiksi 60-luvulla osannut ennustaa, että meillä jokaisella on vuonna 2015 mobiili puhelinlaite, jolla voi myös surffailla Internetissä (jota ei olisi kyennyt mitenkään hahmottelemaan mielessään tuolloin), ottaa valokuvia ja suunnistaa voimassa olevan tarkan kartan perusteella mihin sitten haluaakin - teknologian myönteinen Musta Joutsen!

    Mustan Joutsenen tunnusmerkkejä ovat harvinaisuus, äärimmäisyys ja jälkikäteen ennustettavuus (siis ei tulevan ennustaminen). Tuo jälkikäteen ”ennustettavuus” on sitä makeinta itseään, jälkiviisautta.

    Kirjassaan Musta Joutsen, Erittäinen epätodennäköisen vaikutus Taleb siis väittää, että maailmaa hallitsee äärimmäinen ja tuntematon ja erittäin epätodennäköinen – siis epätodennäköinen sen suhteen mitä tiedämme nykyhetkestä ja menneisyydestä ja mitä siitä ajattelemme. Vielä rankempi on Talebin toinen väite: Mustat Joutsenet ovat mahdollisia, koska ”tiedämme” niin paljon, koska meillä on niin paljon faktaa taloudesta ja ihmisten elämästä, ettemme näe lainkaan sääntöjä faktojen yläpuolella ja alapuolella, niiden välissä. Ihminen hukkuu toisin sanoen faktojen tyrskyihin, koska ei tajua etteivät yksittäiset faktat kannattele pinnalla.

    ”Ennen Australian löytämistä Vanhan maailman ihmiset olivat vakuuttuneet, että kaikki joutsenet olivat valkoisia, ja uskomus oli kiistaton, sillä empiiriset todisteet näyttivät vahvistavan sen kertakaikkisesti”, Taleb aloittaa kiehtovan, jos kohta (teoreettisesti) vaikeaselkoisen kirjansa.

Toukokuussa siivosimme viimeisiä tavaroita Museokadulla Sapokan rannalla Kotkassa ja otimme talteen papereita joilla saattaa olla joskus merkitystä, jos ei muuten, niin nostalgisesti kuitenkin.

    Poikani selaili äitini keräämiä sanomalehtiartikkeleita ja sieltä löytyi toukokuussa 2007 Kymen Sanomissa julkaistu kolumnini, jossa kerroin Espanjan ylikuumentuneesta asuntobuumista.

    ”Sinähän ennustit Espanjan pankkikriisiin viisi vuotta etuajassa!” Jaakko huudahti.

    Imelän jälkiviisauden hengessä julkaisen tuon kolumnin tässä nyt uudestaan. Olen päättelemällä ajoittanut sen sunnuntaille 20.5.2007, sillä lehtileike jäi Museokadun roskikseen eikä minulla ole sitä itsellänikään, koska kirjoitin jutun Aurinkorannikolla. Se että saan sen toistetuksi, johtuu tiedostosta jonka lähetin pojalleni espanjalaisesta nettikahvilasta Los Bolichesin kaupunginosassa Fuengirolassa. Nettikahvilan tietokoneessa ei tietenkään ollut skandinaavisia kirjaimia, joten kirjoitin niiden paikalle sovitut erikoismerkit, jotka Jaakko sitten Suomessa editoi ääkkösiksi ja lähetti juttuni eteenpäin Kymen Sanomien päätoimittajalle.

    Pääkirjoitussivulla julkaistu Ylänurkka-kolumni oli tällainen:

"Malmin raitti 16 G, 00700 Helsinki

Malmin raitti on kotikatuni neljättä vuotta. Malmi on kuin pieni kaupunki Helsingissä, ei kovin kaunis mutta elävä.
    Muutama viikko sitten pääkaupunkiseudulle syntyi miljoonas asukas. Helsingin, Vantaan ja Espoon kaupunginjohtajat joivat kakkukahvit vastasyntyneen metropolikansalaisen kätkyen äärellä. Miljoonas asukas tekee alueesta, jota kukaan ei pysty rajaamaan tarkasti, metropolin, suurkaupungin jolla kelpaa kuulemma kilvoitella Euroopan suurkaupunkien kanssa. Kun vastasyntyneen metropolilapsen vanhempia haastateltiin, he kertoivat pian muuttavansa muualle - niin kuin yhä useammat lapsiperheet tekevät.
    Kirjoitan tätä Fuengirolassa, Aurinkorannikolla, itse asiassa toiseen kertaan koska Espanjan posti ei ensimmäistä yritystä pystynyt ajoissa toimittamaan Suomeen. Malmin raitti on kovin kaukana, mutta onko sittenkään.
    Hieman kuin Henrik Tikkasen osoiteromaaneja jäljitelläkseni teen kolmesta perättäisestä kolumnistani trilogian. Paikat paikkoja, nimet nimiä. En halua todistaa erilaisten paikkojen koluamista, vaan sitä, että olinpa missä tahansa, olen samassa paikassa, koska niin yhtä maailma näyttää olevan minussa, siis eurooppalainen ja länsimainen maailma joka tapauksessa.
    Myönnän: ehkä olen kyvytön näkemään yhteisen pinnan läpi syvemmälle.

Sinisen Välimeren rannalla olen lueskellut Giles Tremlettin matkakirjaa Espanjan aaveista, ilmiöistä jotka yhä vaikuttavat modernissa Espanjassa, totalitarismin ja anarkian haamuista joista kansakunta ei näytä pääsevän eroon. Pyrkimykset anarkiaan ja kovaan järjestykseen käyvät Tremlettin mielestä yhä kamppailua espanlaisten sieluissa.
    Tremlett suhtautuu massaturismiin kahtalaisesti. Samalla kun hän moittii Costa del Solin tolkutonta rakennusboomia, jota ilmeisesti on tuettu ja edistetty laittomalla rahalla, hän toisaalta ylistää Pedro Zaragoza Ortsia, jota pidetään Benidormin ja sitä mukaa koko Espanjan massaturismin isänä. Tuskin kukaan Benidormin - Beni Yorkin - hotellipilvenpiirtäjiä katseleva sanoo näkymää kauniiksi, mutta olen Tremlettin kanssa samaa mieltä, että Benidorm on mainettaan viehättävämpi paikka. Miksi muuten viisi miljoonaa turistia matkustaisi sinne vuosittain. Sekin kannattaa huomata, että Benidormin ja muiden turistikaupunkien turisteista huomattava osa on maan omia asukkaita. Tiheästi asutut paikat viehättävät espanjalaisia.
    Massaturismi syntyi lentoliikenteen kehittymisen myötä. Mutta bikinit vaikuttivat siihen yhtä paljon.
    Vuonna 1959 edellä mainittu Benidormin pormestari joutui katolisen kirkon "kiroukseen", koska hän salli bikinit Benidormin hiekkarannoilla. Espanjan massaturismi olisi ehkä kuollut ennen syntymäänsä ellei toimelias Zaragoza olisi hypännyt Vespansa selkään ja ajanut yhdeksän tuntia Madridiin tapamaan Francoa. Diktaattori antoi pormestarille täyden tuen bikiniasiassa ja turismi pääsi valloilleen. Franco ei ollut ihan "paska äijä", vaan liberaali ainakin bikininaisia katsellessaan.

Helsinki yrittää kasvaa metropoliksi suunnitelmallisesti Suomea syöden. Päämäärä on tarkoitus, vaikka kukaan ei pysty kunnolla perustelemaan mitä etua suuruus lopulta tuo. Helsinki on jo nyt suurempi kuin mikään muu Suomessa ja silti juuri Helsingissä jonot julkiseen terveydenhoitoon ovat pitkiä ja puuduttavia. Mitä suuremman suurentaminen enää auttaa?
    Minä kohtaan suuruuden varjopuolet aamuisin kun köröttelen Malmilta Espooseen töihin. Niin leveää tietä eivät insinööritkään osaa rakentaa, että metropolin asukkaat sinne mahtuvat ajelemaan.
    Costa del Solin kasvamista metropoliksi ei ole ehkä suunnitellut kukaan, paitsi grynderit, maanomistajat, kiinteistökauppiaat. He onnistuivat hullussa puuhailussaan, koska Pohjois-Euroopassa aurinko paistaa niukasti jos niinkään paljon.
    Virallisesti Aurinkorannikon asukasmäärä on noin 1,2 miljoonaa, mutta epävirallisesti asukkaita on noin kolme miljoonaa, koska vain pieni osa ulkomaalaisista kirjautuu seudun asukkaiksi. Jos kehitys jatkuu samanlaisena Costa del Sol on kohta Espanjan suurin kaupunki. Toisaalta, Aurinkorannikolla asuu 300 000 englantilaista, joten se on suurempi englantilainen kaupunki kuin Southampton tai Cardiff.
    Massaturismiin kyllästyneillä espanjalaisilla oli tapana "kiukutella", että heistä oli tullut pohjoiseuroopalaisten tarjoilijoita. Nyt Pohjois-Euroopan vauraat harmaat pantterit valloittavat Espanjaa ja tarjoilijoista on tullut ikääntyvien ulkomaalaisten hoivahenkilöstöä!
    Tilanne voi kuitenkin muuttua. Rahallakin on rajansa. El Pais kertoo, että viime vuonna täällä Espanjassa aloitettiin 800 000 uuden asunnon rakentaminen, mutta vain 400 000 uutta asuntoa myytiin samana vuonna. Suurien lukujen maksimointi on riskialtista. Metropolien ytimeen syntyy alueita ja kortteleita joihin rehellisellä rahalla ei enää ole varaa päästä asumaan. Metropolista tulee oman kasvuideansa uhri.
    Tänään Välimeri on tyyni, kaunis ja suloinen. Paseo Maritimolla kulkijat ohittavat toisensa kuin laivat, jotka eivät tiedä toistensa määränpäätä. On monta satamaa, mutta vain yksi elämä." 
         - Kyösti Salovaara, Kymen Sanomat 20.5.2007

Jos Kreikka ”luopuu” (so. pakotetaan luopumaan) eurosta ensi sunnuntaina, se ei ole aidosti Musta Joutsen, koska osaamme arvuutella tätä mahdollisuutta jo nyt. Kreikan umpikuja ei siis ole äärimmäinen ja epätodennäköinen yllätys, monellekaan. Paitsi ehkä niille kreikkalaisille jotka uskoivat Alexis Tsipraksen lupauksiin.

    Kun lukee yllä olevan kolumnini, huomaa välittömästi ettei Espanjan pankkikriisi voinut tulla yllätyksenä kenellekään, sillä miten muuten satunnainen turisti olisi noteeranut tilanteen noin yksikäsitteisesti jo keväällä 2007? Kolumnissa ei ole juuri minkäänlaista ikiomaa oivallusta – olinpahan vain paikan päällä selaillut paikallisia lehtiä ja katsellut lukemattomia rakennustelineitä ja nostureita ja ihmetellyt valmiita taloja, joissa ei näkynyt asukkaita.

    Kesällä 2008 palasin talouskriisiin uudestaan - samalla kun hehkutin Espanjan jalkapallojoukkueen EM-voittoa - Kymen Sanomien kolunnissani Hola! España campeon! (20.7.2008). Kirjoitin nyt jalkapallon ohella mm. pääministeri José Luis Rodríguez Zapateron johtamasta sosialistien puoluekokouksesta: ”Kolmas iso asia Espanjassa on talouskriisi, joka johtunee rakennusbuumin hiljentymisestä. Nyt jo Zapaterokin myönsi kriisin. Silti Aurinkorannikolla rakennetaan yhä valtavasti, ikään kuin rahoituskriisiä ei olisi olemassakaan. Kaikissa rannikon kaupungeissa, Marbellaa lukuunottamatta, asuntojen myyntihinnat ovat kuuden viime kuukauden aikana laskeneet huomattavasti.”

    Espanjan pankkikriisi 2012 ei ilmestynyt tyhjästä Mustan Joutsenen höyhenissä.

    Miksi espanjalaiset eivät tehneet ongelmalle mitään vuonna 2007 tai 2008 tai 2009 jne. on toinen juttu. Ehkä samasta syystä kuin miksi suomalaisiltakin kesti niin pitkään tajuta, että huonot ajat eivät johdukaan (pelkästään) suhdanteista vaan (myös) rakenteista.

    Faktoja toki kerättiin, käänneltiin ja laskettiin, mutta sääntöjä niiden takana ei huomattu tai tajuttu tai uskottu mahdolliseksi.

    Taleb: ”Emme opi spontaanisti, että emme opi, että emme opi. Ongelma liittyy mielemme rakenteeseen: emme opi sääntöjä, vain faktoja ja yksinomaan faktoja... Halveksimme abstraktia ja halveksuntamme on intohimoista.”

Lähteenä:
Nassim Nicholas Taleb: Musta Joutsen – Erittäin epätodennäköisen vaikutus. (The Black Swan, The Impact of the Highly Improbable 2007.) Suom. Kimmo Pietiläinen. Terra Cognita 2007.

_____________________________________________________________________________________________

                                      SALOVAARA 2014.
Osbornen
"musta härkä"   -
jatkuvuuden symboli
Andalusiassa?