Puukiipijä

[aihe lähti etsimään kirjoittajaa]

                                                                                                   Kyösti Salovaara, 2016.
Ihmisten maisema: Rambla.

Vuodessa on 52 viikkoa.

    Tämä on viideskymmenestoinen pakina tänä vuonna.

    Harmittaa, että Ruben Stiller ”anasti” mielilauseeni ”Häkki lähti etsimään lintua”. Lainasin tuota Franz Kafkan mietelmää jo kauan sitten ja kovin usein.

    Nyt pitää keksiä uusi.

    ”Aihe lähti etsimään kirjoittajaa.”

    Kuulostaa hyvältä. Onko se lainaus vai itse kirjoitettu ajatus?

    Sekä, että.

Puukiipijä kipitti jouluviikolla mustaa vaahteranrunkoa ylöspäin.

    Se pysähtyi, nytkähti liikkeelle vikkelästi kuin ajatus.

    Puukiipijän tunnistaa liikkeestä.

    ”Hei”, minä kysyin. Olin tulossa kaupasta. ”Mitä etsit?”

    Puukiipijä pysähtyi hetkeksi. Kiepahti rungon taakse ja katosi.

    ”Tyhmä kysymys”, se ajatteli.

    Jatkoin kotiin omaa vaahteranrunkoa pitkin.

Kun saa käsiinsä uuden tietokirjan, siihen pääsee sisälle lukaisemalla ensimmäisen luvun, viimeisen luvun ja jostakin keskeltä neljä lausetta.

    Yuval Noah Hararin teos Sapiens. Ihmisen lyhyt historia vaikuttaa mielenkiintoiselta. Se on suomennettu englannista vaikka on alkuaan kirjoitettu hepreaksi.

    Onhan ihminen toki mielenkiintoinen eläin. Puunrungolla harvemmin nähty.

    Teoksen alussa Harari kutsuu ihmistä ”vähäpätöiseksi eläimeksi”.

    Kirja loppuu jälkisanoihin: ”Eläin josta tuli jumala.”

    Komea kaari ei-mihinkään.

    ”Olemme edenneet kanooteista kaleereihin, höyrylaivoihin ja avaruussukkuloihin”, Harari sanoo, ”mutta kukaan ei tiedä, minne olemme menossa. Olemme mahtavampia kuin koskaan aikaisemmin, mutta meillä on varsin hämärä käsitys siitä, mitä tuolla mahdilla voisi tehdä.”

    Jumala joka ei tiedä mitä haluaa, on Hararin mukaan vaarallinen ja vastuuton.

    Ennen yhtä Jumalaa oli monta. Ja kun oli monta, elämä oli helpompaa.

    ”Polyteistinen uskonto on luontaisesti ennakkoluuloton ja vainoaa harvoin 'kerettiläisiä' ja 'vääräuskoisia'.” Hararin ajatus on vähän provokatiivinen mutta uskottava. Roomalaisetkin suvaitsivat melkein kaikki muut uskonnot paitsi kristinuskon, koska kristityt kieltäytyivät hyväksymästä roomalaisten jumalia.

    Hararin mukaan polyteistiset roomalaiset tappoivat kolmen vuosisadan aikana ”vain” muutaman tuhatta kristittyä. ”Kristityt puolestaan teurastivat seuraavien 1500 vuoden aikana miljoonittain toisia kritistittyjä riidellessään vain hiukan erilaisista tulkinnoista, joita he tekivät omasta rakkauden ja myötätunnon uskonnostaan.”

    Mutta voiko sotia ja väkivaltaa pistää Jumalan tai jumalien piikkiin?

    Ehkä ne, ”jumalat”, ovat vain savuverho taistelulle maallisesta hyvästä, vallasta.

    Sitäpaitsi, millainen eläin jumalaton eläin on?

Ihminen tietää mistä tulee mutta ei tiedä mihin menee. Semminkään sitä se ei tiedä miksi menee minne menee.

    Meidät luotiin elämään paratiisissa, kirjoitti Kafka, ja paratiisi määrättiin palvelemaan meitä: ”Meitä koskevaa määräystä on muutettu; se että näin on tapahtunut myös paratiisia koskevan määräyksen suhteen, jätetään sanomatta.”

    Vaikka ihminen onkin vähäpätöinen eläin, selityksiä kyllä piisaa. Niitä keksitään koko ajan lisää.

    Ihminen yrittää selittää itsensä pulasta. Selittämällä kierretään itse asiaa kuin kissa kuumaa puuroa.

    Itse asia on selittämätön.

    Kun viime viikkoina on keskusteltu kiivaasti perustuslaeista ja siitä, että saako ja voiko niitä tulkita, asiaa on kierretty uskottelemalla että perustuslaki on jotakin mihin ihminen ei voi puuttua, vaikka ihminen on sen kirjoittanut.

    Fundamentalisti vähättelee ihmisen osuutta väittämällä, että ihmisen kirjoittama perustuslaki on kuin luonnonlaki. Sen voi muka mitata ja punnita piirun tarkkuudella. Puolustaessaan ehdottomia uskomuksia, fundamentalistit aiheuttavat kiistoja ja sotia ja vakuuttavat sitten jälkeenpäin olleensa viattomia aiheuttamiinsa sotiin ja kiistoihin.

    Fundamentalisti unohtaa, että perimmiltään ihminen on ei vain vähäpätöinen vaan myös pragmaattinen eläin.

Kun perustuslakifundamentalistit kieltävät perustuslain tulkitsemisen mahdollisuuden, he väittävät, vaikka eivät sano sitä ääneen, että "perusoikeudet", kuten ”vapaus, veljeys ja tasa-arvo”, ovat luonnonlaki, joka yhdistää ihmisiä.

    He eivät ole lukeneet historiaa.

    Jos ”vapaus, veljeys, tasa-arvo” olisi luonnonlaki, satoja miljoonia ihmisiä olisi jäänyt tappamatta, tuhansia sotia sotimatta ja miljoonia kiväärejä rakentamatta. Ja harmillista kyllä, jos tasa-arvo ja veljeys olisivat eläimen luontainen ominaisuus, koko länsimainen sivilisaatio olisi jäänyt syntymättä, sillä luonnostaan tasa-arvoisen ei olisi tarvinnut pyrkiä mihinkään. Oleilu olisi riittänyt, paratiisissa lekottelu.

    Fundamentalisti ei tajua, että kolmiyhteys ”vapaus, veljeys, tasa-arvo” on paratiisin tulkintaa. Mahdoton tavoite jota pitää loputtomasti tavoitella. Vaahteranrunko joka mustuu kastuessaan ja joka kuivuu jos vesi loppuu.

    Kysyin puukiipijältä, että miksi se juoksee puuta pitkin.

    Se ei vastannut.

    Sen ei tarvinnut vastata. Juokseminen riitti selitykseksi.

Vuoden vaihtuessa vuosi vaihtuu.

    Kun tuulee, puut taipuvat mutta eivät katkea.

    Kaikessa viisaudessaan ihminen kompastelee ja lankeaa ojaan, jossa sukat kastuvat. Mutta tie on pitkä eikä kaikkia ojia pysty välttelemään.

    Joskus tuntuu, että yhteinen tavoite on asetettu, vaikka kukaan ei tiedä mikä se on, puhumattakaan siitä että kuka sen asetti. Silti näytellään että kaikki tietävät että kuka ja miksi ja mihin. Teatterissa valot palavat ja väkeä riittää. 

    ”Oikea tie kulkee nuoran ylitse, joka ei ole jännitetty korkealle”, kirjoitti Kafka, ”vaan hivenen verran maanpinnan yläpuolelle. Se näyttää määrätyn pikemminkin aiheuttamaan kompastelua kuin kuljettavaksi.”

    Oikea tie on ajatus. Reunaviiva puuttuu.

                                                                                                   Kyösti Salovaara, 2016.
Ikuinen maisema: Valkmusa.

____________________________________

Yuval Noah Harari: Sapiens. Ihmisen lyhyt historia. (Kitzur Toldot Ha'Enoshut / Sapiens. A Brief History of Humankind, 2011.) Suom. Jaana Iso-Markku. Bazar, 2016.

Franz Kafka: Keisarin viesti. Toimittanut Kai Laitinen. Suom. Aarno Peromies. Otava, 1989.