torstai 9. helmikuuta 2017

Samanmielisyyden sietämätön keveys

[tiiliskivikuplassa]

                                                                                                   Kyösti Salovaara, 2017.


Tiiliseinässä on tiiliä.
    Älymystöön kuuluu älypäitä.
    Eliitti muodostuu etuoikeutetuista.
    Tavallinen kansa on ryhmä tavallisia ihmisiä.
    Kaupungissa asuu kaupunkilaisia.
    Konformismi tarkoittaa ryhmään sopeutumista, samalla tavalla ajattelua.
    Sitähän me kaikki haemme: omaa kuplaamme. Välillä tuntuu että olen kuplassani yksin enkä jaksa väitellä itseni kanssa.
    Mutta juuri kukaan ei halua myöntää tavallisuuttaan. Siitäkin olemme yhtä mieltä. Punainen pipo päässä erottuu joukosta. Kunnes kaikilla on se.
    Ajatusleikki sallitaan tiettyyn pisteeseen asti. Sen jälkeen ei ole paluuta.


Maailman kaikkien ihmisten veljeys on luotavissa vain kitschin varaan, kirjoitti Milan Kundera.
    Kun lähellä on kamera, Kundera pilkkasi, poliitikko juoksee oitis lähimmän lapsen luokse ja nostaa tämän ilmaan ja suutelee lasta poskelle. ”Kitsch on kaikkien poliitikkojen, kaikkien poliittisten puolueiden esteettinen ihanne.”
    Ettei vain Kundera sittenkin puhunut ”kukkahattutädeistä”? Punavihreän kuplan eliitistä? Niistä suvaitsevaisista? Trendikkäistä kaupunkilaisista?
    Pahinta Kunderan mielestä on, kun vallan saa yksi poliittinen suuntaus, totalitaarinen kitsch. Totalitaarisella Kundera tarkoitti sitä, että kaikki kitschiä häiritsevä kitketään elämästä, yhtä hyvin yksilöllisyyden ilmaukset kuin jokainen epäilys ja ivakin. ”Kitschin valtakunnassa kaikkeen on suhtauduttava vakavasti.” Totaalisen kitcshin valtakunnassa ”muista erottautuminen on hymyilevän veljeyden kasvoille sylkäisty ruikka”.
    Kun katselin/kuuntelin viime viikolla eri foorumeilla ”älymystömme” käymää ”keskustelua” vihapuheesta, kaksoiskansalaisuudesta, Yleisradion sananvapaudesta ja ties miestä, en osannut muotoilla kokemustani yhtä hyvin kuin Kundera.
    Mutta nyt, tarkemmin ajatellen, tästähän on kysymys: siitä että hyvää tarkoittava eliitti pyrkii ”totalitaarisen kitschin valtakuntaan”. Se puhuu lempeän tiukalla äänellä suvaitsemattomuudesta, mutta ei näytä itse lainkaan suvaitsevan erilaisia mielipiteitä, väittelyä.
    Tästä syystä en halua kutsua punavihreän kuplan asukkeja ”suvakeiksi”. Suvaitseminen tarkoittaa suvaitsemista, oikeasti. Mutta ylipäänsä tämän totisesti hymyilevän – ja aitoa erilaisuutta huonosti sietävän – porukan määritteleminen on hankalaa, koska ”punavihreä” viittaa liikaa poliittiseen ideologiaan ja ”kukkahattutäti” turhan paljon sukupuoleen. Älymystöäkin tässä on vain kohtuullisesti eikä eliittikään kitsch-veljeskunnan laatua selitä.


Odotin mielenkiinnolla viime torstain keskustelua vihapuheesta. Yle rummutti etukäteen, että nyt selvitetään missä sananvapaus loppuu ja lain vastainen vihapuhe alkaa.
    Ei selvitetty.
    Paikalle oli kutsuttu joukko samanmielisiä, joille tärkeintä oli ilmaista olevansa samaa mieltä kuin naapurinsa. Itse asia kierrettiin hurskastelemalla, jopa rangaistuksien koventamista vaatimalla.
    Onneksi joukossa oli yksi toisinajattelija, Jarkko Tontti, joka suhtautui sananvapauden rajoittamisen mahdollisuuteen niin kuin siihen pitääkin suhtautua. Pohtien, älykkäästi, epäillen.
    Kun muut vaativat selvää ja tiukkaa, poliisin ja oikeuslaitoksen vahtimaa rajaa sille mitä saa sanoa ja mitä ei, Tontti huomautti että siellä missä tuo raja ”tiedetään”, siellä toimittajat istuvat vankiloissa ja demokratia pihisee henkitoreissaan.
    Ongelmana on tietysti ”some”, mutta se ei kuitenkaan synnytä vihaa vaikka levittää vihapuhetta, paitsi siinä mielessä että jokaisessa kuplassa tyhmyys tiivistyy.
    Keskusteluun osallistunut Jyväskylän yliopiston professori väitti, että vihapuhe johtuu yhteisöllisyyden katoamisesta; että ennen oltiin suvaitsevaisempia. Ai että oltiin? Professorin historiattomuus kauhistuttaa, sillä eihän Suomessa olla koskaan oltu niin suvaitsevaisia kuin nyt. Ainakin päällisin puolin.
    Jos minulla olisi aikakone, kiinnittäisin professorin ja kukkahattutädit turvavöihin ja lähettäisin heidät kahville Esson baariin vuonna 1956. Siellä he saisivat posket punastellen osallistua keskusteluun nekruista, homoista, mustalaisista, susipareista, ryssistä, pultsareista ja Urho Kekkosesta. Silloin yhteisöt olivat homogeenisiä ja pieniä, suvaitsemattomuus suurta.
    Totalitaarisen kitschin valtakunnassa ei ole historiaa. On vain samanmielisten nykyhetki.

HS. 4.2.2017.
Tutkijatohtorin korva kuuntelee
"valeuutista" ja
ryhtyy analysoimaan todellisuutta
sen perusteella.

Onkohan eliitti mustasukkainen sosiaaliselle medialle, joka näyttää ”johtavan” julkista keskustelua? Senkö takia vakavasti otettava journalismikin heittäytyy käänteiseen populismiin?
    Viime viikolla Helsingin Sanomat munasi itsensä pahemman kerran.
    Lauantaina se julkaisi laajan artikkelin otsikolla Luottamus EU:hun laski, mediaan kasvoi. Tekstin kirjoitti yleensä asiallisen luotettava toimittaja Jukka-Pekka Raeste. Siinä haastateltiin Ylelläkin usein kuultavaa EU-tutkijaa Timo Miettistä.
    Artikkelin mukaan, HS:n teettämään kyselyyn perustuen, kansalaisten luottamus EU:hun on laskenut huomattavasti. Tutkijatohtori oli valmis selittämään muutosta talouskriisillä.
    Artikkelin tukena oli kyselyn tulokset taulukoituina. Ne eivät tukeneet lainkaan artikkelin sisältöä eikä sen henkeä. Taulukon mukaan luottamus EU:hun on kasvanut huomattavasti eikä laskenut.
    Ajattelin että taulukossa oli painovirhe; että luvut olivat vaihtaneet paikkaa.
     Sunnuntaina lehti korjasi virheen. Artikkeli oli kirjoitettu väärin. Taulukossa luvut olivat oikein: luottamus EU:hun on todellakin kasvanut eikä vähentynyt!
    Miten moisen ”valeuutisen” kirjoittaminen ja julkaiseminen onnistuu laatulehdessä?
    Inhimillisiä virheitä tapahtuu, tietysti. Mutta kuinka monen varmistavan lukijan läpi ”valeuutinen” kulki päätyäkseen lehteen? Artikkelin kirjoittaja oli itse ollut keräämässä grafiikkaa. Halusiko hän ajatella muodikkaan EU-kriittisesti?
    Entä sitten tutkijatohtori Miettinen – eikö hänkään ”tiennyt” että suomalaiset luottavat EU:hun yhä vankemmin? Vai oliko hän EU-kriitikkona (?) valmis uskomaan vääriä tietoja, jotka tukivat hänen omia mielipiteitään, tieteestä viis?
    Esko Aho sanoi muutama viikko sitten Ylen haastattelussa, että media ei enää suhtaudu kunnioittavasti demokratian instituutioihin; että media toimii samoilla keinoilla kuin populistit. Aho vinoili, että media käyttää haastatteluissaan yhä useammin asiantunteilijoita, joka ovat taustaltaan tiedemiehiä mutta puheessaan jotain muuta.
    Vakavan journalismin pitäisi turvata, että mielipiteet erotetaan faktoista; että kuulija ja lukija saa selvän siitä milloin välitetään tietoa, milloin spekulaatiota. Nykyään se on vaikeaa. Jopa laatujournalismissa.


Samanmielisyyden vaatimus ahdistaa. Tekee surulliseksi.
    Surullista on, että nimenomaan ns. älymystö liimautuu konformismiin. Sen vaatimiseen että kaikista hyvistä asioista kaikkien on oltava samaa mieltä.
    Ongelmana tässä yhteisen hiljaisuuden vaatimuksessa on, että yhteiskuntatodellisuudessa kenelläkään ei voi olla ehdotonta tietoa siitä mikä on ehdottomasti oikeaa ja hyvää. Ja vaikka arvailu osuisi oikeaan, sen luulisi edellyttävän keskustelua, väittelyä, pohtimista.
    Punavihreän kuplan ehdottomuus kauhistuttaa. Se on kitschiä.
    ”Miksi lapsille pakkosyötetään ideologiaa”, Sanna Ukkola kysyi Runeberginpäivänä Ylen nettisivulla. ”Milloin ideologia otti vallan tarhoissa ja kouluissa? Nyt pakkoruotsin rinnalle tulee pakkoporkkana ja pakkofeminismi... Tämä herättää tukun kysymyksiä. Feminismi, veganismi. Onko ismien paikka kouluissa?”
    Vaikka tutkimukset todistavat, että luomuruoka ei ole yhtään terveellisempää eikä maukkaampaa kuin muu ruoka, punavihreä eliitti haluaa pakottaa kansalaiset luomuun. Ja ysiluokkalaisille jaettava kirja Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä on Ukkolan mukaan pelkkää höpinää 2000-luvun Suomessa.
    Ideologia on väkevämpää kuin järki.
    Samanmielisyyden tavoittelu johdattelee totalitaarisen kitschin valtakuntaan.


Katselen tiiliseinää.
    Se näyttää koostuvan identtisistä palasista.
    Mutta tarkemmin katsoessaan näkee pieniä eroja eivätkä linjatkaan mene aivan suoraan. Yhdennäköisyyden sisältä löytyy vivahteita, vaikka on pyritty yhteen ilmeeseen.
    Vieläkö täällä uskaltaa olla eri mieltä, ihan omaa mieltään syyllistymättä vääränlaiseen puheeseen? Vieläkö punavihreän eliitin pyrkimystä ehdottomaan totuuteen saa epäillä? Vieläkö saa seistä omilla jaloillaan ja kulkea minne haluaa tai istua persuksillaan jos ei halua lähteä eikä seisoa?
    Vai pitääkö kysyä lupa?
    Varmuuden vuoksi lainaan Johann Wolfgang von Goethen pientä runoa nyt heti, kun se vielä on luvallista:
    ”Et toivoa taitais sa enää muuta
    kuin että makkarat kiertäisi viinipuuta!”




_________________________________

Goethe: Runoja. Suom. V.A. Koskenniemi. WSOY, 1922.
Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys. Suom. Kirsti Siraste. WSOY, 1983.
Jukka-Pekka Raeste: Luottamus EU:hun laski, mediaan kasvoi. Helsingin Sanomat, 4.2.2017.
Oikaisu: Suomalaisten luottamus EU:hun on kasvanut. HS, 5.2.2017.
Sanna Ukkola: Miksi lapsille pakkosyötetään ideologiaa? Yle blogit, 5.2.2017.
Lähettänyt klo
Tunnisteet: , , , , , ,

29 kommenttia:

  1. Anonyymi9. helmikuuta 2017 klo 13.14

    Kiitos tästä kirjoituksesta! Se tuli hyvään tarpeeseen. Olen kovasti ihmetellyt juuri tätä vihapuheen vainoamista jota ilman olisimme kohta kapinassa kaikkea mahdollista vastaan. Varaventtiiliä tarvitaan, näin on hyvä. Hm, tulipa mieleeni, että pitäisikö sittenkin säätää tytöille tuo asevelvollisuus ihan että oppisivat tietämään mitä kansa ajattelee ;-)
    Olen ollut hiukan epäluuloinen Sanna Ukkolan suhteen mutta luettuani mainitsemasi kirjoituksen huomasin, että toivoa on! Siitäkin olen iloinen. Hyvä päivä tämä!

    Muutakin olisi, esim Kekkosen ja upseeriston väleistä ennen ja jälkeen ministerin puhuttelun H:gin upseerikerholla 1945 mutta joka vanhoja jne. Pysykööt päivä kirkkaana. hh

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyösti Salovaara9. helmikuuta 2017 klo 22.49

      Kiitos kiitoksesta. Tunturin juurella netti toimii ohuesti. Palaan asiaan jos uutta mieleen pulpahtaa.

      Poista
  2. Ripsa10. helmikuuta 2017 klo 23.40

    Hannu, Kyösti: varmaan kumpikin muistatte kuinka kiivaasti 1960-70-luvuilla keskusteltiin?

    Osasyynä on varmasti sodan läheisyys, mitään ei oltu vielä käsitelty ja meidän vanhempamme yrittivät jollain tavalla päästä nopeasti eteenpäin. Mutta muistan lapsuudesta sen, että ihmiset kokoontuivat ja puhuivat. Väittelyitä tuli lastenkin korviin. Ja lapset saattoivat keskenään sitten seuloa niitä asioita.

    Sellainen tunne on, että vanhempien ja lasten välit eivät olleet aina avoimet, ihmisten vaikuttimia joutui pohtimaan. Mutta kun meitä oli paljon, niin opittiin ainakin sosiaalisuus.

    Hannu, mitä tapahtui upseerikerholla vuonna 1945? Täällä paistoi tänään aurinko, niin että kunhan saan selville tuon tarinan niin olen ehkä taas viisaampi. Isä opiskeli yliopistolla Helsingissä sinä vuonna. Jos eläisi, niin kysyisin että mistä opiskelijat puhuivat rauhan vuonna 1945.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi11. helmikuuta 2017 klo 10.32

      Ripsa, joo, 1945. Yleistä ja yksityistä, menevät sekaisin. Taivas on pilvessä.

      Wall Street romahdus toi Hitlerin valtaan ja teki faijasta sotilaan, hänestä joka olisi halunnut insinööriksi. Ei ollut rahaa opiskeluun eikä uskaltanut ottaa lainaa, olisiko saanutkaan. Ukin firma oli "Kaputt". Kadettikoulussa opetus ja ylläpito tuli valtion puolesta.

      No, 1945 isä oli Sotakorkeakoulussa jonka oppilaille tuli käsky upseerikoululle ministeri Urho Kekkosen puhutteluun. Sinne oli kokoontunut armeijan korkein upseeristo ja sitten, 'hännänhuippuna' takariviin nämä oppilaat. Kekkonen puhui uudesta poliittisesta konstellaatiosta jonka äskettäinen aselepo oli tehnyt välttämättömäksi. Asia oli ihan Ok mutta tapa millä hän sen esitti oli läsnäolijoille vähintäinkin huonosti harkittu. Kekkonen todellisuudessa loukkasi kuulijoitansa syvästi, heitä jotka sentään olivat kantaneet vastuun siitä, että maa ylipäätänsä selviytyi sodista itsenäisenä. Oliko loukkaus tarkoituksellista vallan haltuunottoa voi arvailla.

      Meillä kotona ei asiasta puhuttu, faija oli lojaali, ehkä mainitussa tilaisuudessa oli vaikenemisesta jotain sovittukin. Vasta kerran 90-luvulla iltateen aikaan hän totesi, (silleen kuin vanhalle ihmiselle juolahtaa äkkiä mieleenjotakin), että tuo Kekkosen puhe sinetöi Kekkosen ja armeijan kitkerät välit. Suhde oli tietysti ollut hankala jo 30-luvulla kun K "petti" AKS:n yrittämällä IKL:n lakkauttamista. Hänhän oli sotilasarvoltaankin vain kersantti. Siinä porukassa silläkin oli merkitystä.

      Faija meni sitten pian Polille ja valmistui sieltä aika nopeasti kun monet Sotakorkean tentit kelpasivat sielläkin. Mistä oppilaat tuolloin ekoina rauhan vuosina juttelivat en tiedä, taisi kaikki energia mennä opiskeluun ja sitten töihin.

      Jaha, Helka kävi moikkaamassa. Taivas kirkastui! Hannu

      Poista
    2. Ripsa13. helmikuuta 2017 klo 13.43

      Hannu,

      oli tässä taukoa kun leikattu polvi on pitänyt meteliä ittestään. Mutta tuo tarinasi oli kyllä hieno. Isä kyllä piti meteliä Kekkosesta koko sen ajan kun muistan sanan Kekkonen ymmärtäneeni (olen oppinut puhumaan lauseilla 7-8 kuukautisesta ja laulamaan sanoilla jo ennen, kävelin 6-kuukauden vanhana kirppuna), ja olin pihalla niitä pentuja jotka hoilasi Heimamboo tehdäänkö Kekkosesta luurankoo, kun taas Tuomiojan vastustajat levittivät hirveätä huhua että sen vaimo Vappu on pakana.

      Isän oli pakko kuulua kirkkoon, ei se muuten olisi saanut vanhemman lehtorin virkaa yksityisessä oppikoulussa. Siis: sain monipuolisen siedätyshoidon vähän kaikkea vastaan silloin vuonna 1956. Juuri äsken kuuntelin Suomen historia-sarjaa radiosta ja siellä puhutaan reformaatiosta. Siinä Ruotsin katolisen kirkon omaisuus siirrettiin kuninkaalle ja aatelisille. Sitä samaa siis: oikea usko on vallan ja mahdin omistaja.

      En tiedä päteekö tuo nyt tähän vihapuheteemaan. Mutta tuli mieleeni että jos jo 1956 on käytetty lapsia hyväksi presidentinvaalikampanjassa, niin kuinka paljon nyt vaikuttavat huhut ja valheet ja muu senkaltainen. Eihän unohdettu, sen paremmin kuin unohtamatonkaan kansa pidä valeista.

      Asun maahanmuuttajakorttelissa, jossa on turvallinen olo. Ihmiset ovat ystävällisiä toisilleen, kaikki ovat suht. köyhiä, myös opiskelijat, joita täällä asuu. En ole siis ollut vastaanottavana tahona henkilökohtaisesti eikä minua vastaan ole hyökätty.

      Mutta vihapäissään kulkevat eivät ehkä ole koskaan olleet ihan selvin päin. Tarvittaisiinko raittiusliikettä taas? Minähän asun häjyjen kotiseutujen tietämillä.

      Poista
  3. Pekka Turunen11. helmikuuta 2017 klo 19.19

    Kyösti on oikeassa siinä, että "älymystö" ei aina ole kovin suvaitsevaista. Siinä sillä totisesti on parantamista. Toinen asia on sitten se, että vielä vähemmän suvaitsevaisia ovat nämä "vihapuhujat".


    "hh" on sitä mieltä, että vihapuhetta ei pitäisi vainota. Ajatus on jotenkin kauhea - pitäisikö vihapuheen, vihaamisen, olla ihan hyväksyttävää käytöstä? Eri asia on sitten se, että vihapuhe on terminä kovin epämääräinen. Kovin helposti erimielisyys nimetään vihapuheeksi, samoin ylipäätään kaikki keskustelu, joka poikkeaa yleisestä konsensuksesta. Se on tietysti väärin, sekin.

    Miksi on niin vaikea hyväksyä se, että toiset ihmiset ovat ja saavat olla eri mieltä? Se, että heillä voi olla vallan pätevät perustelut omille mielipiteilleen? Miksi erilaiset mielipiteet ärsyttävät, sen sijaan että ne koettaisiin rikkaudeksi? Tässä on "älymystöllä" vielä paljon oppimista, mutta vielä enemmän siis "vihapuhujilla".

    Herkullinen on tuo Kyöstin huomio Hesarin munauksesta. Kun populismi toitottaa joka puolella, että EU on syynä kaikkiin vaikeuksiimme, ja jopa suuri laatulehti lankeaa samaan ansaan, niin ei ihme jos EU:n on vaikea pärjätä propagandataistelussa. Muodostaako EU-vastaisuus itseään toteuttavan totuuden, jolla ei ole mitään tekemistä todellisen maailman tosiasioiden kanssa?

    VastaaPoista
  4. Anonyymi11. helmikuuta 2017 klo 21.12

    Pekka, vihapuhe on pelottavaa mutta väistämätöntä jos toista ihmistä ei kuunnella ja mietitä, että miksi hän noin ajattelee? Vihapuheen vainoamisella tarkoitan aika laajaa pyrkimystä suiden tukkimiseen mikä on ollut ilmeistä immigroitumiskeskustelussa aika pitkään jo. Katso nyt vaikka Jukka Hankamäen blogia 8.2. ( "Että saattoi taas maahanmuutto yllättää") missä hän käy läpi eri eurooppalaisten kansojen mielialoja pitkien aikojen perspektiivistä. Siitä ei pääse ylitse että eliittivähemmistöt meillä ja muualla ovat sitkeästi ja moralisoiden pyrkineet enemmistön ajatuksia asiassa kammitsoimaan.

    Parempi olisi tietysti olla maltillisempi mutta moni ajattelee, että semmoista puhetta ei kuunnella, tilanne joka Ruotsissa on johtanut erittäin kärjistyneisiin mielipiteisiin toisaalta ja toisaalta apatiaan, "se on menoa nyt" mentaliteettiin. Mutta harva on perillä länsinaapurin todellisesta tilanteesta. Siellähän on yhteiskunta jo paikoin romahtamassa. Suomessa tilanne on vielä jotenkin hallinnassa vaikka segregaatio on jo aluillaan. Hannu = hh

    VastaaPoista
  5. Marjatta Mentula12. helmikuuta 2017 klo 12.35

    Vihapuhe on eri asia kuin erilaiset mielipiteet. Vihapuhe on sitä, että mielipiteitä ei kuunnella, vaan nimitellään ja huudetaan, että olet väärässä tai kuten Trump "raastuvassa tavataan".

    Vihapuhe on patoutumien purkua, usein se perustuu ennakkoluuloihin. Vihapuheen syytäminen ei tyrehdytä sitä - nyt on huudettu, ilma puhdistunut - vaan lisää, koska antaa luvan kaikille omaan itseensä kyllästyneille purkaa petttymystään toisiin ja etsiä syntipukkeja.

    "Suvakkihuora, me tullaan raiskaan sut, me tiedetään missä sä asut." Tällainen lopettaa helposti yrityksen vuoropuheluun.

    Minä en ole ainakaan ymmärtänyt, mikä se vihapuhujien agenda on ja mitä he haluavat.

    Vihapuheella aivopestään lisää porukkaa mukaan huutelemaan ja normalisoidaan tietyt termit. Esimerkiksi sanaa suvakki ei olisi ikinä pitänyt ottaa yleiseen kieleen. Sehän on vajakki, ja sanalla mitätöidään älykkäät ihmiset oman itsen alapuolelle, vajaamielisiksi, jotka eivät ymmärrä todellisuutta.

    Some antaa oivan alustan aivopesulle. Olen kuullut ihmisten toistelevan valeuutisia kirkkain silmin. Ne ovat siis aivan eri luokkaa kuin Kyösti tuo mainitsemasi EU-tilaston väärä tulkinta, vaikka sekin oli omituinen.
    Valeuutisten värkkääjien takia, pitää esim. rikoksissa mainita nykyään heti, että henkirikoksen tekijä on kantasuomalainen, vaikka kyllä meillä on osattu tappaa toisiaan ennenkin. Jos tätä mainintaa ei ole, alkaa tietyillä tahoilla maahanmuuttajien syyttäminen, ja se alkaa sittenkin vaikka tekijän suomalaisuus olisi mainittu. Tässä yhteydessä tulee mieleen Trumpin tiedottajan keksimä terroriteko, jota ei ollut olemassakaan. Suomen oikeuslaitos on myös joutunut vastaanottamaan valeraiskaussyytöksiä, joita on tehty tiettyjen kansanryhmien vahingoittamsimielessä.

    Nyt näyttää olevan muotia mielistellä populisteja ja nähdä jotain vikaa kaikessa humanistisessa. Tähän on jo syyllistynyt niin Ulla Appelsin kuin Sanna Ukkola.
    Minulla on tuo Chimamanda Gnozi Adichien kirja tai vihkonen (kirjaksi painettu essee) siitä, miksi feminismi ei ole mikään uhka vaan tasa-arvoa kaikille painottava asia. Kirjassa on paljon tietoa kehitysmaiden naisten asemasta, se on asiallinen teksti ja hyvä keskustelun pohja. Se muistuttaa Tahar Ben Jelloun kirjaa "Isä, mitä on rasismi?", jota käytin elämänkatsomustiedon opetuksessa 90-luvun lopussa. Jos olisin nyt opettaja voisin käyttää Adichien kirjaa samalla tavalla.

    Ääripäitä on hoettu niin paljon, että ihmiset alkavat uskoa tähän jakoon. Kun katselen elämää täällä Kouvolassa, niin ei täällä mitään ääripäitä ole, vaan erilaisia ihmisiä aika hyvässä sovussa keskenään.

    Se on paha, jos vihapuheporukka saa ilmapiirin niin tulehtuneeksi, että kaikki hyvät, tavalliset ihmiset joutuvat pakotetuiksi mukaan johonkin puolien ottamiseen eivätkä saa enää ajatella vapaasti.

    VastaaPoista
  6. Marjatta Mentula12. helmikuuta 2017 klo 12.48

    Pakkoveganismia ei tietääkseni kouluissa ole. Tässä Ukkola kirjoitti väritti kolumniaan fiktiolla.
    Kouluissa on erikoisruokavaliota tarvitseville oppilaille lounasannokset omalla nimellä. Kun vielä olin koulumaailmassa 2010, niin piti olla lääkkärintodistus, jos kaikille tarvittava ruoka ei jostain syystä käynyt.
    Lapsenlapsilla on Tuusulassa kasvisvaihtoehto kaikille, saa ottaa kumpaa vain tai molempia. Lihattomia ruokia on säästösyistä muutoinkin, on puuropäiviä ja vihanneskeittoja. Omana kouluaikanani oli korkeintaan kolmena päivänä kuudesta jotain lihaa, oli vellejä, puuroja ja lihatonta hernesoppaa.

    Sitä Ukkola ei maininnut, että jotkut yrittävät nyt saada rukoukset takaisin päiväkoteihin luullen, että ne olisi poistettu muslimilasten takia. Siis rukoilu on ollut vasta vähän aikaa poissa Suomen päiväkodeista, vaikka joissain paikoin on enemmistö uskonnottomien kotien lapsia.

    VastaaPoista
  7. Pekka Turunen12. helmikuuta 2017 klo 12.50

    Hannu - ymmärrän hyvin tämän puolen. Tietenkin toista ihmistä pitää kuunnella ja hänen mielipiteitään kunnioittaa. Maahanmuutto on tyypillinen kysymys, jossa tämä ei näytä millään onnistuvan. Itse koen sen hyvin vaikeana ja monimuotoisena ongelmana, mutta sekä kannattajat että vastustajat vänkäävät siitä kovin yksioikoisesti. Molemmilla osapuolilla on tässä paljon parantamista, ja siksi en itse osaa yksioikoisesti asettua kumpaankaan rintamaan.

    Vihapuhe on sitten toinen juttu. Olen samaa mieltä siitä, että se on pelottavaa. Kumpi on enemmän väärässä: "ylimielinen älymystö", joka ei osaa kuunnella eri mieltä olevia, vai "vihapuheen julistajat", jotka eivät osaa kuunnella senkään vertaa?

    Minusta ainoa hyvä ratkaisu on sivistynyt ja suvaitsevainen keskustelu, jossa hyväksytään eri mielipiteet ja kunnioitetaan muita keskustelijoita. Meitä on paljon sellaisia, molemmin puolin raja-aitoja, jotka ovat siihen valmiita ja jopa halukkaita, vaikka kiihkeimmät agitaattorit meidät mielellään unohtavat. Viha on huono käyttövoima yhteiskunnassa, jossa meillä kuitenkin on sanomisen vapaus ja jossa asioita voi päättää jotakuinkin demokraattisesti.

    Miksi nykyisin niin monet asiat herättävät ihmisissä niin kiihkeitä, ja usein kielteisiä, tunteita? Suita ei pidä tukkia, mutta ei kai vihapuhettakaan, siis puhdasta vihaa toisia kohtaan, pidä suvaita?

    VastaaPoista
  8. Pekka Turunen12. helmikuuta 2017 klo 13.40

    Marjatta näköjään oli ehtinyt mukaan keskusteluun sillä välin, kun omaa viestiäni kirjoittelin. Hän kuvaa hyvin sitä, mitä vihapuhe voi olla. Emme kai me todellakaan halua mitään tuollaista? Tuon takia en itse kirjoittaisi, että vihapuhe pitää hyväksyä.

    Toinen puoli asiasta on sitten se, että vihapuheeksi ei pidä leimata sellaista, mikä sitä ei ole. Esimerkiksi maahanmuuttokeskustelussa vihapuhetta ei todellakaan ole se, että joku on varauksellinen maahanmuuttoon miettiessään sen kustannuksia. Ei edes se, että joku ei halua kaikkien kansojen vapaata sekoittumista.

    Tuo koulujen kasvisruokakeskustelu on juuri niitä aiheita, joihin viittasin ihmetellessäni joidenkin keskustelujen kiihkeyttä. Toki kasvisruokailua on monen sorttista - puhdas veganismi on jo aika tiukka oppi, mutta esimerkiksi kasvissyönti, josta puuttuu vain eläimen liha, ei ole vielä kovin rajua. Monen koululaisen suosikkiruokia taitaa olla tällainen kasvisruoka: pinaattilätyt. Tässä mielessä yhden kasvisruokapäivän pitäminen kouluviikossa ei minusta perustele taannoisen keskustelun kiihkeyttä.

    VastaaPoista
  9. Marjatta Mentula12. helmikuuta 2017 klo 16.05

    Niin, minusta jokainen normaali järkevä ihminen tarkastelee asioita monelta kantilta eli kriittisesti.
    Tilanne on vain mennyt niin kuumaksi, että reilua maahanmuuttokriittistä tarkastelua on vaikea tehdä ilman että leimataan vastaiseksi, koska sanan merkitys on muuttunut tarkoittamaan maahanmuuton vastustajaa. Monen muunkin sanan merkitys on muuttunut, esim. isänmaallisen ja siihen liittyvien tunnusten. Eräskin lempeä nuori mies oli antanut tatuoida jonkin maahisen Väinämöisen näköisen käsivarteensa rockfestareilla ja kokee nyt että se pitää varmaan poistaa, koska hänet tulkitaan kuuluvaksi vihaajien leiriin.

    Minä olen niin onnessani, kun miniä ja pojantytär luopuivat vähän aikaa harjoittamstaan vegaanisuudesta ja ovat enää kasvissyöjiä. Saan heidän ollessaan meillä käyttää ruuanlaitossa maitoa, voita ja munia eikä tarvitse lukea pienellä präntillä painettuja tuoteselostuksia karkkipusseista yms. En usko, että tuo oppi voi koskaan tulla vallitsevaksi. Siinä menisi koko ruokateollisuus uusiksi.
    Itse tykkään välillä kunnon pihvistä enkä jaksa miettiä, vaan syön sitä mikä milloinkin maistuu. En silti ole vähätellut toisten valintoja.

    Ihmettelen Pekan tavoin kiihkeyttä ja ainaista valmiutta riitelyyn ja loikeassa olemiseen. Väittely on kivaa ja vie eteenpäin, mutta vihahuutelu rajoittaa. Se muistuttaa pikkulasten riitaa silloin kun ei ole vielä paljon sanoja: kakkapylly, kakkapylly, ite oot! Ja heti kun vertaan näin, pitää pelätä, että minä se olen kauhea vähättelijä, kun en hyväksy nimittelyä mielipiteenilmaisuna.

    VastaaPoista
  10. Anonyymi12. helmikuuta 2017 klo 18.57

    Juu, ymmärrän mitä Marjatta ja Pekka ajavat takaa. Samalla mietin mikä on normaali järkevä ihminen? Mikä vihapuheeksi muuttuvan ajattelun mekanismi?

    Huomattava osa ihmisistä, siltä tuntuu, varmaan puolet suomalaisista, ei osaa ilmaista itseänsä kirjallisesti, ei kunnolla ainakaan ja tämä tarkoittaa, että he liukuvat helposti epätarkkoihin, tiukkoihin ja kärjistäviin sanontoihin. Heillä on silti monella, omalta kannaltansa ajatellen, merkittävää asiaa ajettavana. Jos he kokevat, että heidän ajattelunsa torjutaan vihapuheena, torjutaan toistuvasti ja sanotaan, että se pitää kieltää tai että pitää kieltää ja sakottaa sen eräänkin itäsuomalaisen kansanedustajan lausumat johon he samaistuvat, niin mitä luulette heidän sitten ajattelevan? Jotain lempeätäkö?

    Niinpä, asia jää hautumaan, vatsanpohjaa kaivamaan.

    Tämmöisiä asioita on paljon, surkeasta vanhusten hoidosta ("hoitajat lyö") nuorten miesten työttömyyteen ("partajätkiä höösätään kyllä, mutta meitä?") ja kaikkea siltä väliltä ("jotkut ne vaan juoksevat kaukoidän matkoilla"). Kaikki liioittelua, kyllä mutta ei savua ilman tulta.

    Jos nyt Hakkaraisen kohdalla olisi joku sanonut, että "taisi tulla turhan hankala lausonto sulta, skarppaa vähän" ja olisi jäetty asia siihen niin olisi säästytty monelta hankaluudelta. Nyt jäi paha maku suuhun.

    Voisiko ajatella, että "ylimielinen älymystö" käyttäytyisi kuten älymystön odottaisi eli muistaisi, että sillä eräällä puolikkaalla kansasta ei ole kaikkia niitä valmiuksia joita eliitille (kyllä, sellainen on olemassa, oikeutetusti) on opintojensa ja niihin perustuvan, usein pitkän elämänkokemuksensa perusteella kertynyt, että eliitti siis sietäisi äreätäkin kielenkäyttöä koska tietää, että perusteita, vaikkei ehkä juuri esitettyjä, käytökselle on.

    Hyvä on muistaa vaikkapa v. 1917 kesä jolloin eduskunnan säätämä valtalaki kaadettiin hiukan kieroksi koetuin menetelmin ja mitä siitä sitten seurasi? Luottamuksen menetys ja lopulta sisällisota. Mitään tälläistä ei toki ole meillä näköpiirissä, ei edes lähellä.
    Silti, kuten ylempänä mainitsin, jotkut jo Ruotsissa pitävät kuitenkin todennäköisenä, että se heille häämöttää joidenkin vuosien päässä. Hannu

    VastaaPoista
  11. Marjatta Mentula12. helmikuuta 2017 klo 21.32

    Hannu, aina on ollut itseään huonosti ilmaisevia ihmisiä, mutta ei tässä siitä ole mielestäni kyse.

    Nyt huonosti ilmaisevat pyrkivät muuttamaan lakeja vihan salliviksi ja länsimaisten arvojen vastaisiksi, ja heillä on nokkamiehinään tohtorismiehiä. Tällainen on esim. Tynkkysen ehdotus siitä, että laista poistettaisin maininta kiihotuksesta kansanryhmää vastaan.
    Se että Hakkarainen on mukava mies ja on tottunut sanomaan neekeriä neekeriksi, ei poista sitä tosiasiaa, että jos alkaisimme toimia hänen näkemyksensä mukaisesti, niin mentäisiin aika paljon taaksepäin sivistyksessä.

    Meillä on kaikille yhteinen peruskoulu, mutta sillehän me emme voi mitään, että jotkut selviävät siitä nippa nappa ja toiset jatkavat yliopistoon. Tietotaso on kuitenkin suomalaisilla aika hyvä verrattuna moniin muihin eikä se kaikilla ole kiinni kloulutuksesta. Taloudellisesti vihapuhuja on usein jopa paremmalla tolalla kuin "älymystöläinen", mutta kokee silti olevansa syrjitty ja osattomampi. Pitäisikö kaikkien opetella huonokäytöksisiksi ja teeskennellä oppimatonta sanavalinnoissaan, sittenkö olisi tasa-arvo? Vähän niin kuin joissain koululuokissa, joissa osaaja ei uskalla viitata, ettei tule turpaan? Minä otan helposti esimerkkejä kouluelämästä, kun se on tutuin.

    Blogi-isäntä Kyösti on ihan hiljaa. Hän on varmaan edelleen tunturin juurella? Senkin hyväosainen! Vitsi vitsi, itsekin kuulostelen, haluavatko ja tarvitsevatko muksut minua matkaseurakseen lähiaikoina vai suunnittelenko jotain omaa irtiottoa.

    VastaaPoista
  12. Kyösti Salovaara13. helmikuuta 2017 klo 11.22

    No, yöllä palasin "sivistyksen" pariin - jos laajakaistan äärellä oleminen on "sivistystä". Joku voi olla tästä ihan toista mieltäkin, semminkin jos tämä äärimmäisen puheen (aiheesta jos toisesta) foorumi nimenomaan on laajakaistojen virtuaalitodellisuudessa.

    Olemalla poissa täältä, ei ole mitenkään estänyt monipuolisten kommenttienne osuvuutta. Jonkinlainern yhteinen hämmennyshän tässä taitaa vallita: missä rajat menevät, pitääkö niitä etsiä, vihaisia ollaaan siellä sun täällä. Luin pari päivää sitten jutun, jossa neurologian tutkimuksilla yritettiin selittää esim. rasistisia tunteita (joku tietty aivoalue on yliherkkä vieraan karttamiselle ihan "eläimen" itsesuojeluvaiston takia) mutta ei tuosta nyt enempää. Täytyy lueskella sitä joskus paremman ajan kanssa.

    Hannun Kekkos-anekdootiin tapaisia kokemuksia (sordiino päälle, poijjaat) meillä on varmasti itse kullakin - siis ajalta ennen somea. Muistan itse erään suljetun tilaisuudn 1980-luvun alusta: tunnettu ja arvostettu lehtimies puhui vaimostaan niin sovistinisesti, että ihmettelin kenen seuraan olen joutunut. Kuitenkin hänen kirjoituksissa ei moista sovinismia koskaan näkynyt - oli siis julkinen rooli ja yksityinen rooli.

    Tänään, joskus siltä tuntuu, kenellekään ei enää ole tuota yksityistä roolia vaan pelkästään julkisia. Käytän monikkoa koska ajattelen että meissä jokaisessa on useita "rooleja", ihmisiä.

    Jani Kaaro lainasi tänään radiopakinassa Leibniziä jonka mukaan totuus ei ole yleensä ole kahden vastakkaisen mieliputeenn keskivälissä. Ehkä ei olekaan, ja juuri siksi keskustelu sananvapaudestakin on niin vaikeaa ja herkkää.

    Luulen tietäväni (en tietenkään tiedä objektiivisesti) että ns. tavallisilla ihmisillä on todella kriittisiä mielipiteitä esim. maahanmuutosta, mutta yleensä tavalliset ihmiset eivät riehu niiden kanssa missään julkisessa yhteydessä. Kahvipöydän ja baarijakkaran tuntumassa esitetty pysyy siellä. (Tuore EU kysely - yli puolet eurooppalaisista ei hakua yhtäkään musmlimia kotinurkilleen - tukee tätä.)

    Toimittajien ja ns. älymystön puheita on paljon helpompi seurata ja analysoida. Niissä usein vannotaan faktohin vaikka todellisuudessa vedotaan mielipiteisiin ja makuasioihin (vaikka koko "tolkun väki" tietää ettei makuasisoista kannata kiistellä).

    Kun tapahtui Brexit ja Trump, monet EU:hun aikaisemmin hyvinkin kriittisesti, mutta silti sanansa tarkasti valinneet tutkija ja toimittajat ikään kuin tulivat "kaapista ulos": samalla kun Brexitin ja Trumpin rasismia paheksutaan ollaan ihan kovastikin sitä mieltä, että Brexit ja Trump osoittavat oikean suhtautumisen vapaaseen kauppaan, globalisaatioon ja integraatioon. Tätä kutsun journalistien ja yhteiskuntatieteilijöiden käänteiseksi populismiksi. Yliopistoissa ja toimituksissa ollaan loppujen lopuksi aivan samaa mieltä kuin nationalistit ja paljon parjatut oikeat populistit, erilaisia sanankäänteitä toki viljellen.

    No, tämä tässä sanottu on tietysti vähän liioittelua.

    VastaaPoista
  13. Pekka Turunen14. helmikuuta 2017 klo 0.29

    Tämä on ollut fiksu keskustelu ja toivottavasti avannut meidän kaikkien ajatuksia.

    Nykyisin puhutaan paljon kielteiseen sävyyn eliitistä tai älymystöstä tai milloin mistäkin suvaitsevaisista. Se tuntuu oudolta, sillä ne ovat asioita, joita arvostan, vaikka myönnän kyllä, että näiden ryhmien edustajat lankeavat joskus ylimielisyyteen ja saattavat sulkeutua kuplaansa.

    Pitäisikö sitten puhua vaikkapa sivistyneistöstä? Siihen eivät sitten ehkä kuuluisi kaikki edellä mainitut, sillä tokihan sivistynyt ihminen hyväksyy ja osaa arvostaa erilaisia mielipiteitä ja ihmisiä. Hän sietää jonkin verran jopa huonoa käytöstä ja vihapuhetta "vähemmän koulutetuilta". Ei tietenkään määrättömästi, sillä jonnekin raja on vedettävä. Muuten meidän käy huonosti, sillä harvoinpa vihalla ja muiden sättimisellä maailmaa parannetaan.

    Tällaisia ihmisiä on olemassa, vaikka toki se ryhmä saisi olla suurempi.

    VastaaPoista
  14. Kyösti Salovaara14. helmikuuta 2017 klo 11.14

    Sitäkin tietysti tulee pohtineeksi, että voiko "älymystöön" tai "sivistyneistöön" ilmoittautua vai pitääkö tehdä "jotakin" tai olla "jonkinlainen" kuuluakseen moisiin ryhmiin.

    Lasken esimerkiksi hyvinkin, että isäni kuului tuommoisiin ryhmiin vaikka oli käynyt "vain" kansakoulun, ammattikoulun ja aseseppäkoulun (no, faktoriopistonkin kai myöhemmin). Onko jokainen maisteri sivistyneistöä? Edustaako jokainen tohtori älymystöä?

    Sanoilla puhuminen on joskus monitulkintaista.

    Tänään muuan pääkirjoitustoimittaja käsitteli Hesarissa sanoja oman mielensä mukaisesti (ei siis objektiivisesti) väittäessään ettei Hesarin Itämerilaskurissa ja sen julkistamisessa ole mitään poliittista. Päinvastoin, sehän on erittäin poliittinen teko, koska sillä pyritään vaikuttamaan ihmisten suhteeseen Itämereen. Mitä mieltä itse kukin tuosta on, on sitten itse kunkin oma "poliittinen" arvio. Voisihan nimittäin ajatella, että hyvinvoinnin hintana saa olla tietty määrä meren likaantumista - siis ihan aidosti poliittisen harkinnan perusteella.

    Sanoja merkityksiä kieltämällä, niiden merkitys ei katoa.

    VastaaPoista
  15. Pekka Turunen14. helmikuuta 2017 klo 20.25

    Erilaiset sosiaaliset ryhmät ovat todellakin tulkinnanvaraisia ja epämääräisiä. Ei niitä voi määritellä luonnontieteellisellä tarkkuudella eikä yksittäistä ihmistä voi supistaa vain jonkun ryhmän jäseneksi. Silti mekin tässä keskustelussa olemme huolettomasti puhuneet erilaisista ryhmistä, sillä se helpottaa keskustelua. Kannattaa kuitenkin siis muistaa, että kovasti suhteellistahan sellainen on.

    On täysin totta, että ympäristön suojelun tärkeys ei ole tosiasia vaan arvo. Sama koskee hyvinvointia. Kun siis pohdimme esimerkiksi mainittua Itämeren suojelua, panemme vastakkain kaksi erilaista, tärkeää arvoa. Mikä arvo on Itämeren tilalla verrattuna ihmisten hyvinvointiin? Mikä oikeus ihmisellä, tiedostavalla ja ajattelevalla olennolla, on oman hyvinvointinsa takia tuhota muuta luontoa? Luonto kun ei pysty argumentoimaan, ei edes vihapuheella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi14. helmikuuta 2017 klo 21.17

      Luonto, nii-in. Joku sanoi ja sitä on toistettu, että luonto ei ajattele, se on välinptämätön. No, voiko olla välinpitämätön jos ei ajattele, sofistin kysymys. Varmaan ajattelit ympäristön suojelua arvona, et sen tärkeyttä? Ajatus menee herkästi yhdestä sanasta harhaan ;-) Mutta siis:

      Samalla tavalla rupesin toissapäivänä, jälleen kerran, miettimään arvoja, länsimaisia nimenomaan kun Marjatta otti ne ohimennen esille. Onko niitä, onko yhteisiä, siis muuten kuin klisheiden tasolla? Onko todella kyse arvoista silloin kun tunnemme yhteisyyttä länsimaihin kuuluvien ihmisten kanssa vai voiko olla niin, että yhteinen, osittainkin yhteinen kokemuspohja riittää? Riittääkö muutaman miehen pikaisesti laatima julistus (YK:n ihmisoikeusjulistus) vaiko pikemminkin käytännön kokemuspohja johon olemme aikojen mukana sovittautuneet?

      Ps. Vihapuheista sanomatta kai on jäänyt tuo itsestään selvyys, että kokemattomat nuoret, pojat eritoten, puhuvat tyhmyyksissään mitä sattuu ja saavat monasti pahaa aikaiseksi, esim. Eliel-aukion juttu jossa varmaan molemmat osapuolet .. etc. ja viina vie, myös maahantulijoita. Hannu

      Poista
    2. Pekka Turunen15. helmikuuta 2017 klo 19.28

      Kiitos, Hannu, täsmennyksestä. Ympäristön suojelu oli tietysti arvo, jota ajattelin.

      Nuo nuoret miehet ovat hyvä esimerkki siitä mistä puhumme. Lähes jokainen meistä sietää heiltä jonkin verran tökeröä käytöstä, sillä ymmärrämme, että se menee ohi ja suurimmasta heistä kasvaa ihan kelpo miehiä. Samoin suuri osa sietää "vähemmän koulutetuilta" jonkin verran "vihapuhetta", sillä ymmärrämme, että tunne ja kokemus ovat aitoja, mutta kyky niiden ilmaisuun ei yllä koulutetuimpien tasolle. Sekin kannanotto kannattaa kuitenkin kuunnella.

      Se vihapuhe, se uhkailu, se pelottelu, josta Marjatta kertoo, on kuitenkin jotain ihan muuta. Sen taustoja voi ehkä ymmärtää, mutta pitääkö se hyväksyä?

      Poista
  16. Marjatta Mentula14. helmikuuta 2017 klo 23.02

    Minusta sivistyneisyys on juuri toisten ihmisten arvostamista. Siinä minunkin isäni (ei edes kansakoulua loppuun, koska heillä oli velipuolen kanssa yhdet kengät yhteisenä) kuului sivistyneistöön. Onneksi hän ei elä enää eikä kuule mitä kaikea nyt veteraanien nimissä paasataan. Isän usein toistama lause oli "kyllä ihmistä aina auttaa pitää" oli sitten kyse millaisesta tahansa laitapuolen tyypistä.

    Tulin kertomaan, mitä tänään näin.
    Näin kuulkaas ensimmäistä kertaa ääripään livenä. Olimme käymässä Helsingissä näyttelyissä. Siinä Kiasman nurkalla oli irakilaisilla turvapaikanhakijoilla kokoontuminen, hiljainen mielenilmaus, jossa vedottiin isoin tekstein sen puolesta, että heistä ei tehtäisi paperittomia. Pysähdyimme siihen vähän, ja mieheni kuvasi tilannetta.
    Lähdimm ekävelemään ja eikös vähän matkaan päässä ollut "ääripää", vähän äskeistä pienempi ryhmä, jolla oli samannäköisiä kylttejä, mutta niissä vaadittiin karkottamaan ja joissain oli ivallisia sävyjä. Mieheni kuvasi näitäkin tekstejä. Miehet katselivat vihaisen näköisinä ja lähtiessämme yksi ojenteli kättään yläviiston. Vasta autossa paluumatkalla tuli mieleeni, että minulla oli apea, epätoivittu ilme naamalla, ja mieheni sanoi, että hän kyllä myös puisteli päätään. Tuli mieleen eräs ilmapotku, kyllä se Hannu oli pahan näköinen videokuvassa, siis ihan tappopotku.

    No, meillä ovat odinit täällä rauhoittuneet, ei näy tyhjällä kylänraitilla ketään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta Mentula15. helmikuuta 2017 klo 8.46

      Jäin pohtimaan eliitti-käsitettä. En ole tavannut kai ketään sellaiseen ryhmään kuuluvaa, etuoikeutettua, ylimielistä, kaikkitietävää ja mitä kaikkea tähän termiin sisällytetäänkään. En ole edes käyttänyt tätä sanaa ennen kuin nyt tässä keskustelussa.

      Viharyhmien mielenosoitusten jälkeen oli tapahtumia, joissa korostettiin ihnmisoikeuksia ja oltiin pakolaisten puolella vihaa vastaan. Olin sellaisessa mukana täällä Kouvolassa ja se oli kyllä tavallisten ihmisten lämminhenkinen kokoontuminen. Suurissa kaupungeissa vastaavissa tilanteissa on kai ollut "ärsyttävä eliitti" äänessä. Meidän tilaisuudessa ei puhuttu ketään vastaan. Vihapuolen tyyppejä, uusnatsin oloisia, oli videokuvaamassa hienoilla laitteilla, kamera pysähtyi minunkin viattomaan naamatauluuni pitkäksi aikaa. Yksi ryhdikäs nahakatakkinen kierteli ympärillä ison koiran kanssa.

      Menin myös asukasiltaan entiseen valtuustosaliin, joka järjestettiin, kun paikkakunnalle tuli hätämajoituspaikka. Se oli melkoinen kokemus. Takarivissä minun takanani oli muualta tullut huutosakki. Sähisivät, kirosivat ja keskeyttivät, kun maltillisemmat ihmiset yrittivät puhua ja estivät mölinällään oikean infon antamista. Nuori kovan näköinen nainen oli laittanut päälleen topin, jossa yli puolet rinnoista oli esillä, nousi esittelemään itseään ja sanoi, että eipä saa enää olla vapaa ja pukeutua näin. Toinen sanoi, että suojelkaa pieniä koirianne muukalaisilta. Tällaista on ollut se toisen ääripään "kritiikki" maahanmuuttajista, mitä olen ollut näkemässä.

      Selventäkää vielä, mitä ymmärrätte eliitillä.

      (Nyt luin moneen kertaan, ettei tulisi kovin pahoja näpyttelyvirheitä.)

      Poista
  17. Kyösti Salovaara15. helmikuuta 2017 klo 9.58

    No, emmeköhänn me kaikki tiedä kenestä puhutaan kun puhutaan eliitistä. Ennen puhuttuun kansasta ja "herroista". Nykyään sosiaaliset luokat ja asiantuntemus sekoittuvat monimuotoisemmaksi kirjoksi. Vaikka et tapaisi eliittiä (uskon että tapaat) niin lehtiä lukemalla ja telkkaria katsomalla kyllä kohtaa sitä parhaimmistoa, joka aina tietää miten elää ja miten muidenkin pitäisi elää.

    Wikipediassa on ihan hyvä kuvas eliitistä:

    "Eliitti tarkoittaa valiojoukkoa, parhaimmistoa, hienostoa tai ylintä valtaa käyttävää joukkoa. Sanan eliitti alkuperä on latinan verbissä eligere, joka tarkoittaa valitsemista. Sosiologiassa ja yleisessä käytössä eliitillä tarkoitetaan suhteellisen pientä hallitsevaa ryhmää suuremmassa yhteiskunnassa, joka nauttii etuoikeutettua asemaa, jota alemman sosiaalisen aseman yksilöt ylläpitävät ryhmän rakenteessa. Yksilöihin sovellettuna, esimerkiksi sanottaessa “Eliitti käy tässä ravintolassa”, sanan käyttö sekä viittaa tuon luokan yksilöihin että vahvistaa puhujan kuulumattomuutta eliittiin.

    Eliitti on sosiaalisessa rakenteessa olevien taloudellisten ja poliittisten voimien tulos. Yhteiskunnilla on aina ollut muodostuessaan pyrkimys kerrostua sekä politiikan, että kykyjen takia. Eliittiaseman haltijalla on paineita pitää yllä oma asemansa osana eliittiä."

    VastaaPoista
  18. Pekka Turunen15. helmikuuta 2017 klo 13.37

    Tämä on nyt niin mielenkiintoista keskustelua, etten malta pysyä erossa. Kyösti antoi meille eliitin sanakirjamääritelmän, jonka me kaikki olemmekin suunnilleen vanhastaan sisäistäneet.

    Sanan merkitys tuntuu kuitenkin viime aikoina laajentuneen, kun vihapuhujat sisällyttävät siihen kaikki muutkin, jotka eivät mukamas kuuntele kansan vihaista ääntä. Jotka eivät ole samaa mieltä kuin he. Siis minutkin, vaikkei minulla ole mitään tekemistä määritelmän mukaisen eliitin kanssa?

    Marjatta kirjoitti hyvin. Määritelmän mukaista eliittiä en juuri tunne, mutta älymystöä ja sivistyneistöä jonkin verran. En kuitenkaan tuossa väitetyssä ylimielisessä ja kaikkitietävässä muodossaan. Päinvastoin - he ovat enimmäkseen hyvin maltillisia ja viisaita ihmisiä. Kirjoittavat tähänkin blogiin.

    Kuka teki vihapuheesta hyveen ja sivistyneisyydestä paheen?

    VastaaPoista
  19. Kyösti Salovaara15. helmikuuta 2017 klo 15.28

    Eihän sivistys tai sivistyneistö ole "paha". Sitä mitä itse kritisoin (ja olen valitettavasti tehnyt tätä tuolta 1980-luvun taitteesta asti, hah) on että se porukka jonka pitäisi edustaa parasta monipuolisuutta, itse syyllistyy samanmielisisyyteen ja menee trendien perässä. Kansaahan aina syytetään perässähiihtämisestä, mutta pahempaa on jos/kun älymystö siihen syyllistyy. (Tämä on tietenkin liioittelua.)

    Eikä tässä olla missään uudessa asiassa. Suosittelen lämpimästi John Careyn teosta The Intellectuals and the Masses - Pride and Prejudice among the Literary Intelligentsia, 1880-1939. Siellä on maukkaita esimerkkejä elitiin ja älymystön ahdamielisyydestä, mm. siitä kun se teki 50-luvulla purkkiruoasta rikoksen. (Kuulostaa ihan nykyajalta!) Otan tähän yhden lainauksen: "Though it usually purports to be progressive, the avant-garde is consequently always reactionary. That is, it seeks to take literacy and culture away from masses, and so the counteract the progressive intentions of democratic educational reform."

    VastaaPoista
  20. Marjatta Mentula15. helmikuuta 2017 klo 19.06

    Ymmärsin kyllä Kyösti, että painotat juuri pettymystä älymystöön, joka käyttäytyy populistisesti vapaan ajattelun ja kyseenalaistamisen sijaan. Tämä keskustelu on vähän rönsyillyt. Yhdenmukaista käyttäytymistä on ollut ennenkin, mutta nyt se näyttää tiivistyneen ja yhä tiivistyvän. Onko se sitten hermostumista ja tiivistymistä vastauksena hyökkäyksiin vai mitä?

    Minulla on tästä hyviä esimerkkejä. Olin muutama vuosi sitten ystäväni luona yliopistoväen joukossa. Menimme katsomaan silloin tuoreen Aki Kaurismäen elokuvan Le Havre. Minua se elokuva kyllästytti, kaikki niin ennalta-arvattavaa, ja toin mielipiteeni julki. Porukka oli, että mitä mitä, ja ystäväni sanoi minulle ilkikurisesti, että ihanko totta pidät tätä huonona, Kaurismäestä kuuluu tykätä. Useimpien mielestä olin varmaan moukka ja toivottavasti edes jonkun mielestä rohkea omilla aivoillaan ajattelija.

    Alan nyt vasta päästä kiinni näihin termeihin. Hannu vei minua vähän sivupoluille, mutta eikö se olekin vain hyvä.

    Eikös Suomessa olekin ollut pitkään niin että sivistyneistöön, ehkä eliittiinkin, on ollut tie auki lähes kaikilla, jos vain on ollut lahjakkuutta ja pyrkyä. Meillä on ollut demokraattisempi eliitti kuin monessa muussa maassa, ihmisiä lähtökohdiltaan eri kansankerroksista. Olisiko tämä muuttumassa?

    Pekka, minuakin on karsastettu eliittiin kuuluvana - minua, hoh hoh hoo - tavallista eläkkeellä elelevää opettajaa.
    Eliitin käsitettä siis pyritään laajentamaan ja käyttämään haukkumasanana, samoin käsitteitä sivistyneistö, älymystö ja oppineet. Tämä kyllä surettaa minua suuresti. Ja joka kerran kun joku sivistyneenä pitämäni ihminen alentuu ennakkoluuloiseen päätelmään, tunnen ärtymystä, esimerkkinä Ukkolan mielipiteet kouluille lahjoituksena jaettavasta tasa-arvokirjasta. Kuulen korvissani, että näin kuuluu ajatella.

    VastaaPoista
  21. Pekka Turunen15. helmikuuta 2017 klo 19.52

    Uusi deadline jo lähestyy, mutta osallistun minäkin vielä kerran tähän keskusteluun, jota olen pitänyt antoisana.

    Yhdyn Kyöstin alkuperäiseen ajatukseen, että älymystökin sortuu välillä muodinmukaiseen ajatteluun. Siihen sortuvat, jos eivät aivan kaikki, niin ainakin lähes kaikki. Kuka meistä voi heittää ensimmäisen kiven? Siksi on hyvä, että näitä ajattelun ahtaumia auotaan. Näitä ja kaikkia muitakin. Keskustelemalla, muita kunnioittaen, erilaiset mielipiteet hyväksyen.

    Silti ei pidä menettää suhteellisuuden tajua. Kyllä "oikeat" populistit ovat paljon enemmän populisteja kuin älymystö, vihapuhujat paljon suvaitsemattomampia kuin älymystö, mutta ei siis myöskään älymystö ole näistä synneistä vapaa.

    Marjatta - minä pidin Le Havresta. En siksi, että niin kuuluu tehdä, vaan siksi, että todellakin pidin siitä. Se, että Sinä sivistyneistöön kuuluvana osasit olla eri mieltä, kertoo juuri sen, että olit rohkea, sillä ei mistään kulttuuriluomasta ole yhtä ainoaa oikeaa totuutta. Eri näkemykset ovat päinvastoin rikkaus. Toteutit tuota Kyöstin peräänkuuluttamaa kykyä ajatella omilla aivoilla muodin perässä menemisen sijasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta Mentula16. helmikuuta 2017 klo 9.41

      Vielä pitää lisätä sekin, että joku sanoo aina eriävän mielipiteen kaikkeen vain erottuakseen ja näyttääkseen siltä, ettei anna toisten mielipiteen vaikuttaa. Silloin olisi rohkeampaa pitää jostain, vaikka se on yleisesti kiiteltyä.
      On tämä mutkikas aihe.

      Poista
    2. Kyösti Salovaara16. helmikuuta 2017 klo 10.01

      Niinpä - jos on aina kaikkea vastaan, ei ole minkään puolesta. Monet median edustajat sanovat että hallitusta pitää aina "vastustaa", joten minkä puolesta media sitten on? Omansa kai (eli rahan).

      Poista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)