[ääliöiden mediakumous]
Taidemuseoiskut ovat ääliöiden aktivismia. Ilmastoaktivistien iskuista taidemuseoissa on tullut Euroopassa suoranainen epidemia. Niiden takana näyttää olevan minimaalisesti analyysiä mutta maksimaalisesti julkisuudenhalua.
- Pääkirjoitus Helsingin Sanomissa 29.10.2022.
Niina Uusitalo ja Jenni Niemelä-Nyrhinen kirjoittavat, että ilmastonmuutoksen taustalla vaikuttavat perusolettamukset ovat ihmis- ja kulutuskeskeisyys. He ehdottavat, että visuaalisen journalismin pitäisi ravistella näitä vahingollisia olettamuksia ja löytää uusia näkökulmia, kuten toimijuuden siirtäminen pois ihmisiltä tai kulutushoukutuksen kyseenalaistaminen. Odotan sitä toiveikkaana.
-Kirjailija, taiteen tri ja valokuvataiteen yliopistonlehtori Hanna Weselius Suomen Kuvalehdessä 28.10.2022.
Mutta entä jos ihminen ei ole järjen ruumiillistuma, vaan apina, joka kuvittelee itsestään liikoja? Ihminen on erityinen samalla tavalla kuin mikä tahansa muukin eläin. Meidän lajityypillinen ominaisuutemme on kulttuuri. Ihmisen tapa selviytyä on muokata ja kultivoida ympäristöään.
- Dokumentaristi, kirjailija Riikka Kaihovaara Helsingin Sanomissa 29.10.2022.
Mitä ihmettä me tarkkaan ottaen tekisimme kolmella Sibeliuksella ja viidellä Aleksis Kivellä? Eikö korkean tason kansallisen ja kansainvälisen yleiskulttuurin tarjonta ole – jos ollaan rehellisiä – määrällisesti riittävä tai enemmänkin? Ainakin minua enemmän kiusaa kuin ilahduttaa se, että on olemassa suurenmoisia sävelteoksia ja kirjallisuuden helmiä verrattomasti enemmän kuin mihin koskaan elämäni aikana ehdin tutustua saati syventyä.
- Pentti Linkola, 1971.
Etsiskelin jotakin unohtunutta vanhoista pakinoistani.
Vähän yllätyin.
Niissä oli leppoisampi ote kuin nykyään.
Se oli alussa tarkoitus. Leppoistella torstaisin.
Mutta on hymy hyytynyt. Jostakin syystä.
Maailma ei paranna juoksuaan kuin sika kartanolla.
Eikä marraskuussa varis naureskele.
No jos rehellisiä ollaan, niin kuin Linkola ehdotti oltavaksi, niin Hesarin pääkirjoituksen sanoin ihmettelen luontoaktivistien ääliömäisyyttä. Sen lisäksi ihmettelen vielä enemmän näiden taiteen tohtoreiden ja uusheränneiden kirjailijoiden konformistista yhteispuhetta ihmisen kieltämiseksi.
Ihmisen kieltäminen on muodissa.
Jos olisin rohkeampi, otsikossa lukisi ”ääliöiden ja ekofasistien esiinmarssi”, mutta en ole. Sitä paitsi ”fasismi” on sanana menettänyt kaikki täsmälliset merkityksensä.
Minua huvitti kun muuan nuori esikoiskirjailija tunnusti ”halveksivansa ironiaa” ja kertoi haluavansa olla ”moderni”. Ollakseni rehellinen, vähän ironinen, tuo ei huvittanut, koska ironia on ihmisen älykkyyttä, sitä että ihmisyksilö sittenkin poikkeaa apinasta ympäristöään tarkkaillessa.
Jos rehellisiä ollaan, meillä on kaikki perustelut uskoa ihmiseen, toisin kuin Kaihovaara, Weselius ja Linkola propagoivat.
 |
| Sivistys on myös kuvia. |
Tietenkin kulttuuri on osa ihmisen tekemää. Tietenkin kulttuuri on osa luonnon hyväksikäyttöä - sen tajuamiseen ei tarvitse olla taiteen tri eikä dokumentaristi.
Mutta sekin pitäisi tajuta, että kaikki riippuu kaikesta, kaikki liittyy kaikkeen.
Modernin eliitin - sen joka sotkee taideteoksia ja istuu Mannerheimintiellä liikenteen tukkona ja sen joka puolustaa modernin tuhoamista – harhainen unelma että kulttuuri säilyy vaikka kaupan kassat karkoitetaan ikuiselle lomalle erämaahan ja insinöörit teloitetaan aamun koittaessa, on vaarallistia puhetta. Joku voi ottaa sen tosissaan.
Ollakseni vielä täsmällisempi, sanoakseni mitä tarkoitan, lainaan Pentti Linkolaa, joka oli myös oikeassa.
Vain hyvin koulutettu ihminen pystyy raastamaan maapallon puhtaaksi luonnonvaroista, Linkola kirjoitti vuonna 1971. ”Maisterin ja insinöörin vaatima tuotevalikoima ja palvelusten, kuljetusten, energian määrä on aina monta kertaa suurempi kuin pienviljelijän.”
Linkolan sysimusta johtopäätös: ”Lukeneistoa toisin sanoen mahtuu maapallolle hyvin paljon vähemmän kuin alkukantaista maalaisväestöä… Ainoa mikä on mahdottomuus on massojen hyvinvointi.”
Onko Linkola ironian mestari vai mestari muuten vaan?
Joskus toivoisin, sellaisina valoisina hetkenvälähdyksinä, että tämä moderni eliitti, joka yksisilmäisesti paasaa hyvinvointiyhteiskunnan paheista ja hekumoi apinoiden ja lituskajalkaisten vallankaappauksesta, todellakin lukisi Pentti Linkolaa, eikä vain lukisi, vaan asettaisi itselleen tehtävän: Yritän ymmärtää mitä Linkola tarkoittaa!
Yritän ymmärtää mitä luen!
”Ainoa mikä on mahdottomuus on massojen hyvinvointi.”
Hyvin selkeästi sanottu: massojen hyvinvointi on tuhonnut maapallon.
Linkolan ymmärtää vaikka ei osaisi lukea rivien välistä.
Weselius kaipaa ihmisestä irtautumista, näkökulman muuttamista, kulttuurin ja hyvinvointiyhteiskunnan purkamista. Hän ei todellakaan, niin kuin ei kirjailija ja dokumentaristi Kaihovaarakaan, halua myöntää, että moinen tehtävä tarkoittaa suurien ihmisjoukkojen alentamista kalvosiipisten ja vatsajalkiaisten elämän tasolle.
Kyllä, eliitille riittää aina korkeakulttuuria, sapuskaa ja elämän viihdykkeitä. On aina riittänyt, tulee aina riittämään.
Ongelmana tässä on rahvas, joka on viimein päässyt makean elämän makuun ja jopa kulttuurielämää viettäväksi sosiaaliseksi olennoksi. Weseliuksen ja kaltaistensa mielestä ongelma ratkeaa palauttamalla rahvas alkukantaisen elämän liejuun.
Nyt pistää nauruksi.
Heheheheh!
Ja kaiku vastaa: ..eheh, eheh, eheh!
 |
| Kyösti Salovaara, 2022. Sivistyksen purkaminen: Ensin poltetaan kirjoja ja sitten ihmisiä. |
