3 amerikkalaista kirjailijaa – Mailer

[Kovat kundit eivät tanssi: esipuhe]

Kansi: Kauko Allén.

Oi niin, Mailer ajatteli kauppakadun vilahdellessa bussin ikkunan ohi kovemmalla vauhdilla kuin hevosen rivakka ravi, niin, siunattu olkoon Fitzgerald selkeän säkeensä vuoksi – ja miksi tuo pitkä, pimeä yö, niin miksi tosiaan, loppujen lopuksi? ja wolfe oli kuollut liian varhain ja Hemingway oli itsemurhaaja – kuinka paljon syyllisyyden tunnetta kantoikaan hyvä kirjailija harteillaan – se kävi yhä pahemmaksi. Tiedonvälityksen voiman kasvaessa vastuu kansakunnan kasvattamisesta huuhteli jalkoja, uuden vastuun uusi tulva-aalto, ja ihminenhän on loppujen lopuksi ryhtynyt kirjailijaksi löytääkseen suojaisen paikan, jossa olisi turvassa – vastuu kuului mahtipontisille ja virkamiehille; kirjailijat olivat syntyneet löytämään iloa. Perustelu oli vanha ja hän oli kyllästynyt siihen – hän oli kerran kirjoittanut hyvän esseen siitä, ettei yhdenkään huomattavan amerikkalaisen kirjailijan ollut onnistunut kirjoittaa ainoatakaan huomattavaa romaania, joka olisi tavoittanut myyntimenestysten listan ohi sen huomattavan osan amerikkalaista yleisöä, joka oli Hollywoodin, TV:n ja Timen aivopesemää.

- Norman Mailer vuonna 1968 Norman Mailerista Norman Mailerin dokumenttiromaanissa Yön armeijat.

Norman Maileriin voi suhtautua monella tavalla. Yhtä ainoaa oikeaa tapaa ei ole olemassa. Mailer on Yhdysvalloissa vähän samaa kuin Jörn Donner Suomessa, joskin mittakaava on kokonaan toinen. Mailerin kirjailijanura on komea ja säröjä täynnä. Hänen kirjalliset saavutuksensa limittyvät hänen yksityiselämänsä draamaan, josta hän on Strindbergin tavoin tehnyt julkista omaisuutta.

    Julkisen kuvan takana on ahkera kirjailija. Koska Mailerin tuotanto on niin ristiriitaista, moni-ilmeistä ja haastavaa, siihen on mahdoton tutustua yhden romaanin tai dokumentaarisen teoksen välityksellä. Niinpä tämä uusin romaani, ’Kovat kundit eivät tanssi' (1984), on yhtä hyvä tai huono tapa tutustua Norman Maileriin kuin mikä tahansa hänen teoksistaan. Se että kysymyksessä on ns. kovaksi keitetty trilleri helpottaa lukijan osaa: ’Kovia kundeja' voi lukea melkein kuin Hammettia, Chandleria tai Macdonaldia. Kuka tietää, kuinka monta dekkaria Mailer vielä kirjoittaakaan?

    ’Kovat kundit eivät tanssi' ei varmastikaan ole se »Suuri amerikkalainen romaani» jonka kirjoittamisesta Mailer on puhunut liian monta vuotta. Hän on puhunut aiheesta niin kauan ja niin hartaasti, että häntä on ryhdytty pilkkaamaan. Pilkkaajat eivät ole huomanneet, että kenties tämän kirjailijan koko tuotanto muodostaa »suuren amerikkalaisen romaanin», yhdessä, ei erikseen.

    Vuonna 1923 New Yorkissa syntynyt Mailer on kirjoittanut noin 25 teosta. Esikoisromaani 'Alastomat ja kuolleet (1948) teki nuoresta Mailerista »merkittävän kirjailijan». Tuskinpa toisesta tai mistään maailmansodasta on kirjoitettu 'Alastomia ja kuolleita' parempaa sotaromaania, mutta nuoren kirjailijan eteen tämä menestys pystytti melkeinpä ylittämättömien odotusten vuoren. Yhtä kaikki Mailer on kirjoittanut esikoisensa jälkeen useita merkittäviä teoksia, romaaneja ja esseekokoelmia. Näitä ovat mm. 'Hirvipuisto' (1955), Advertisements for Myself (1959), 'Yön armeijat' (1968), Miami and the Siege of Chicago (1968) ja The Idol and the Octobus (1968). Mutta hänen kynästään on toisaalta lähtenyt teoksia, jotka on voitu kuitata olankohautuksella. Niinpä saattaa osoittautua, että mielenkiintoisesta Barbary Shoresta (1951) ei sittenkään tule klassikkoa. 'Amerikkalainen tarina' (1965) on puolestaan huonoin romaani minkä kukaan merkittävä kirjailija on koskaan julkaissut.

    On siis arveltu, että ’Alastomien ja kuolleiden' menestys pudotti Mailerin polvilleen. Menestys oli enemmän kuin mitä kirjailijanurasta haaveillut, nuori, Harvardista valmistunut Mailer pystyi sulattamaan. Menestystä seuranneet »huonot romaanit» ja niiden tyly vastaanotto tekivät sitten kirjailijasta amerikkalaisen kulttuurin kauhukakaran.

    Mailer suunnitteli kirjoittavansa jättiläismäisen romaanisarjan Amerikasta. Katsokaas», Mailer sanoo, »Alastomien ja kuolleiden jälkeen ajattelin että kirjoittaisin mahtavan kollektiivisen romaanisarjan amerikkalaisesta elämästä. Yksi romaani käsittelisi ammattiliittoja, toinen pientä tai keskisuurta keskilännen kaupunkia. Mutta huomasin että en tiennyt mitään ammattiliitoista tai keskilännen kaupungeista eikä minulla ollut minkäänlaisia henkilöhahmoja jäljellä. Olin käyttänyt ne kaikki ’Alastomiin ja kuolleisiin'.»

    Vietnamin sodan vastaisia mielenosoituksia kuvaavassa loistavassa, Pulitzerin palkinnon saaneessa teoksessa 'Yön armeijat', jolle Mailer antoi alaotsikon »historia romaanimuodossa — romaani historian tapaan», Mailer tunnusti itseironian läpi, kuinka vaikeaa hänen oli selviytyä 50-luvun huonoista vuosista: »Mailer ei tiennyt halveksiko hän Lowellia siksi, että tämä näytteli suurta mestaria, vai ihailiko hän Lowellin taitoa näytellä osaansa. Mailer tiesi, ettei hänen omasta suuren mestarin muunnelmastaan ollut kilpasille. Kenenkään ei ollut edes pakko hyväksyä hänen muunnelmaansa. Huonojen arvostelujen tuska ei niinkään ollut kirvelyssä kuin siitä johtuvassa kasvavassa paineessa, joka kerääntyi vuosien mittaan kuin neste niveleen. Ihmiset jotka eivät olleet lukeneet tekijän kirjoja viiteentoista vuoteen arvelivat, etteivät he varmaankaan olleet menettäneet mitään arvokasta. Kätketty murhe, ei kovin viehättävä (sillä siinä oli sekaisin sappea ja korjaamattoman kirjallisen vääryyden katkeruutta), vapautui jostakin sydämen kammioista, ja Mailer tunsi polttavaa vihaa siksi että Lowellista pidettiin mutta hänestä ei. Hän tajusi silloin puhtaasti ja yllättäen kuinka paljon tunnetta, kuinka paljon yksinkertaista ja lapsenomaisen katkeraa surevaa tunnetta hän vuosien mittaan oli kätkenyt itseltään huonojen arvostelujen halveksimisen suojakilven taakse.»

    'Yön armeijassa’ Mailer kutsui itseään vasemmistolaiseksi konservatiiviksi. Se tarkoitti, että Mailer ei enää ollut yltiöpäinen hipster, ei »psyykkinen lainsuojaton». Vaikka hän ei vielä (kenties) kuulunutkaan establishmentiin, ei menisi monta vuotta ennen kuin hän aterioisi mieluusti sen ruokapöydässä. Samalla kun Mailer kesytti Amerikan radikaaleille ajatuksille myötämieliseksi, hänetkin kesytettiin.

    On jännittävää, kuinka rajusti Mailer oli amerikkalaisen kulttuurin avantgardea. Hän näki mitä tapahtuu, aavisti ja vaistosi. Richard Poirier on huomauttanut, että Mailer suunnistaa aina tulevaisuuteen, haluaa vaikuttaa historian kulkuun ja voimattomuutensakin tiedostaessaan tekee pyrkimyksestään ja voimattomuudestaan haasteen kirjalliselle työlleen. Niinpä Mailerin teoksista puuttuvatkin tavallisen elämän monet puolet: hän ei kuvaa lapsuuttaan eikä nuoruuttaan, kotilieden lämpöä, vaikka hänen taustansa olikin otollinen, vaikka hän kasvoikin hyvässä ja turvallisessa kodissa ja vaikka hänestä tulikin »kiltti ja ahkera» opiskelija, joka valmistui Harvardista ilmailualan insinööriksi.

    Mailer katsoi tulevaisuuteen, painoi korvansa yhteiskunnan jännittyneelle iholle ja kuunteli. Maineikas essee 'The White Negro' (1957) ennakoi paljossa sitä vallankumousta joka puhkesi kukkaan 60-luvulla. Tuon ajan kirjoituksissaan Mailer keräsi yhteen vastakulttuurin ainesosaset: anarkismin, sosialismin, pasifismin, eksistentialismin, humanismin, transkendentalismin, populismin ja mystisismin. »Miksi he eivät välittäneet Mailerista?, kyseli muuan kirjoittaja myöhemmin The Village Voicessa. »Mailerista joka saarnasi vallankumousta ennen kuin siitä tuli liike. Mailerista joka kutsui LBJ:tä hirviöksi jo silloin kun laskelmoivat liberaalit vielä kirjoittelivat tälle puheita. Mailerista joka oli kallellaan neekereihin, pilveen, Kuubaan, väkivaltaiseen eksistentialismiin ja hippihommaan jo silloin kun Uusi vasemmisto oli vasta pilkahdus C. Wright Millsin silmässä.»

    Mailer etsi ristiriitoja ja löysi niitä. Kenties siitä johtuu, että hänen romaaniensa ihmiset ovat aina »sodassa» toisiaan vastaan. Maileria eivät kiinnosta jähmeät rakenteet, ihmissuhteet joista puuttuu konflikti. Kenties tämä on Mailerin tapa ilmaista yhteiskunnallinen metafora myös fiktiossaan, ja ehkä tämä ikuisen konfliktin esittäminen saa hänen naispuoliset henkilönsä näyttämään vajavaisilta ja väärin kohdelluilta. Niin paljon kuin Mailerin romaanit antavatkin »tietoa» ihmisryhmien ja yksilöiden välisistä ristiriidoista, ne eivät kerta kaikkiaan anna juuri mitään naisten ja miesten välisistä suhteista. Käsillä olevassa ’Kovissa kundeissakin' keskeinen naishahmo on koko tarinan ajan poissa näyttämöltä. Kuva hänestä syntyy miesten mielessä ja miesten puheista.

    Mailerin poliittisesta ajatusmaailmasta ei aina tiedä mihin se tähtää. Mitä tämä vasemmistokonservatiivisuus oikeastaan on? Kirjoittaessaan hipeistä joskus 50-luvulla Mailer vertasi heitä Hollywoodin lännensankariin, jonka elämään kuuluu annos vaaraa ja väkivaltaa. Näistä ajatuksista Maileria kritisoitiin, aiheellisestikin. Risto Hannula kirjoitti v. 1962 koti-Suomessa Mailerista näin: »...lähtiessään luomaan uutta filosofiaansa Mailer sortuu hämyiseen ajatteluun, mystisismiin ja primitiivisyyden palvontaan, jotka eivät suinkaan ole niin uusia ilmiöitä kuin hän näyttää kuvittelevan. Enemmänkin: tuloksena on suunnaton paradoksi. Yksilön arvoa korostaessaan Mailer ei sittenkään pysty päätymään siihen selkeään, rehelliseen ja rikkaaseen elämänkäsitykseen, joka ilmeisesti on hänen tavoitteenaan, vaan ajautuu kohti uudenlaista diktatuuria, diktatuuria jonka valtiaana on hipster.»

    Kaaos, pahuus ja tuho ovat Mailerin tuotannon keskeisiä aihepiirejä. Mailerin suhtautumista väkivaltaan on moitittu vaarallisen naiiviksi. Kummalliselta tuntuukin, että Mailer puolustaa »pieniä sotia» luovuudelle välttämättömänä käyttövoimana. »Väkivalta on häviämässä elämästä», Mailer sanoi jokin aika sitten, ja samalla on häviämässä luovuus. Amerikkalainen elämä tuppaa tulla aina vain turvallisemmaksi.»

    Voi olla, että »kesytetty» Mailer ei tiedä mitä maailmassa tapahtuu, tai ehkä se ei kiinnosta häntä. Hän kirjoitti giganttisen romaanin 'Muinaiset illať (1983) paetakseen vanhaan Egyptiin modernista Amerikasta. » Tämä aika ei kiinnosta minua», Mailer tunnustaa. »Saatamme päätyä entropiaan. Yksi asia, mikä minua huolettaa, on maailman muuttuminen aina vain kammottavammaksi.»

    Mutta ’Kovat kundit eivät tanssi' on kuitenkin paluu nykyaikaan. Eikä tätä romaania voi edes pitää täysin lohduttomana ja vieraantuneena. Se että Mailer kirjoittaa Hammettin, Chandlerin ja Spillanen jalanjäljillä on kyllä hämmentävää. Pitääkö tämäkin kokea. Jospa Mailerin suuri amerikkalainen romaani tarkoittaakin »ensimmäistä suurta realistista dekkaria»? ’Kovat kundit ei ole se dekkari, mutta ehkä Mailerin seuraava kirja, kuka ties. Tällään on selvää, että Hammett tai Chandler eivät olisi koskaan voineet kirjoittaa yhtä rivosti ja vapautuneesti huumausaineista tai homoista kuin Mailer. Mailer on hävytön, mystinen, naiivi — tässäkin romaanissa.

    Kyösti Salovaara

- - -

Norman Mailer: Kovat kundit eivät tanssi. (Tough Guys Don’t Dance, 1984.) Suom. Arto Häilä. Esipuhe Kyösti Salovaara. WSOY, 1986.

Tämä on "esipuhetrilogian" toinen osa. Ensimmäinen osa 3 amerikkalaista kirjailijaa - Roth julkaistiin 1.7.2021.

Piilokuva: Missä Norman luuraa?