[Kovat kundit eivät tanssi: esipuhe]
 |
| Kansi: Kauko Allén. |
- Oi niin, Mailer ajatteli kauppakadun vilahdellessa bussin ikkunan ohi kovemmalla vauhdilla kuin hevosen rivakka ravi, niin, siunattu olkoon Fitzgerald selkeän säkeensä vuoksi – ja miksi tuo pitkä, pimeä yö, niin miksi tosiaan, loppujen lopuksi? ja wolfe oli kuollut liian varhain ja Hemingway oli itsemurhaaja – kuinka paljon syyllisyyden tunnetta kantoikaan hyvä kirjailija harteillaan – se kävi yhä pahemmaksi. Tiedonvälityksen voiman kasvaessa vastuu kansakunnan kasvattamisesta huuhteli jalkoja, uuden vastuun uusi tulva-aalto, ja ihminenhän on loppujen lopuksi ryhtynyt kirjailijaksi löytääkseen suojaisen paikan, jossa olisi turvassa – vastuu kuului mahtipontisille ja virkamiehille; kirjailijat olivat syntyneet löytämään iloa. Perustelu oli vanha ja hän oli kyllästynyt siihen – hän oli kerran kirjoittanut hyvän esseen siitä, ettei yhdenkään huomattavan amerikkalaisen kirjailijan ollut onnistunut kirjoittaa ainoatakaan huomattavaa romaania, joka olisi tavoittanut myyntimenestysten listan ohi sen huomattavan osan amerikkalaista yleisöä, joka oli Hollywoodin, TV:n ja Timen aivopesemää.
- - Norman Mailer vuonna 1968 Norman Mailerista Norman Mailerin dokumenttiromaanissa Yön armeijat.
-
-
Norman Maileriin voi suhtautua monella tavalla. Yhtä ainoaa oikeaa tapaa ei ole olemassa. Mailer on Yhdysvalloissa vähän samaa kuin Jörn Donner Suomessa, joskin mittakaava on kokonaan toinen. Mailerin kirjailijanura on komea ja säröjä täynnä. Hänen kirjalliset saavutuksensa limittyvät hänen yksityiselämänsä draamaan, josta hän on Strindbergin tavoin tehnyt julkista omaisuutta.
Julkisen
kuvan takana on ahkera kirjailija. Koska Mailerin tuotanto on niin
ristiriitaista, moni-ilmeistä ja haastavaa, siihen on mahdoton
tutustua yhden romaanin tai dokumentaarisen teoksen välityksellä.
Niinpä tämä uusin romaani, ’Kovat kundit eivät tanssi' (1984),
on yhtä hyvä tai huono tapa tutustua Norman Maileriin kuin mikä
tahansa hänen teoksistaan. Se että kysymyksessä on ns. kovaksi
keitetty trilleri helpottaa lukijan osaa: ’Kovia kundeja' voi lukea
melkein kuin Hammettia, Chandleria tai Macdonaldia. Kuka tietää,
kuinka monta dekkaria Mailer vielä kirjoittaakaan?
’Kovat
kundit eivät tanssi' ei varmastikaan ole se »Suuri amerikkalainen
romaani» jonka kirjoittamisesta Mailer on puhunut liian monta
vuotta. Hän on puhunut aiheesta niin kauan ja niin hartaasti, että
häntä on ryhdytty pilkkaamaan. Pilkkaajat eivät ole huomanneet,
että kenties tämän kirjailijan koko tuotanto muodostaa »suuren
amerikkalaisen romaanin», yhdessä, ei erikseen.
Vuonna
1923 New Yorkissa syntynyt Mailer on kirjoittanut noin 25 teosta.
Esikoisromaani 'Alastomat ja kuolleet (1948) teki nuoresta Mailerista
»merkittävän kirjailijan». Tuskinpa toisesta tai mistään
maailmansodasta on kirjoitettu 'Alastomia ja kuolleita' parempaa
sotaromaania, mutta nuoren kirjailijan eteen tämä menestys pystytti
melkeinpä ylittämättömien odotusten vuoren. Yhtä kaikki Mailer
on kirjoittanut esikoisensa jälkeen useita merkittäviä teoksia,
romaaneja ja esseekokoelmia. Näitä ovat mm. 'Hirvipuisto' (1955),
Advertisements for Myself (1959), 'Yön armeijat' (1968), Miami and
the Siege of Chicago (1968) ja The Idol and the Octobus (1968). Mutta
hänen kynästään on toisaalta lähtenyt teoksia, jotka on voitu
kuitata olankohautuksella. Niinpä saattaa osoittautua, että
mielenkiintoisesta Barbary Shoresta (1951) ei sittenkään tule
klassikkoa. 'Amerikkalainen tarina' (1965) on puolestaan huonoin
romaani minkä kukaan merkittävä kirjailija on koskaan julkaissut.
On
siis arveltu, että ’Alastomien ja kuolleiden' menestys pudotti
Mailerin polvilleen. Menestys oli enemmän kuin mitä
kirjailijanurasta haaveillut, nuori, Harvardista valmistunut Mailer
pystyi sulattamaan. Menestystä seuranneet »huonot romaanit» ja
niiden tyly vastaanotto tekivät sitten kirjailijasta amerikkalaisen
kulttuurin kauhukakaran.
Mailer
suunnitteli kirjoittavansa jättiläismäisen romaanisarjan
Amerikasta. Katsokaas», Mailer sanoo, »Alastomien ja kuolleiden
jälkeen ajattelin että kirjoittaisin mahtavan kollektiivisen
romaanisarjan amerikkalaisesta elämästä. Yksi romaani käsittelisi
ammattiliittoja, toinen pientä tai keskisuurta keskilännen
kaupunkia. Mutta huomasin että en tiennyt mitään ammattiliitoista
tai keskilännen kaupungeista eikä minulla ollut minkäänlaisia
henkilöhahmoja jäljellä. Olin käyttänyt ne kaikki ’Alastomiin
ja kuolleisiin'.»
Vietnamin
sodan vastaisia mielenosoituksia kuvaavassa loistavassa, Pulitzerin
palkinnon saaneessa teoksessa 'Yön armeijat', jolle Mailer antoi
alaotsikon »historia romaanimuodossa — romaani historian tapaan»,
Mailer tunnusti itseironian läpi, kuinka vaikeaa hänen oli
selviytyä 50-luvun huonoista vuosista: »Mailer ei tiennyt
halveksiko hän Lowellia siksi, että tämä näytteli suurta
mestaria, vai ihailiko hän Lowellin taitoa näytellä osaansa.
Mailer tiesi, ettei hänen omasta suuren mestarin muunnelmastaan
ollut kilpasille. Kenenkään ei ollut edes pakko hyväksyä hänen
muunnelmaansa. Huonojen arvostelujen tuska ei niinkään ollut
kirvelyssä kuin siitä johtuvassa kasvavassa paineessa, joka
kerääntyi vuosien mittaan kuin neste niveleen. Ihmiset jotka eivät
olleet lukeneet tekijän kirjoja viiteentoista vuoteen arvelivat,
etteivät he varmaankaan olleet menettäneet mitään arvokasta.
Kätketty murhe, ei kovin viehättävä (sillä siinä oli sekaisin
sappea ja korjaamattoman kirjallisen vääryyden katkeruutta),
vapautui jostakin sydämen kammioista, ja Mailer tunsi polttavaa
vihaa siksi että Lowellista pidettiin mutta hänestä ei. Hän
tajusi silloin puhtaasti ja yllättäen kuinka paljon tunnetta,
kuinka paljon yksinkertaista ja lapsenomaisen katkeraa surevaa
tunnetta hän vuosien mittaan oli kätkenyt itseltään huonojen
arvostelujen halveksimisen suojakilven taakse.»
'Yön
armeijassa’ Mailer kutsui itseään vasemmistolaiseksi
konservatiiviksi. Se tarkoitti, että Mailer ei enää ollut
yltiöpäinen hipster, ei »psyykkinen lainsuojaton». Vaikka hän ei
vielä (kenties) kuulunutkaan establishmentiin, ei menisi monta
vuotta ennen kuin hän aterioisi mieluusti sen ruokapöydässä.
Samalla kun Mailer kesytti Amerikan radikaaleille ajatuksille
myötämieliseksi, hänetkin kesytettiin.
On
jännittävää, kuinka rajusti Mailer oli amerikkalaisen kulttuurin
avantgardea. Hän näki mitä tapahtuu, aavisti ja vaistosi. Richard
Poirier on huomauttanut, että Mailer suunnistaa aina tulevaisuuteen,
haluaa vaikuttaa historian kulkuun ja voimattomuutensakin
tiedostaessaan tekee pyrkimyksestään ja voimattomuudestaan haasteen
kirjalliselle työlleen. Niinpä Mailerin teoksista puuttuvatkin
tavallisen elämän monet puolet: hän ei kuvaa lapsuuttaan eikä
nuoruuttaan, kotilieden lämpöä, vaikka hänen taustansa olikin
otollinen, vaikka hän kasvoikin hyvässä ja turvallisessa kodissa
ja vaikka hänestä tulikin »kiltti ja ahkera» opiskelija, joka
valmistui Harvardista ilmailualan insinööriksi.
Mailer
katsoi tulevaisuuteen, painoi korvansa yhteiskunnan jännittyneelle
iholle ja kuunteli. Maineikas essee 'The White Negro' (1957) ennakoi
paljossa sitä vallankumousta joka puhkesi kukkaan 60-luvulla. Tuon
ajan kirjoituksissaan Mailer keräsi yhteen vastakulttuurin
ainesosaset: anarkismin, sosialismin, pasifismin, eksistentialismin,
humanismin, transkendentalismin, populismin ja mystisismin. »Miksi
he eivät välittäneet Mailerista?, kyseli muuan kirjoittaja
myöhemmin The Village Voicessa. »Mailerista joka saarnasi
vallankumousta ennen kuin siitä tuli liike. Mailerista joka kutsui
LBJ:tä hirviöksi jo silloin kun laskelmoivat liberaalit vielä
kirjoittelivat tälle puheita. Mailerista joka oli kallellaan
neekereihin, pilveen, Kuubaan, väkivaltaiseen eksistentialismiin ja
hippihommaan jo silloin kun Uusi vasemmisto oli vasta pilkahdus C.
Wright Millsin silmässä.»
Mailer
etsi ristiriitoja ja löysi niitä. Kenties siitä johtuu, että
hänen romaaniensa ihmiset ovat aina »sodassa» toisiaan vastaan.
Maileria eivät kiinnosta jähmeät rakenteet, ihmissuhteet joista
puuttuu konflikti. Kenties tämä on Mailerin tapa ilmaista
yhteiskunnallinen metafora myös fiktiossaan, ja ehkä tämä ikuisen
konfliktin esittäminen saa hänen naispuoliset henkilönsä
näyttämään vajavaisilta ja väärin kohdelluilta. Niin paljon
kuin Mailerin romaanit antavatkin »tietoa» ihmisryhmien ja
yksilöiden välisistä ristiriidoista, ne eivät kerta kaikkiaan
anna juuri mitään naisten ja miesten välisistä suhteista. Käsillä
olevassa ’Kovissa kundeissakin' keskeinen naishahmo on koko tarinan
ajan poissa näyttämöltä. Kuva hänestä syntyy miesten mielessä
ja miesten puheista.
Mailerin
poliittisesta ajatusmaailmasta ei aina tiedä mihin se tähtää.
Mitä tämä vasemmistokonservatiivisuus oikeastaan on?
Kirjoittaessaan hipeistä joskus 50-luvulla Mailer vertasi heitä
Hollywoodin lännensankariin, jonka elämään kuuluu annos vaaraa ja
väkivaltaa. Näistä ajatuksista Maileria kritisoitiin,
aiheellisestikin. Risto Hannula kirjoitti v. 1962 koti-Suomessa
Mailerista näin: »...lähtiessään luomaan uutta filosofiaansa
Mailer sortuu hämyiseen ajatteluun, mystisismiin ja primitiivisyyden
palvontaan, jotka eivät suinkaan ole niin uusia ilmiöitä kuin hän
näyttää kuvittelevan. Enemmänkin: tuloksena on suunnaton
paradoksi. Yksilön arvoa korostaessaan Mailer ei sittenkään pysty
päätymään siihen selkeään, rehelliseen ja rikkaaseen
elämänkäsitykseen, joka ilmeisesti on hänen tavoitteenaan, vaan
ajautuu kohti uudenlaista diktatuuria, diktatuuria jonka valtiaana on
hipster.»
Kaaos,
pahuus ja tuho ovat Mailerin tuotannon keskeisiä aihepiirejä.
Mailerin suhtautumista väkivaltaan on moitittu vaarallisen
naiiviksi. Kummalliselta tuntuukin, että Mailer puolustaa »pieniä
sotia» luovuudelle välttämättömänä käyttövoimana. »Väkivalta
on häviämässä elämästä», Mailer sanoi jokin aika sitten, ja
samalla on häviämässä luovuus. Amerikkalainen elämä tuppaa
tulla aina vain turvallisemmaksi.»
Voi
olla, että »kesytetty» Mailer ei tiedä mitä maailmassa tapahtuu,
tai ehkä se ei kiinnosta häntä. Hän kirjoitti giganttisen
romaanin 'Muinaiset illať (1983) paetakseen vanhaan Egyptiin
modernista Amerikasta. » Tämä aika ei kiinnosta minua», Mailer
tunnustaa. »Saatamme päätyä entropiaan. Yksi asia, mikä minua
huolettaa, on maailman muuttuminen aina vain kammottavammaksi.»
Mutta
’Kovat kundit eivät tanssi' on kuitenkin paluu nykyaikaan. Eikä
tätä romaania voi edes pitää täysin lohduttomana ja
vieraantuneena. Se että Mailer kirjoittaa Hammettin, Chandlerin ja
Spillanen jalanjäljillä on kyllä hämmentävää. Pitääkö
tämäkin kokea. Jospa Mailerin suuri amerikkalainen romaani
tarkoittaakin »ensimmäistä suurta realistista dekkaria»? ’Kovat
kundit ei ole se dekkari, mutta ehkä Mailerin seuraava kirja, kuka
ties. Tällään on selvää, että Hammett tai Chandler eivät olisi
koskaan voineet kirjoittaa yhtä rivosti ja vapautuneesti
huumausaineista tai homoista kuin Mailer. Mailer on hävytön,
mystinen, naiivi — tässäkin romaanissa.
Kyösti Salovaara
- - -
Norman Mailer: Kovat kundit eivät tanssi. (Tough Guys Don’t Dance, 1984.) Suom. Arto Häilä. Esipuhe Kyösti Salovaara. WSOY, 1986.
Tämä on "esipuhetrilogian" toinen osa. Ensimmäinen osa 3 amerikkalaista kirjailijaa - Roth julkaistiin 1.7.2021.
 |
| Piilokuva: Missä Norman luuraa? |
