torstai 4. marraskuuta 2021

Boomeri miettii

[sitä sun tätä(kin)]



Osmo Salovaara, 1954-1958.
Ennen vanhemmaksi Boomeriksi varttumista
 Kyösti oli pikkupoika ("baby boomer")
rusetti kaulassaan.





"Hei, boom-boom boomeri, jäitä hattuun, ota coolimmin"

- Sanna Marin
   (täsmennys 4.11.2021: Marin lainaa tuossa Benjamin Peltosen kappaletta Boomeri.) 


If you're going to San Francisco

Be sure to wear some flowers in your hair.
- Scott McKenzie


How many roads must a man walk down
Before you call him a man?

- Bob Dylan


Stop the music
Before she breaks my heart in two
Stop the music
There's something I gotta do
I gotta tell her
Just how much she means to me
Stop the music
Oh Master, can't you see?

- Lenne and The Lee Kings


Palvelija herättää minut: ”Aamu jo valkenee,

on aika nousta, pestä ja pukeutua.
Ulkona on viileää tänä aamuna,
teidän ei pitäisi mennä ulos, herra.”
Mutta ystäviäkään ei kuulu tulevaksi,
Miten minä saan kulumaan tämän joutilaan päivän?
Lopulta istahdan niukkaan aurinkoon,
lämmitän viiniä ja avaan runokirjan.
- Po Chü-i (772-846). Suom Pertti Nieminen.



Ettei taas viitsisi!

    Urputtaa! Kritisoida! Olla Ironinen! Olla Sarkastinen! Olla olevinaan…
    Yksi tavoite: 5000 merkkiä pitää saada kasaan. Peräkkäin.
    Muutama jo koossa, tässä.
    Ettei tulisi liioiteltua.


Pääministeri Sanna Marin on kertonut haluavansa viettää tavallista 35-vuotiaan perheenäidin elämää. Jos biletyttää, niin bilettää. Jos bile-Ilmari on paras frendi, niin Ilmari on. Yksityinen ei ole julkista.

    Vai onko sittenkin? Kohtapuolin Marin täyttää 36 vuotta.
    Viime torstaina pääministeri istui eduskunnan kyselytunnilla kärsivän näköisenä mustiin pukeutuneena. Hänen vieressään istui vaitonainen Annika Saarikko, pian 38 vuotta täyttävä valtionvarainministeri.
    Nuorien perheenäitien välillä ei tuntunut olevan minkäänlaista henkistä yhteyttä. Mykkäkoulu pisti korviin.
    Poliittinen keskustelu käydään Twitterissä ja Instagramissa.



Boomeri ei tiedä miten suhtautua tähän hallitukseen, nuoriin perheenäiteihin.

    Nuoret perheenäidit puolestaan eivät tiedä, että myös Boomeri on ollut nuori, jopa pikkupoika. Boomeri syntyi heti sodan jälkeen. Y-sukupolvi ei voi tietää millaista elämä silloin oli. Milleniaali (Z-sukupolvesta puhumattakaan) lähettää äärimmäisen lyhyitä viestejä olemassaolostaan, kuvien kera.
    Yksi kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa, sanoi Erno Paasilinna.
    Boomeri on samaa mieltä.
    Kyvyttömyys ilmaista poliittinen tahto ja haluttomuus osallistua kunnolliseen keskusteluun kuuluu kai milleniaalien, YZ-ikäpolvien henkiseen rakennukseen. Kun bilettää popparien kanssa, tietää mitä popparit tahtovat. Jos eksyisi boomereiden bileisiin saisi toisenlaisen kuvan todellisuudesta.
    En kritisoi bilettämistä, sen sanon. Onhan sitä itsekin…


Kyösti Salovaara, 2015.



Ovatko milleniaalit paenneet metaversumiin välttääksen historian opetukset?

    Ehkä ovat. Sekin on mahdollista, että Sanna Marin ajattelee ettei hänestä koskaan tule ”boomeria”. Ehkä sekin sitten on mahdollista, sillä mistä sitä tietää miten 40 vuoden päästä 1900-luvun lopussa syntyneitä kutsutaan.
    Mutta jokin 35-vuotiaan perheenäidin suhtautumisessa hiertää, eikä se ole huumori vaan sen puute, ehkä, kenties, luultavasti tai kukapa lopulta osaa sanoa.
    Kosmologi Kari Enqvist on Boomeria 7 vuotta vanhempi. Kaipa häntäkin voi boomeriksi kutsua. ”Nuorempien on vaikea ymmärtää sen väestönosan tarpeita, joka ei ole Instagramissa”, Kari Enqvist sanoi keskiviikkona Ylen Ykkösaamun kolumnissaan. ”Heidät huiskaistaan syrjään boomereina ajattelematta, että vaivaisen parinkymmenen vuoden kuluttua nykynuoria itseään jo pilkataan boomereiksi ja että heillä on silloin edessään vielä puolen vuosisadan erämaavaellus.”
    Ajattelevatko YZ-sukupolven instagdaamit ettei Boomeri tiedä tekniikasta mitään?
    Voi olla tai sitten ei. Muistetaan että Boomeri kirjoitti ensimmäiset tietokoneohjelmansa v. 1968 ja että kun Sanna Marin syntyi, Boomeri oli ohjelmoinut ja suunnitellut tietokoneohjelmia työkseen 13 vuotta.
    Instagramissa Boomeria ei näy, mutta muita boomereita varmaankin.



Miksi milleniaalit ovat ahdasmielisempiä ja suvaitsemattomampia kuin boomerit?

    Se lienee arvoitus suuri.
    Painaako maailma pään maahan? Vai onko kysymys leireistä, joita perustetaan sinne missä boomereita ei näy?
    Boomeria naurattaa kun hän lukee YZ-sukupolven juttuja.
    ”On myös vaikea keksiä mitään toista elokuvasarjaa, jossa olisi niin paljon niin kutsuttua ’mieskatsetta’ kuin Bondeissa”, Helsingin sanomien uutisdeskin toimitussihteeri ja tuottaja Essi Sutinen kirjoitti lokakuun alussa. ”Naiset ovat esineitä siinä missä autotkin. Vodkamartinit ja samppanja virtaavat. Välillä ihmetellään teknologisia vempaimia.”
    Sutinen kehui uutta Bond-leffaa ja morkkasi vanhoja.
    Boomeri kävi katsomassa uuden Bondin. Se on ääliömäisen huono elokuva. Jostakin syystä YZ-sukupolven feministit tykkäävät siitä. Elokuvassa tapetaan (ihan huvikseen) satoja ihmisiä, ja tappamisen keskellä kuljetaan viatonta pikkulasta todistajana. Tämäkö on feministisen katseen mukainen elokuva? Tappaa saa kunhan ei tarkastele maailmaa mieskatseella!
    Ian Flemingin romaaneissa James Bondilla oli lupa tappaa. Hän surmasi kirjoissa muutamia ihmisiä, ei satoja. Jos Bond-elokuvien Sean Conneryllä oli mies-katse, niin so what? YZ-sukupolven nainen ei huomaa ironiaa Conneryn katseessa.
    Boomeri huomaa ja ymmärtää.



Monet asiat kiinnostavat Boomeria.

    Hän kuuntelee radiosta Muistojen bulevardia, Paikkaa auringossa (Lauluja Pohjantähden alla), sunnuntaiaamun musiikkiohjelmia, radio Nostalgiaa (vaikka aseman minihameen pituinen soittolista ärsyttää), espanjalaista Radiolé:ta jne. Täsmennyksenä todetaan, että Boomerin nuoruuden musiikissa ei soinut Eino Grön eikä Reijo Taipale vaan Beatles, P.J. ProbyHerman Hermits, Renegades, Jan Rohde, Sounds, ShadowsKinks, Animals, Rolling Stones, Bob Dylan, Beach Boys, Moody Blues, Ray Charles, Simon & Garfunkel ja monet muut, ja tietysti myös Irwin Goodman, mutta se on toinen tarina.
    Jostakin syystä nyt, tänään, Boomerille kelpaa myös Grön ja Taipale.
    Mutta lisäksi Boomeri kuuntelee poliittista ja talouspoliittista ja jopa kultuuripoliittista keskustelua aina kun sellaista kuulee. Surukseen Boomeri huomaa, kuinka Ylen mainio Ykkösaamu on muuttunut perheenäitien lepertelyksi verrattuna entiseen, kriittiseen ja jopa räksyttävään Ykkösaamuun. Nykyinen hallitus on ilmeisesti Ylen suojeluksessa. Sanna Marinin ”kriisiä” ei ole käsitelty kai kertaakaan Ykkösaamussa. Yhdentekeviä aiheita sitä enemmän.
    Kun Juha Sipilä oli pääministerinä, Ykkösaamussa oli kaksi toimittajaa, joiden tehtävänä oli joka aamu rököttää Sipilän hallitusta sen ”pahoista teoista”.
    Boomeria kiinnostaa siis kriittinen journalismi, joka iskee hampaansa kaikkeen mikä liikkuu tai nyhjää paikallaan toimittajan poliittisista lojaaliuksista riippumatta. Matti Apunen ehdotti aikoinaan, että mediatalojen toimitukset julkistaisivat toimittajien äänestyskäyttäytymisen. Mediaa hirvitti moinen ajatus.
    Ylen Ykkösaamua kuunnellessa ei tarvitse arvailla: tuskinpa ohjelman tekijöistä kukaan äänestää muita puolueita kuin vassareita, vihreitä ja demareita.



Nyt 5000 merkkiä tuli täyteen.

    Yksi juttu vielä.
    Boomeria kiinnostaa myös kulttuuri, kirjat, elokuvat, musiikki, autot ja arkkitehtuuri ja niin päin pois, jalkapallosta puhumattakaan, mutta sekin on toinen tarina.
    Kirjamessujen aikaan Hesari kyseli kymmeneltä nuorelta kirjailijalta miksi he kirjoittavat; nämä kirjailijat ovat ehdolla Helsingin Sanomien vuosittaisen esikoisteospalkinnon saajaksi.
    Lainaan tähän jokaisen kirjailijan vastauksista ensimmäisen virkkeen. Noita lukiessa Boomeri nauraa katketakseen. Huvinsa kullakin, instagdaamit huokaavat.
    Siis HS 30.10.2021: miksi kirjoitat?
    ”Kirjoittaminen on tapa olla vuorovaikutuksessa maailman kanssa.” (Satu Erra.)
    ”Halusta ja pakkomielteestä sanallistaa vaikeaselkoisia kokemuksia.” (Niko Hallikainen.)
    ”Kirjoittaminen on kai jonkinlaista puhdistautumista.” (Janne Holmström.)
    ”Kirjoittaminen on minulle olemassaolevan todellisuuden häiritsemistä ja haastamista - sekä toisenlaisten todellisuuksien luomista ja jaettavaksi tarjoamista.” (E. L. Karhu.)
    ”Suhtaudun uteliaasti maailmaan ja sen vuoksi olisi vaikeaa olla kirjoittamatta.” (Silja Liukkonen.)
    ”Kirjoittaminen on minulle eräänlaista maailmasuhteen kysymistä.” (Milka Luhtaniemi.)
    ”Kirjoittaminen pitää minut uteliaana elämää ja maailman ilmiöitä kohtaan.” (Maisku Myllymäki.)
    ”Kirjoittaminen on lapsuudesta lähtien tuntunut minulle luontevimmilta tavalta ilmaista itseäni.” (Sanna Puutonen.)
    ”Samasta syystä kuin syön ja hengitän – selvitäkseni.” (Meri Valkama.)
    ”Kirjoitan, koska se, etten kirjoittaisi pelottaa vieläkin enemmän kuin se, että kirjoitan.” (Elina Viinamäki.)



Ettei taas viitsisi!

    Boomeri näykkii julkista keskustelua kolostaan.
    Mustiin pukeunut pääministeri näyttää kärsivältä.
    Nuoret kirjailijat puhuvat klisein.
    Boomeri nauraa itsekseen, kun ei muuta voi.
    Uusi James Bond on huonoin kaikista Bondeista, melkein.
    Miehen katse kätkeytyy maahan pudonneiden lehtien lomaan: mielen syksy, mielen harmi – mieletön maailma!


Jaakko Salovaara, 2021.


19 kommenttia:

  1. Kyösti kyllä tämä sinun kirjoituksesi on sarkasmin ohella myös hyvin hauska.

    Instagram on kuulemani mukaan siitä niin helppo ja kiehtova, että siellä vuorovaikutus tapahtuu kuvin ja lyhyin tekstein, esim. pitkähkön kirjablogikirjoituksen tilalle voi naputella vain lukusuosituksen. Me boomerit olemme tottuneet arvostamaan pitkiä tekstejä ja nauttimaan niiden lukemisesta ja kirjoittamisesta.

    Julkisuus näyttää olevan nuoremmille julkisuuden henkilöille vaikeaa.
    Sitä varten pitää oikein konsulttien kanssa miettiä, miten itsensä kannattaa brändätä. Boomerit olivat yleensä vain itsejään ja heitä tulkittiin sitten milloin mitenkin.

    Noissa palkintoehdokkaiden lauseissa on jotain jopa boomerin mielestä vanhanaikaisen juhlavaa ja koomisen vakavaa suhtautumista omaan itseen. Sama tuntu tulee joskus perfektionisten nuorten puheista muuallakin - ikään kuin boomeri olisi nuori ja yz-sukupolven edustaja hänen tiukka vanhempansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gracias, Marjatta!

      On tietysti mielenkiintoista miettiä, että olemmeko me "kalkkiksia" kun pidämme pitkistä kirjoituksista ja laveista perusteluista. Ja jos olemme, niin mitä ne sitten ovat tyypiltään, joille riittää kolme virkettä kuvaamaan koko maailma ja sitä ikiomaa narsistista kuvaa Instassa? Ovatko semmoisia, että koko tulevaisuuden voi heidän varaansa jättää?

      Joten... niinkuin vihjaat, ehkäpä me olemmekin käänteisesti syvällisempiä kuin Y ja Z!

      Poista
  2. Tämä boomeri mietti, nautti estoitta ja täydesti lukiessaan Sitä sun tätä(kin) ja poimiessaan kauniina kukoistavan huumorin kukan, boomerillinen kiitokseni!

    Tervetullutta tekstiä - asiaksi kutsuttavaa sellaista - kaiken sen turhan pöhinän, pilkunviilauksen, tärkeilyn, jorinan, itsetehostuksen etc., lomaan ja jälkeen, mitä lehdisto ja uutiskanavat lähteineen pulputellen uutisiksi nimittäen tyrkyttävät.

    Boomeri tietää, boomeri osaa, boomeri nauraa - mielettömässä maailmassakin - ja ihmettelee...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaunis sinullekin, mukava kollega boomeri. Gracias!

      Kun on monta tietä kuljettu, tiedetään ettei oikeaa tietä olekaan ja sehän naurattaa niin pirusti.

      Sekin on kivaa, että kun on oikein tosissaan, niin tietää olevansa aika lailla humoristinen, melkein koominen. Olen monta kertaa tietä kulkiessa huomannut, että kun jossakin seurakunnassa sanoo aivan suoraan mitä ajattelee, niin kaikki nauravat ja saa ihan humoristin maineen.

      Tarkoittanee ettei suora puhe ole nyt muodissa eikä ole koskaan ollutkaan. Paitsi että onko sittenkin... visertäessä?

      Poista
  3. Tuo "hei boom boom boomeri..." ei ole Sanna Marinin "lause" vaan Benjamin Peltosen biisistä. Jos minä laittaisin instaani (jota minulla ei ole) kuvan ja tekstiksi "If you're going to San Francisco..." se olisi edelleen Scott McKenzien teksti, ei minun.
    Nuorison ok boomer -sanonta (yms.) viittaa nykyääni nuorten mielestä kalkkiksiin tyyppeihin, ei vain suuriin ikäluokkiin. Minuunkin, vaikka olen syntynyt myöhemmin kuin tuo Scott McKenzien biisi. Eihän minulla ole edes intagram-tiliä ja käytin sanaa "kalkkis". :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä - mutta ei siinä "näkemässäni" Marinin Instakuvassa Peltosta mainita - vai mainitaanko?

      Tietysti "boomer" tarkoittaa myös kalkkista, mutta sen vivahteen Marin on kiistänyt. Joten en minäkään sitä ottanut esille. Jos Marin tarkoitti boomereilla kalkkiksia, aina pahempi. (No, taitaa jo näkyä gallupeissa.)

      Poista
    2. Katsoin Marinin Insta-kuvaa Iltasanomien sivulta eikä siinä mun mielestä mainita ettei teksti ole Marinin.

      Kun minä lainaan jotakuta henkilöä, mainitse aina ketä lainaan.

      Tiedostamattomat lainaukset ovat tietysti luku sinänsä. Olen joskus, aika useinkin, miettinyt ettei ihminen ehkä koskaan pysty sanomaan/kirjoittamaan ihan ikiomaa ajatusta.

      Poista
    3. Ko. boomer-postaus oli Marinin instastoryissa, joten sitä ei ole enää olemassa. (Ovat katsottavissa kai vuorokauden.) Siinä nämä laulunsanat tulivat esiin ikään kuin liikkuvana kuvana ja Benjamin oli selkeästi mainittu. Mutta tätä ominaisuutta ei voi tietenkään painaa printtilehteen. Eikä edes ilmeisesti nettilehteen laittaa. En tiedä.
      En minä hernettä nenään tästä "väärästä lainauksesta" vetänyt. (Enkä siitä Marinin postauksestakaan.) Mutta siinä mielessä "oikaisin", kun tuossa nyt on allekkain laulun sanoja tekijöineen, paitsi ylimmässä.

      Nii-in, onko mikään todella omaa, mitään todella omaperäistä. "Ei mitään uutta auringon alla."

      Poista
    4. "Lainausvirhehän" oli siis iltiksen.

      Poista
    5. Ookoo.

      Koska tiesin että kyseessä oli lainaus, niin olisin tietysti voinut (pitänyt) laittaa että "Sanna Marin xyz:aa lainaten". Nythän Marin sai ansiotonta arvonnousua "runoilijana", hah.

      Jos Marin piti/pitää meitä sodanjälkeen syntyneitä kalkiksina, niin sehän on pahempi juttu; ja siihen posket punoittaen tekee mieli vastata.

      Se että osaa käyttää jotain sometiliä, ei kerro ihmisen teknisestä tai älyllisestä kapasiteetista paljoakaan. Melkeinpä päinvastoin.

      Mutta, eihän sekään ole kiellettyä että puolin ja toisin (Z-tyypit vs. boomerit) herjataan eri puolilla olevia. Pikemminkin hauskaa... ilonpitoa.

      Poista
    6. Peltosen laulun säe kuuluu kokonaisuudessaan näin:
      "Hei, boom-boom-boomeri, jäitä hattuun, ota coolimmin
      Älä oo debbie downeri, kato universumii laajemmin"
      Debbie Downer on usalaisen Saturday Night Live sketsiohjelman hahmo, joka näkee kaiken pessimistisesti ja pilaa tunnelman.
      Ehkä Marin halusi vain sanoa, että älkää viitsikö kiusata turhilla syytöksillä ja otetaan kaikki iisisti, mutta viestintä ei ollut oikein harkittu, koska boomer-sanan käyttö on niin moninaista.
      Sana on koululaisilla haukkumasana vanhemmilleen, jotka ovat virallista boomer-ikää paljon nuorempia. 'Älä raivoa kalkkis' on nuorisokielellä 'Älä ragee buumeri'. Isovanhempiaan nämä nuoret pitävätkin varmaan hyvinä tyyppeinä ja tämän määrittelyn ulkopuolella.

      Pieni kiusoittelu ei ole pahasta vaan virkistävää ja huumori on kivempaa kuin totinen tuomitseminen, minkä tämäkin pakina todistaa.

      Poista
    7. Yep, mielenkiintoista on että kalkkiksen ja ei-kalkkiksen roolin voi kääntää niin kuin takin - vähän kuten aikaisemmin sanoit - niin että jokainen voi pitää itseään ei-kalkkiksena ja muita ihan boomereina.

      Tässä vaiheessa tietysti kieli menettää ilmaisuvoimansa ja kykynsä esittää juuri mitään.

      Sekin on jännää, että kuka uskaltaa olla "itseironinen". Oliko Marin?

      Vähän epäilen, mutta en myöskään ajattele että hänellä tietoisesti olisi ollut "paha" silmä vanhempia sukupolvia kohtaan. Toinen juttu, vakavampi lienee, on ettei hän pysty peruuttamaan sanomaansa, vaikka mieli tekisi.

      Poista
    8. Selvyyden vuoksi lisäsin Marinin lainaukseen tiedon, että se, lainaus on Benjamin Peltosen kappaleesta Boomeri.

      Poista
    9. Tämän boomerin öiset aivot pohtivat tuota itseironisuutta ja aamulla oli sellainen selitys mielessä, että sekä itseironia että itsemyötätunto kehittyvät iän mukana. Nuorella nämä voimistuvat nopeammin, jos tulee joku iso menetys tai kolhu, joka murtaa varmuuden tunteen. Tämä tietenkin perustuu boomerin omaan kokemukseen. Hän tuntee, että itsemyötätuntoa on jo kiitettävästi ja itseironiakin kehittymässä.

      Luin jostain, että nuoremmat sukupolvet pitävät boomereita omahyväisinä. Minä luulen, että he pelkäävät sitä, että boomerit eivät anna heidän tehdä, koska osaavat itse paremmin, kuten äiti, joka pitää kauhasta kiinni, eikä anna lapsen polttaa puuroa pohjaan ja oppia epäonnistumisestaan.
      Maan johtamisen tasolla olisi hyvä, jos sukupolvet pystyisivät toimimaan yhdessä ja nuoret suostuisivat ottamaan vastaan neuvoja kokeneemmilta ilman vallan menettämisen pelkoa.
      Kun Marin torppasi heti presidentin ehdotuksen koronanyrkkiryhmän perustamisesta, niin siinä oli sitä sävyä, että en suostu mihinkään, missä feministit syyttäisivät manspailing-asetelman hyväksymisestä.
      Ollaan tarkkoja siitä, että miehet eivät saa tietää paremmin, miten lienee sitten suhtautuminen vanhempiin naisiin. Onko heidänkin oltava varovaisia, ettei yz-sukupolven edustaja tunne oloaan epävarmaksi?

      Juuri itseironian ja itsemyötätunnon puute tekee nuorten kirjoittamista omaelämäkerroista usein tylsiä kehuskeluja, myöhemmin osaa suhteuttaa oman elämänsä saavutukset ja kolhut suurempaan kokonaisuuteen.

      Poista
    10. Onkohan niin että boomerin on helpompi astua puolitoista askelta itsestä poispäin ja katsoa miltä (itse) sieltä käsin näyttää kuin 30-vuotiaan? En väitä että sekään aina onnistuu.

      Yleisesti voisi kai ajatella, että olipa kyse työyhteisöstä, futisjoukkueesta, puolueesta, ompeluseurasta jne., niin mitä heterogeenisempi porukka on, sitä paremmin se toimii ja sitä mukavampi siinä on toimia. Tämähän tarkoittaa että noita erilaisuuden parametreja on monia, myös ikään liittyviä.

      Poista
    11. Tuo viimeinen kappaleesi pitää tasan paikkansa! Myös sitä päämäärätietoisempaa ja tuloksellisempaa yhteisön toiminta on.
      Erilaisuus, kuten ikäpolvien, olisi hyvä nähdä ei suinkaan uhkana vaan voimavarana...

      Poista
    12. Huippujalkapallojoukkueita tarkastellessa huomaa kuinka erilaisuudet, myös iän suhteen, vahvistavat joukkueen menestystä ja, uskallan väittää, varmistavat että joukkue jatkuvasti pelaa hyvin.

      Hyvässä joukkueessa ikähaarukka on jotain 20-35 vuotta. Ja lieneekö sattumaa, että suuren vastuun pelaajat ovat aika usein siellä 30 vuoden paikkeilla. Sekin on ihmeellistä, vähän, että paljon maaleja tekevät ovat usein yli 30 vuotiaita: Lewandowski Bayernissa 33, Messi Pariisissa (missä ei toki vielä ole onnistunut) 34, Ronaldo Manussa 36 ja Benzema Madridissa 34 v. Myös huipumaalivahdit jatkavat jopa 40 vuotiaiksi. Ilmeisesti sekä huippuhyökkääjän että huippumaalivahdin taidot ja kokemus ja tietty henkinen kantti kasvavat vielä siinäkin vaiheessa kun fysiologiset parametrit alkavat vaikuttaa toiseen suuntaan.

      Eiköhän tämän analogia sovellu kaikenlaiseen yhteistyöhön.

      Poista
    13. Täysin samaa mieltä kanssanne Kyösti ja Takkutukka. Opettajainhuoneessa olen havainnut myös tuon asian. Heterogeeninen porukka tuottaa kivaa vuorovaikutusta.
      Meidän talokin, 30 asunnon kerrostalo oli hauskempi, kun täällä oli vielä muutama vuosi sitten lapsiperheitä ja somalityttö, jota sai opastaa. Nyt lähes kaikki ovat senioreita, Mentulan residenssin seitsenkymppiset kuuluvat nuorimpiin! Alakerta on täynnä rollaattoreita ja ambulanssi vierailee usein. Itse asiassa koko Kouvola alkaa olla seniorikaupunki - ja Suomi seniorimaa. Suomi harmaantuu, oliko nopeimmin Euroopan maista. Me tarvitsemme työikäistä nuorta väkeä muualta tänne boomereitten iloksi ja avuksi.

      Poista
    14. 1970-luvulla olin muakna hyvin vaikeassa projektissa, haastavassa niin kuin nykyään sanottaisiin.

      Älyllisistä ja teknisistä vaikeuksista selvittiin. Jälkeenpäin totesin, että onnistuminen johtui "pääsuunnittelijoiden" sopivasta erilaisuudesta. Yksi oli haaveilija (=kekseliäisyys), toinen oli pedanttinen (=laadun varmistus) ja kolmas oli pragmaatikko (=työn "potkiminen" eteenpäin eli sovittelu pedanttisen ja haaveilijan välillä).

      Kun sitten 90-luvun taitteessa vastaavantapainen projekti toistettiin, edellä mainittu oli tiedossa, mutta eihän mitään asiaa voi toistaa sellaisenaan.

      Poista