torstai 7. heinäkuuta 2022

Oikaisuja

 [toisin kuin]



Kyösti Salovaara, 2022.


Hyvä on tietyssä mielessä lohdutonta.
- Kafka


Ajat senkuin köyhtyvät. Nimittäin sinappiajat… Niin oli ennen. Vaan nyt ovat asiat toisin. Väkevää sinappia on aika turha hakea kotimaassa valmistetuista merkeistä.
- Pirkko Kolbe Helsingin Sanomissa 6.7.1972.



Kun oikaisee itsensä, kasvaa muita pitemmäksi tai ainakin itseään.

    Joku oikaisee itsensä sohvalle. Poikittain.

    Kolmas oikaisee järven yli. Toivotaan että jää kestää.

    Laatumedia oikaisee kirjoitus- ja faktavirheensä. Useimmiten paljastuu ettei toimittaja ymmärtänyt matematiikkaa, todennäköisyyksiä tai tilastoja. Mutta mielipidettään laatumedia ei oikaise.

    Se on loogista.



Medialla on linja. Se on ylevää.

    Mutta pitäisikö oikaista. Toisin kuin sanotaan, Hesarin linja ei enää ole markkinamyönteisyys vaan pikemminkin elämäntapasääntely. Kun Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa - joka edustaa lehden linjaa - kehoitetaan ihmisiä syömään pelkästään kasviksia ja toivotaan etteivät rikkaat saa yhteiskunnalta mitään, lukija ryhtyy miettimään miksi Hesarissa edelleen julkaistaan jauhelihamainoksia ja koeajetaan vain rikkaitten saatavilla olevia autoja. Ongelma ei kuitenkaan muhi Sanoman lasipalatsissa vaan viereisessä parlamentissa, missä uskotellaan että keskituloiset ovat rikkaita, joita pitää kohdella niin kuin rikkaat ansaitsevat kohdelluiksi tulla.

    Mitä Yleen tulee, se ilmoittaa olevansa eduskunnan radio eikä hallituksen äänitorvi. Pitäisikö oikaista?

    Kaupalliset radiot puolestaan ovat aika lailla muuten vaan torvia.

    Ei tarvitse oikaista.



Olen neljä (4) kertaa ajanut Kotkaan katsomaan ykkösen futismatsia.

    Viime perjantaina pysähdyin Loviisassa syömään villiä lohta. Toisin kuin mielikuvassa, ei se lautasella villiltä näyttänyt.

    Toisin kuin voisi luulla, divaritason jalkapallo on Kotkassa tänä kesänä ollut viihdyttävää. Maaleja on ammuttu, jos kohta ohikin. KTP näyttää pärjäävän ja katsomossa on hauskaa. Vääräleukaiset eivät malta istua hiljaa.

    Katsomossa kuulee kaikenlaista. Aurinko paistaa silmiin.



Sanotaan että suomalaiset ovat onnellisin kansa.

    Tämä panee ihmettelemään keitä ne ovat ne onnelliset.

    Kun Suomeen tuli viikoksi helteitä kaikki torvet toitottivat ettei tämä sovi, että pitää päästä viilentymään, että ei suomalainen lämpöä kestä, että piruhan tässä koko kansan perii.

    Muuan asiantuntija väitti, että suomalaisille sopii vain syksy, 14 astetta lämpöä ja pitkät kalsarit jalkaan. Espanjalaiset kuulemma ovat onnellisimmillaan 22-25 asteen lämmössä.

    Pitäisikö oikaista? Miksi me käydään saunassa, jos se ei sovi? Miksi sydäntaudit vähenevät kun käy viikossa vähintään kolme kertaa saunassa? Ja sitä paitsi, ovatko espanjalaiset geeneiltään muka parempia kuin suomalaiset, joita ei voita kukaan eikä mikään missään eikä koskaan?

    Mutta ehkä tässä on totuuden itu.

    Eihän suomalaisia ole olemassakaan.


Kyösti Salovaara, 2022.



Viime viikolla esitelty Paavo Haavikko kirjoitti että ”ihmistä on näyteltävä, ei häntä muuten ole. Ihmistä minä näyttelen, olematonta.”

    Mitä jos tuohon vaihtaisi ”ihmisen” tilalle ”suomalaisen”?

    Kun ihmisen purkaa, jää olematon.

    Kun suomalaisuuden purkaa, jää… olematon. Tai ei olematon vaan osa globaalia kulttuuria. Joten pitäisikö oikaista? Eivät suomalaiset voi olla onnellisin kansa, koska suomalaisia ei oikeastaan ole olemassakaan.

    Jos ette usko minua, lukekaa kielentutkija Janne Saarikiven mielenkiintoinen ja polveileva essee Hesarin kuukausiliitteestä (7/2022). ”Keitä me olemme?” Saarikivi kysyi. Hän vastasi ettei kieli tee meistä suomalaisia mutta eivät geenitkään.

    Alkuperäistä suomalaisuutta ei ole, Saarikivi kirjoitti. Eikä muitakaan alkuperäisiä kansoja, koska kansat ovat prosessi. ”Ne ovat kesken.”

    Kansat taitavat olla pikemmin kulttuurin ja ekonomian prosessi kuin geenien. ”Kulttuuri nielee mitä tahansa”, kielentutkija sanoi. Se muovaa ja muokkaa ja arvottaa alati uudestaan. ”Se ylpeilee niin takkimallista, kurkkulaulusta kuin sinapista, ottaa musiikkityylejä ja kangaskuoseja haltuun muutamassa vuodessa niin että ne tuntuvat iankaikkisilta osilta kansakuntaa. Samalla ne säilyttävät vanhoja asioita uudessa sapluunassa.”

    Saarikiven esseestä tuli mieleen Baskimaa, baskit ja heidän kielensä. Kun pitkään ajateltiin (ja kenties toivottiin), että baskien kieli on täysin ainutlaatuista ja että baskien alkuperä on jossain muualla kuin Espanjassa, uudet tutkimukset (geenit) paljastivat että baskit ovat hyvin espanjalaisia. Baskien kieli ja geeniperinnön osittainen ainutlaatuisuus johtuu siitä, että baskit eristäytyivät vuosisadoiksi, jopa tuhansiksi muusta Espanjasta, joka puolestaan vastaanotti jatkuvasti sekä geenien että kielen vaikutteita maailmalta.

    Nationalismi on pahimmillaan yritys pysäyttää kansan kehitysprosessi.



Ovatko toisinajattelijat kulttuurielämän ”oikaisijoita”?

    Heidät tarvitaan jotta prosessi jatkuu.

    Sodanjälkeisen Suomen näkyvimpiä toisinajattelijoita olivat mm. Jörn Donner, Paavo Haavikko, Erno Paasilinna, Pentti Linkola, Veikko Huovinen ja Samuli Paronen. He toimittivat kirjallisen hovinarrin vaativaa tehtävää. Olivat vallan kriitikoita, mutta heitä valta myös kiehtoi, ainakin Haavikkoa ja Donneria.

    On mielenkiintoista, että valtakulttuuri tarvitsee toisinajattelijansa ja se myös kantaa heitä julkisuuden sylissä. Ne toisinajattelijat jotka eivät anna tuumaakaan periksi, eivätkä ole yhtään konformisteja, jäävät tuntemattomiksi, vieraiksi, kummallisiksi poikkeuksiksi. Ehdottomista toisinajattelijoista emme ole kuulleet mitään.

    Monet kulttuurijulkkikset kritisoivat aikanaan Kekkosta ja Kekkosen kuningaskuntaa, mutta riensivät yhtä jalkaa Kekkosen pitämiin pirskeisiin, ns. lastenkutsuille. Vallan lämmössä on kivempi olla toisinajattelija kuin kaukana korvessa yksin kylmissään.

    Missä sitten ovat 2020-luvun toisinajattelijat?

    En tiedä. Ei ole näkynyt eikä kuulunut. Huhuu!



Mistä sitten suomalaisen tuntee?

    Valituksesta.

    Suomalainen valittaa kun paistaa, kun sataa, kun on pakkasta, kun tuulee, kun…

    Suomalainen valittaa kun kaupungissa ei ole ravintoloita, kun kadun varteen tulee uuden ravintolan terassi, kun ei ole asuntoja, kun rakennetaan lisää taloja, kun ei ole metsää, kun on liikaa puita, kun on hyttysiä, kun ei ole hyönteisiä, kun bensa maksaa, kun autoja on liikaa, kun radiosta soi iskelmä, kun radiosta ei kuule iskelmiä, kun kaikki räppäävät ja inisevät eikä kukaan laula kuin Olavi Virta, kun telkkarista tulee vain amerikkalaisia sarjoja, kun suomalaisia sarjoja tulee liikaa, kun terveyskeskukseen ei pääsee, kun työterveysasemalle pääsee liian helposti, kun kotimaista ei suosita, kun ei voi ostaa halvalla avokadoja, kun pitää syödä makaronilaatikkoa ilman jauhelihaa, kun pizzasta puuttuu ananaspalat, kun järvellä ajetaan moottoriveneellä, kun sillan alta ei mahdu purjeveneellä ja kun päätä kääntäessä siinä muljottaa toinen suomalainen joka valittaa että…

    Niin että kenties Janne Saarikivi oli lopulta hieman väärässä. Kyllä suomalainen on olemassa: sen paikantaa jatkuvasta valituksesta.

    Ja kyllä ottaa päähän, että ensi viikoksi luvataan kylmiä kesäilmoja!


Kyösti Salovaara, 2022.



11 kommenttia:

  1. KTP:llä on mahdollisuudet nousta suoraan tai päästä karsimaan. Viimeksi se voitti TPS:n vieraissa. TPS on joukkue, joka ei jostain syystä halua nousta liigaan. Nyt se uhoaa nousevansa, kun on satavuotias.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, voihan Tepsi noustakin eikä satavuotisjuhla ole huono motiivi.

      Suomalaisessa futiksessa on se ongelma, että joukkueet (ainakin divarissa) rakennetaan joka vuosi melkein uudestaan, koska ei ole rahaa pitää pelaajia "paikallaan". Tällöin on vaikea esim. Turussa saada joukkueelle vaikkapa "lisähenkeä" seuran juhlavuodesta.

      Kotkassa on se hyvä puoli että katsomoon tulee sentään yli 1000 innokasta pelistä toiseen, kun täällä Helsingin seudulla Veikkausliigan Honka ei aina saa edes sitä, vaikka pääkaupunkiseudulla asuu yli miljoona ihmistä.

      Mutta on toki tuo kotkalainenkin katsomo paljon hiljaisempi kuin aikoinaan. Mutta ehkä äänekkäämpi kuin jossakin muualla. Muistan 60-luvulta erään pelin Valkeakoskella missä me juniorit pelattiin esipeli ja miehet sitten mestaruussarjamatsin. Olin täysin äimän käkenä kun Hakan katsomosta ei kulunut pihautastakaan pelin aikana, vaikka kotijoukkue muistaakseni voitti.

      Poista
  2. En usko ollenkaan tätä paras lämpötila -uutisointia. Mittauksen selitettiin perustuvan siihen, että kalseassa 14 asteessa Suomessa kuollaan vähiten. Voi olla, että näin onkin, koska noissa syksyn viimoissa ei voi tehdä paljon mitään muuta kuin säilyttää elimistöään parempia päiviä varten. Eikös paras lämpötila ole sellainen jossa ollaan iloisia ja taretaan ulkona, vaikka sitten kuoltaisiinkin keskimäärin enemmän.
    Sama kuin onnellisuus-tutkimus, jossa sitten olikin kysymys olosuhteiden mittaamisesta. Oletettiin että ennätysmäärä hyvinvointipalveluja tuottaa samassa suhteessa onnellisuutta. Eipä taida tuottaa.
    Tuuli puhaltaa jo taas viileästi. Kyllä ottaa päähän... onneksi on vielä kesää jäljellä ja mahdollisuus toiseenkin helleviikkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ja sen lääkärin väitteen kumosi eräs ilmatieteenlaitoksen tutkija, joka sanoi että 14 asteen vrk-lämpötila edellyttää Suomessa että päivällä on n 20 astetta lämpöä.

      En oikein usko että kansan terveys paranoo sillä, että istutaan koko päivä sisällä lämpöisessä kämpässä.

      Eniten minua häiritsee se, että koko ajan, eri puolilta ja eri asioissa "hyvää tarkoittavia" ohjeita annetaan ylhäältä alas, ikään kuin suomalaiset todellakin olisivat lapsia, jotka eivät ymmärrä omasta elämästään ja elämän tavoistaan mitään, eivätkä varsinkaan sitä mikä tekee elämän iloiseksija nautittavaksi - ainakin jonakin hetkenä.

      Ja kun media rummuttaa että hellepäivä on kauheaa, niin osa väestä uskoo sen enempä miettimättä.

      Itse kukin tietää mikä on kivaa ja mukavaa, joskus lämpö, joskus tuuli ja sade ulkona että voi nauttia kotona laiskottelusta ja lukea ja katsella elokuvia ja... kenties vain olla ja miettiä maailman menoa. Joku tykkää hiihtämisestä kun pakkanen paukkuu ja toinen syystuulesta. Mikäpä siinä, hyvä kun tykkää. Minä taas tykkään lämpöisistä päivistä jolloin ulkona on mukava viettää aikaansa.

      Poista
  3. Huom! En edelleenkä pysty kommentoimaan Google-tililläni, vaan käytän ULR-tietoja, mutta se onnistuu vain silloin kun blogissa sallitaan Nimetön kommentointi. Monissa seuraamissani blogeissa ei sallita vaan edellytetään nimellä-kommentointia (eli Google-tilillä).

    VastaaPoista
  4. No niin, hups ja käy niin kuin edellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella turhauttavaa. Minä en ymmärrä paljon mitään näistä tietoteknisistä asioista. Mietin vain, miksi "ne" eivät korjaa tällaista tilannetta. Yhteen aikaan useampi valitti samasta ongelmasta; en tiedä, mikä heillä on tilanne.

      Poista
    2. Jumalan myllyt jauhaa hitaasti - tai ainakin Googlen myllyt!

      Nehän sulki Googlessa keskustelun tästä ongelmasta. Muuan käyttäjä totesi, että aina kun Bloggeriin tulee uusi versio, siinä on lisää virheitä eikä entisiä oe korjattu.

      Ehkä niin on. So what?

      Olen (olin) melkein 40 vuotta tekemisissä ohjelmistojen, ohjelmoinnin kanssa. Toisin kuin yleensä ajatellaan, suurimman osan työajasta vie ohjelmistovirheiden selvittäminen. Korjaaminen ei koskaan ole ongelma.

      Olen täysin varma että Google tietää missä tässä on virhe. Työasema lähettää selaimesta tilitiedot pilvessä toimivalle ohjelmalla, joka ei syystä tai toisesta saa tilitietoa (siis esim kyosti.salovaara@gmail.com) kiinni.

      Mutta koska useimmilla käyttäjillä ei tätä ongelmaa ole, niin korjauksella ei ole kiire. Olisi todella heppo jäljittää virhelähde seuraamalla (esimerkiksi) sinun Bloggerkommentointia minun tekemääni. Virhe paljastuu muutamassa minuutissa. Katsomalla mitä tietoja työasemalta lähtee.

      Ehkä se johtuu selaimen asetuksista, ehkä ei. Takkutukka oli saanut homman pelaamaan, minä en saa vaikka jäljittelen Takkurukan tekemää proseduuria.

      Joten pieni vähemmistö tässä saa kärvistellä.

      Toisaalta vähemmistössä on ihan kivaa.

      Yle julkaisi Areenan suosituimmait ohjelmat. Rehellisesti sanoen (enkä tiedä on tämä hyvä vai huono juttu) en ole katsonut yhtäkään niistä ohjelmista joita Areenan käyttäjien enemmistö on katsonut.

      Siis poikkeavien kesäbilteet, heh!

      Poista
    3. "Takkurukan"! Tuo oli kirjoitusvihreä. Anteeksi, Takkutukka!

      Poista
    4. Kiitos tästä selvityksestä. Tiedän muutaman muunkin kuin sinä ja TakkuTUKKA, joille on tapahtunut sama, mm Akanvirtaa-blogin Lissu oli pitkään vaikeuksissa tämän kommenttihommelin kanssa.
      Oliko se hän vai joku muu, joka vastaili kommentteihin varsinaisessa blogijutussaan, kun ei pystynyt muuten vastaamaan.

      Kiitos, että olit onnistunut kommentoimaan minun blogissani.
      I appreciate it (tämäkin sellainen ilmaus, jolle ei ole vastaavuutta suomen kielessä). Kielet ja niiden vahvuudet ja merkitysten nyanssit on alati kiinnostava asia.

      Poista
    5. Kiitos itsellesi, Marjatta! Jaksat etsiä kiinnostavia kirjoja.

      Joopa, ei tässä muu auta kuin odotella että ongelma jonain päivänä ratkeaa, joko Googlen omin toimin tai sitten näiden selainten ja käyttisten päivityksien mukana.

      Poista