Hyvin suunniteltu

 [on puoleksi tekemätön]

Kyösti Salovaara, 2022.
Alejandro Valverde  "kunniakierroksella".
Sunnuntaina 11.9 klo 19:01.

Kyösti Salovaara, 2022.
Diego Simeone -  Atléticon "kapellimestari" mustissa.

Juuri sitä te ette ymmärrä. Pyöräily ei ole peliä. Aina sanotaan, että ”mennään pelaamaan jalkapalloa tai koripalloa tai tennistä”, mutta kukaan ei sano ”mennään pelaamaan pyöräilyä”, koska pyöräilyssä ei pelata, vaan siinä kamppaillaan ja taistellaan. Ei ole sattumaa, että meitä kutsutaan joukoksi, koska olemme kuin sotajoukko, sillä erotuksella että taistelut käydään meidän välillämme.

- Jorge Zepeda Patterson: Kuolema kelloa vastaan.

Managerin varjo häämöttää nyt täydessä loistossaan, pystyssä kuin ihmeen kautta takajaloillaan astelevana: hän on pappi, messias, kova luu, patriarkka ja yli sadan vuoden mittaisen sekavan ja asteittaisen kehityksen näkyvä ruumiillistuma.

- Barney Ronay: The Manager: Absurd Ascent of the Most Important Man in Football.

Mietin.

    Punaista lankaa.

    Aurinko paistaa, meri turkoosi.

    Suunnittelua. Ihminen yrittää pistää tulevaisuuden haluamaansa järjetykseen.

    Yleensä siinä onnistutaan ja epä. Kaikki haluavat jotakin. Saadaan sellaista mitä kukaan ei halunnut. Kehitys kehittyy.

    Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, tavataan sanoa. Sitä ei sanota, että puolet on vielä tekemättä.

    Minäkin suunnittelin ottavani tietynlaisia kuvia Madridissa. Niinpä otin tietynlaisia.

    Julkisesti ihmetellään kun suuret tietojärjestelmäprojektit ja salamasodat ajavat karille. Eivätkö suunnittelijat osaa suunnitella? Eivätkö sotaherrat osaa päättää mihin hyökätään ja minne ammutaan ohjuksia?

    Hyvin suunniteltu on kuitenkin puoleksi tekemätöntä. Todellisuus ei ole staattinen tila vaan se panee hanttiin. Kun yhdestä yllätyksestä selvitään, toinen odottaa ja sen jälkeen kolme muuta. Ja niin edelleen!

    Tietokoneella pystyy kaiketi laskemaan etukäteen miten shakkinappuloita kannattaa siirtää. Otetaan huomioon kaikki mahdollisuudet. Niitä on paljon, mutta ei äärettömästi.

    Ehkä todellisuudessakaan - terveydenhoidon järjestelmässä, sotakentällä, futismatsissa, pyöräkilpailun etapilla – ei mahdollisia polkuja ole äärettömästi, mutta niin paljon kuitenkin, että suunnitelman saa menemään päin honkia, koska perättäisiä yllätyksiä piisaa tuhoamaan ennalta ajatellun.

    Yleensä ihminen on suunnitelman heikoin lenkki. Luonnonlakien yllätyksiä on helpompi kaavailla kuin ihmismielen oikkuja. Algoritmi on niin hyvä kuin sen heikoin lenkki: ihmisen mieli.

Suunnittelin.

    Espanjan ympäriajo, 77. La Vuelta (19.8 - 11.9), päättyi viime sunnuntaina Madridin keskustaan, missä ajettiin hurjaa vauhtia yhdeksän kierrosta kaupungin kaduilla. Tällä kertaa mukana oli kaksi suurta pyöräilijää, joille tämä olisi (kenties, luultavasti) pitkän uran viimeinen Grand Tour -kilpailu.

    Espanjalainen, vuonna 1980 syntynyt Alejandro Valverde aloitti ammattilaisuransa 2002. Suuria voittoja, pieniä tappioita ja jopa dopingin likaläikkiä murcialaisen pitkällä pyörämatkalla. Italialaisen Vincenzo Nibalin, vuonna 1984 Messinassa syntyneen pyöräilijän ammattilaisura on jopa hienompi kuin Valverden, useita Grand Tour voittoja. Lempinimensä ”Messinan hai” Nibali lunasti vuonna 2005 alkaneella ammattilaisurallaan moneen kertaan.

    Nyt Valverde ja Nibali ajavat viimeistä kertaa Vueltan päätösetapilla. Heistä on saatava kunnollinen valokuva.

    Harjoittelin pienellä digipokkarillani jo Suomessa miten yli 50 kilometriä tunnissa kiitävän pyöräilijän saa seisautetuksi tunnistettavaan kuvaan.

    Mutta, kuten sanottua, hyvin suunniteltu on puoliksi tekemätön.

Kyösti Salovaara, 2022.
Simeone ohjaa peliä -
Atlético vs Celta, 10.9.2022.

Kyösti Salovaara, 2022.
Simeonen elekieltä apuvalmentajalle:
"Miten hemmetissä ne taas noin pelaa? Minähän
käskin että..."

Pari viikkoa sitten Kotkassa koettiin, niin kuin paikallinen otteluselostus kertoi,  melkein etelämaalaisia jalkapallotunnelmia KTP:n voittaessa dramaattisessa ottelussa Pietarsaaren Jaron. Osallistumisen hurmaa katsomossa.

    Mutta kotkalainen hurma ei ole mitään verrattuna espanjalaiseen.

    Viime lauantaina punavalkoinen Atlético de Madrid kohtasi Cívitas Metropolitano -stadionilla Vigon keltit Atlantin rannalta eli Celta Vigon. Olin aikaisemmin päättänyt, että jos vielä menen katsomaan Atleettien matsia, ostan lipun sellaiselta paikalta, että saan valokuvia Atléticon valmentajasta Diego Simeonesta (s. 1970), joka pelin kuluessa heiluu kuin ”hullu heinämies”, myrkkyhämähäkin pistämä kapellimestari ja mustiin pukeutunut paholainen.

    Mutta miten kentän reunalla riehuvan Simeonen saa tarkennetuksi kuviin?

    Tunnelma oli lauantain helteisessä illassa sanoin kuvaamaton. Television katsoja ei koskaan saa korviinsa sitä väkijoukkojen ääntä joka ympäröi stadionilla istuvaa: lauluja, vihellyksiä, buuausta ja riemun kiljahduksia 52 000 ihmisen suusta.

    Hyvin suunniteltu – puoliksi tekemätön.

Atlético voitti Celtan komeasti 4-1. Mustapukuinen Simeone, argentiinalainen terrierin äksy keskikenttäpelaaja ja nyt menestynyt valmentaja riehui tapansa mukaan kentän laidalla eikä pysynyt valmentajille määrätyssä ”karsinassa”.

    Simeonella on nykyään vaikeuksia löytää hyvin pelaava kokoonpano. Hänen pelityylinsä rakoilee, kova puolustus murtuu yllättäen, raivoisa juokseminen pallon perässä kostautuu. Ovatko pelaajat jo menettäneet uskonsa legendaariseen valmentajaansa? Miksi juosta kieli vyön alla jos vähemmälläkin saa leipänsä tienatuksi?

    Lauantaina Simeone tanssitti joukkonsa voittoon. Toissapäivänä, tiistaina, Atlético hävisi Saksassa mestareiden liigan ottelunsa Leverkusenille. Ottelun jälkeen Atleettien mustapukuinen valmentaja myönsi etteivät vaihdot osuneet kohdalleen. Olisi voitu voittaa mutta hävittiin.

    Pappi, messias, kova luu, patriarkka ja tanssiva kapellimestari nöyrtyy.

Kyösti Salovaara, 2022.
Valverde letkan kärjessä.

Kyösti Salovaara, 2022.
Vueltan kokonaiskilpailun voittaja 
Remco Evenepoel punaisessa asussa kolmantena.

Kun Vueltan pyöräilijät ajoivat viime sunnuntaina Paseo del Pradolle, suurien puiden varjostamalle bulevardille, jonka toiselta reunalta löytää Thyssenin ja Caixan hienot museot ja toiselta puolelta Pradon mammuttimuseon, jonka takaisille rinteillä sijaitsee Retiron puisto, kaukana pääjoukon edellä ajoi kunniakierrosta päivän sankari Alejandro Valverde. Poliisiautojen sireenit välkkyivät, kansalaiset huusivat ja hakkasivat ajouraa reunustavia mainoskilpiä. Suuria miehiä, sankareita ja tavallisia ihmisiä.

    Pyöräilijöillä on takana 20 etappia. Madridin loppuhuipennuksen jälkeen he olivat hikoilleet tasamailla ja raatelevilla vuoristorinteillä 3283 kilometriä. Kokonaiskilpailun voittava Quick-Step Alpha Vinyl Teamin nuori belgialainen Remco Evenepoel käytti matkaan 80 tuntia, 26 minuuttia ja 59 sekuntia. Movistar Teamin Valverde jäi kokonaiskilpailun voittajasta noin 25 minuuttia ja Astana Qazaqstan Teamin Nibali noin kaksi tuntia; Valverde oli 13. ja Nibali 45.

    Madridin päätösetapin voitti kiritaistelussa minulle tuntematon kolumbialainen Juan Sebastián Molano, tallina UAE Team Emirates.

    Entäpä kuvat, suunnitelma?

    Alejandro Valverde tarttui pariin kuvaan tunnistettavasti. Nibalia en ole vielä kuvistani löytänyt. Salapoliisityötä kannaa jatkaa, vaikka hyvin tiiviissä, yli viittäkymppiä ajavassa letkassa pyöräilijät piiloutuvat toistensa taakse. Kokonaiskilpailun voittaja Evenepoel näkyy yhdessä kuvassa aika lailla mainiosti. Madridin etapin voittaja saattaa näkyä loppusuoran kirin avaavassa kuvassa, mutta…

    Kuten sanoin: hyvin suunniteltu on puoliksi tekemätön.

Kyösti Salovaara, 2022.
Maali on noin 700 metrin päässä:
loppukiri alkaa kohta!
Kuvasta löytyy kovia kirimiehiä, ainakin aavistuksena.