[Ej vinterunderhåll]
 |
| Kyösti Salovaara, 2022. |
Ihminen voi olla vain oman aikansa tuote, ei kenenkään muun aikakauden.
- Nelson DeMille
Absurdi riippuu yhtä paljon ihmisestä kuin maailmasta.
-Albert Camus
Meitä eivät kiinnosta esteettiset fantasiat eikä muodinmukainen pelehtiminen.
- Le Corbusier
Taiteilijalle riittää, kun hän miellyttää itseään, arkkitehdin täytyy miellyttää kaikkia.
-Adolf Loos
… kieli on ensisijaisesti olemisen talo ja ihmisen olemuksen tyyssija.
- Martin Heidegger
Meillä ei vaadita ajattelijalta elämänkatsomuksen kamppailtua, eheäksi valettua kokonaisuutta, ei vaadita sitä persoonallisuuden keskeisyyttä, josta ajatukset murtautuisivat esiin välittöminä ja välttämättöminä, vaan tajutaan ja ihaillaan enemmän joutilasten hetkien arkiviisautta, yhteydettömiä mieleenjohtumia ja päähänpistoja, ilmasta siepattuja ja ilmaan iskeviä aprikoimisia, aattelehtimisia, joiden oikukas, aluton ällistyttävyys käy syvämielisyydestä, aiheeton hiuksenhalkoilu älyn hienoudesta, tavoittelu alkuperäisyydestä, tyhjäsisältöisyys aatteellisesta taivashipoisuudesta, tyhjä tuijotus metafyysisestä ongelmoitsemisesta, onttouden kumina vakuutuksen rinta-äänestä.
- Volter Kilpi
Kesäkelien jälkeen syksy.
Absurdia.
Kaupunki ilmoittaa, ettei talvella tehdä lumitöitä. Kesällä se on helpompaa. Nykyajan huoltomies ei tartu lapioon. Portaille ei pääse koneella.
Roskapönttöjä ei kannata sirotella katujen varsille. Pöntöt pitäisi tyhjentää. Ei huvita. Ei ole rahaa. Ihmiskäsiä tarvitaan muualle. Siistiä!
Hohhoijaa, hyvinvointiyhteiskunnalle kuuluu pelkästään hyvää.
Me asumme taloissa. Erilaisissa, kaiken kokoisissa.
Mutta asummeko filosofisesti?
Vai onko kieli todellakin ”olemisen talo” ja ”ihmisen olemuksen tyyssija” niin kuin Heidegger sanoo? Kielen talossa ei kuitenkaan voi syödä eikä nukkua eikä kirjoitella kieltä.
Jos tuon oikein ymmärtää tai vaikkapa ihan väärin, niin Heideggerin mielestä syöminen ei ole oleellista eikä hyvä sänky vaan ihmisen olemus, jonka pystyy ilmaisemaan vain kielessä, jota saattaa tutkailla vain sanoissa ja lauseissa, ja koska niin on, se talokin on vain kieltä, ikään kuin kieleksi konvertoituja tiiliä, maalipintoja, kattoja ja savupiippuja.
Hohhoijaa, aika absurdia.
Maailma ei ole järjellinen. Ajatteli Camus. Mutta absurdi on ihmisen kokemus maailmasta joka ei ole järjellinen, mutta jossa pitää elää ikään kuin siinä olisi järkeä.
Irrationaalisesta maailmasta sopii nappailla kaikenlaisia sitaatteja, jotka tuntuvat selityksiltä.
Mutta voiko absurdia selittää? Eikö selityksen pitäisi olla silloin absurdin kuvaus, järjettömän järki? Sehän on vastoin määritelmää. Mahdottomuus.
Niin kuin että suuri ruokakauppa mainostaa nypittyjä siikafileitä. Kivempi syödä, mutta minne ruodot joutuivat? Kuka nyppi? Missä?
Hohhoijaa, onko kieli myös ruokaa?
 |
| Kyösti Salovaara, 2022. Hiililaiva helsinkiläisessä satamassa viime sunnuntaina. Absurdia vai mustaa huumoria? |
Helsingin Sanomien entinen kulttuuriosaston päällikkö ja suomalainen man of letters Pekka Tarkka totesi Suomen Kuvalehden haastattelussa (18.8.2022), että kulttuuriosastot eivät enää ole kulttuuriosastoja. Tarkka kaiketi puhui ”omasta lehdestään”, mutta kenties myös laajemmin.
”Oman aikani jutuissa pyrittiin selkeään jäsentelyyn ja tavoiteltiin tyylillistä loistoa”. Tarkka sanoi. ”Ei sellaiseen ole enää aikaakaan, työtahtihan on hirveän ankara. Joskus mietin, että ’kulttuurin’ sijasta sanomalehtien taidesivujen päällä pitäisi lukea ’tapahtumateollisuus’. Tai ’lifestyle’.”
Hohhoijaa, tapahtumateollisuus ja lifestyle, laatulehden näkökulma.
Tietysti tarkka on oikeassa. Sen näkee sokea Reettakin.
Eikä tämä koske pelkästään ”kulttuuriosastoa” vaan myös urheilua ja taloutta. Näin ollen lehdessä, esimerkiksi Hesarissa, ei enää ole kirjallisuusosastoa, urheiluosastoa eikä talousosastoa vaan niiden tilalla on ”kirjailijaosasto”, ”urheilijaosasto” ja ”yrittäjäosasto” (HS Visio).
Ei Hesarissa kirjoiteta enää jalkapallopelien selostuksia eikä kuvata pelitaktiikoita vaan juorutaan pelaajista, heidän lapsuudestaan, kovasta nuoruudesta ja siitä mitä pelaajan täti ja mummo ja mummon kummin kaima ajattelevat pelaajan psyykestä.
Kun lukee sellaisia laatulehtiä kuin The Guardian tai El Páis, huomaa eron: siellä urheiluosastossa edelleen kerrotaan urheilusta. Pelaajien ja hyppääjien elämä on sitten sijoitettu, jos sitä ylipäänsä esitellään, Lifestyle-osastolle, muiden julkkisjuttujen ja hömpän sekaan.
Näin se menee. Pallo pyörii ja miksei pyörisi kun on pallo. Eduskuntatalo ei pyöri minnekään.
Ilta-Sanomat kertoi CNN:n uutisesta, jonka mukaan Vladimir Putinilla on joukko nuoria naisraivottaria hoitamassa väkivallan ja autoritaarisuuden propagandaa.
Meneekö tuokin feministisen voimaantumisen piikkiin niin kuin kokeneet valtionaiset Hillary Clinton ja Tarja Halonen väittivät Sanna Marinin törttöilyjen menevän? Feministi ei törttöile, entinen presidentti väittää.
Kun aikoinaan luin ja kirjoittelin amerikkalaisista feministikirjailijoista niin näitä yhdisti eräänlaisen ”miehittymisen” tavoittelu: nainen pyrki hankkimaan samanlaisen vapauden ”holtittomaan” elämään kuin mitä miesten ajateltiin jo saaneen.
Onko pääministeri yhä tuolla tiellä?
Toisaalta, nykyajan militantti feministi ei kai pyri mieheksi vaan yrittää ottaa miehiltä pois niitä vapauksia, joita tällä kuvitellaan olevan. Nainen vahvistuu mitätöimällä miehiä.
Ajatuskoe: entäpä jos pääministerinä olisi Marinin tilalla ollut pyylevä keski-ikäinen mies? Entäpä jos tämä olisi heilunut kännissä diskossa ja suudellut intohimoisesti tanssittamiaan upeita naisia ja pitänyt kättään ”siellä”?
Kuinka monta tuntia kyseinen miespääministeri olisi saanut pitää virkansa videoiden paljastuttua? Olisiko naismedian julma raivo tuulettanut hänet hallituksen johdosta kolmessa vai kahdeksassa tunnissa?
Hohhoijaa, absurdi kysymys. Ei sellaista saa esittää.
 |
| Kyösti Salovaara, 2022. Esteettinen leikkipaikka Jätkäsaaressa - absurdiin opettelu? |
Suomi on sivistysmaa ja Suomessa asuu sivistynyt kansa.
Ei puhetta muusta. Siikafileet nypitään. Poliitikoista ja päättäjistä nypitään kaikki paha.
Helsingin Sanomien mielipideosastolla kaksi helsinkiläistä opettajaa kertoi, että vauraassa Helsingissä ei riitä oppikirjoja kaikille koululaisille, joten niitä kierrätetään kesken lukukautta oppilaalta toiselle lyhyeksi aikaa.
Miten voit oppia ilman kirjoja?
Keskiviikkona (30.8) HS sitten kertoi, että kasvatuksen ja koulutuksen toimialajohtajan Satu Järvenkallaksen mukaan ei ole paluuta entiseen, jossa kaikilla oppilailla olisi omat oppikirjat kaikista aineista.
”En näe sitä realistisena, kun katsoo tämän päivän maailmaa, opetussuunnitelmaa ja välineitä, mitä meillä on käytössä”, Järvenkallas perusteli Hesarissa. ”Opimme erilaisten oppimateriaalien kautta. Kirja on yksi tärkeä elementti, mutta se ei ole ainut… Pitää ymmärtää, että maailma on sillä tavalla muuttunut, että yksi materiaali ei ole enää ratkaisu oppimiseen.”
Hohhoijaa, pitää ymmärtää että maailma on muuttunut eikä rikkaalla Helsingillä ole varaa oppikirjoihin.
Absurdia, eikö vaan?
Sivistyksen murentamiseen lienee hyvinkin varaa!
Kyösti Salovaara, 2022.
Ei talvikunnossapitoa!
Kasvatustieteilijöissä ja kouluhallintoihmisissä on pitkään ollut semmoinen porukka, joka viisastelee, ettei oppikirjoja tarvita, vaan fiksu opettaja katsoo opetussuunnitelmaa ja laatii materiaalit itse. Tietysti osa opettajista (ne jotka ovat halunneet näyttää fiksuilta) ovat menneet tähän mukaan ja toitottaneet samaa.
VastaaPoistaKysyin työaikanani monesti näiltä oppikirjakielteisiltä, mitä vikaa hyvin laaditussa oppikirjassa on. Oppikirjan tekijät laativat kirjansa huolella niin, että jo opittu kertautuu uuden yhteydessä. Oppikirjan laatiminen on iso työ - miksi ja miten jokainen opettaja tekisi tämän uudelleen? Millä voimilla? ja mitä parempaa hänen "ihan itse" tekemissään materiaaleissa olisi? Oheismateriaaleja (hitaammin oppiville selkojuttuja ja nopeammille lisämateriaaleja) ja kokeitahan tehdään tietenkin koko ajan.
No niin, näihin guruihin on hyvä vedota, kun halutaan säästää. Miksi sitten lisättiin yksi luokka-aste ja lukion e-oppikirjat luvattiin ilmaiseksi, jos pienille oppilaille ei ole edes tehtäväkirjoja, joihin saa tehdä merkintöjä.
Lapsen hahmotuskenttä on kapea. Jos hän joutuu esim englannin tunnilla tutkimaan lausetta kirjassa ja miettimään sen aukkokohtaan sopivaa verbiä ja sen keksittyään kirjoittamaan ratkaisunsa vieressä olevaan vihkoon (vai tabletilleko?) niin eihän hän näe valmista lausetta ja opi mitään. Hidasta vaikeaa ja kömpelöä, varsinkin kun kyseessä on lapsi, jonka lukutekniikka ei ole sama kuin aikuisen. Voin kuvitella, miten hän kääntelee päätään ja kadottaa sen kohdan aukkotehtävässä, mihin täydennystä pitäisi pähkäillä. Voi lapsiparat. Joukossa sitten kaikki keskittymiskyvyttömät ja eri tavoin oireilevat, koska "heidän oikeutensa on saada olla yhdessä muiden kanssa" (siis olla säästön kohteina, kun erityisryhmiä lopetetaan).
Tarkka puhuu asiaa. Nykyään ei ole aikaa mihinkään laadukkaaseen. Ei muka ole. Se on valinta: samat tunnit, mutta aika käytetään eri tavalla ja keveys on yliarvostettua.
Tuo nykyisen feminismin sokea suhtautuminen naisiin on aivan absurdia. Vaaditaan, että ihmistä pitäisi katsoa sukupuolettomasti, mutta heti kun nainen mokaa, niin se onkin ihailtavaa.
Ihmettelin suuresti niitä söpöjä tanssiliikekuvia, millä esim Hillary Clinton ja Alexandria Ocasio-Cortez "tukevat Marinia". Juttelin parin Marinin ikäisen ihmisen kanssa ja he sanoivat, että kyllä heidän ikäluokassa tunnistetaan, mikä on örvellystä ja että noita kuvia on aivan turha kaunistella. Aika pelottava tilanne monestakin syystä. Entä jos jollakin on vielä pahempaa kuvamateriaalia, jolla kiristää pääministeriä?
Sivistys tuntuu olevan jossain odottamassa aikaa parempaa.
Minä se olin Kyösti, en huomannut kirjautua. Varmaan tyylistäkin tunnistit.
VastaaPoistaMutta se jäi äsken sanomatta, että Hohhoijaa on hyvä otsikko tälle pohdinnallesi.
Katselin pikapikaa molempia, joten "salaisuus" paljastui ennen kuin syvennyin tekstiisi.
VastaaPoistaHyvin kuvaat tilanteen, Marjatta. Ammattilainen kun olet.
Olen jossain välissä viitannut laajaan tutkimukseen, jossa todettiin (Pisa-tuloksien perusteella) että "vanhanaikainen" opiskelu kirjoja käyttäen antaa paremman tuloksen kuin digiaineistoja käyttäen.
Ehkä teoriassa kirjoja ei tarvita, mutta jos todellisuus osoittaa toista, miksei vääriä johtopäätöksiä korjata? Kysymys ei voi olla rahasta vaan utooppisista periaatteista. Digi on jotain hienoa, painettu teksti vanhaa hapatusta - ajatellaan.
Tuli mieleen, että mitä jos käy niin, että valistuneet ja kohtuullisen varakkaat vanhemmat alkavatkn ostaa lapsilleen oppikirjat omalla rahallaan. Syntyykö uudenlainen polarisaatio, eräänlainen nurinkurinen edistys. Köyhät pakotetaan digiaineistoihin, rikkaat ostavat oppikirjoja lapsilleen!
Siiinäpä olisi ihmettelemistä - ja dystopian ainekset.