[Ej vinterunderhåll]
 |
| Kyösti Salovaara, 2022. |
Ihminen voi olla vain oman aikansa tuote, ei kenenkään muun aikakauden.
- Nelson DeMille
Absurdi riippuu yhtä paljon ihmisestä kuin maailmasta.
-Albert Camus
Meitä eivät kiinnosta esteettiset fantasiat eikä muodinmukainen pelehtiminen.
- Le Corbusier
Taiteilijalle riittää, kun hän miellyttää itseään, arkkitehdin täytyy miellyttää kaikkia.
-Adolf Loos
… kieli on ensisijaisesti olemisen talo ja ihmisen olemuksen tyyssija.
- Martin Heidegger
Meillä ei vaadita ajattelijalta elämänkatsomuksen kamppailtua, eheäksi valettua kokonaisuutta, ei vaadita sitä persoonallisuuden keskeisyyttä, josta ajatukset murtautuisivat esiin välittöminä ja välttämättöminä, vaan tajutaan ja ihaillaan enemmän joutilasten hetkien arkiviisautta, yhteydettömiä mieleenjohtumia ja päähänpistoja, ilmasta siepattuja ja ilmaan iskeviä aprikoimisia, aattelehtimisia, joiden oikukas, aluton ällistyttävyys käy syvämielisyydestä, aiheeton hiuksenhalkoilu älyn hienoudesta, tavoittelu alkuperäisyydestä, tyhjäsisältöisyys aatteellisesta taivashipoisuudesta, tyhjä tuijotus metafyysisestä ongelmoitsemisesta, onttouden kumina vakuutuksen rinta-äänestä.
- Volter Kilpi
Kesäkelien jälkeen syksy.
Absurdia.
Kaupunki ilmoittaa, ettei talvella tehdä lumitöitä. Kesällä se on helpompaa. Nykyajan huoltomies ei tartu lapioon. Portaille ei pääse koneella.
Roskapönttöjä ei kannata sirotella katujen varsille. Pöntöt pitäisi tyhjentää. Ei huvita. Ei ole rahaa. Ihmiskäsiä tarvitaan muualle. Siistiä!
Hohhoijaa, hyvinvointiyhteiskunnalle kuuluu pelkästään hyvää.
Me asumme taloissa. Erilaisissa, kaiken kokoisissa.
Mutta asummeko filosofisesti?
Vai onko kieli todellakin ”olemisen talo” ja ”ihmisen olemuksen tyyssija” niin kuin Heidegger sanoo? Kielen talossa ei kuitenkaan voi syödä eikä nukkua eikä kirjoitella kieltä.
Jos tuon oikein ymmärtää tai vaikkapa ihan väärin, niin Heideggerin mielestä syöminen ei ole oleellista eikä hyvä sänky vaan ihmisen olemus, jonka pystyy ilmaisemaan vain kielessä, jota saattaa tutkailla vain sanoissa ja lauseissa, ja koska niin on, se talokin on vain kieltä, ikään kuin kieleksi konvertoituja tiiliä, maalipintoja, kattoja ja savupiippuja.
Hohhoijaa, aika absurdia.
Maailma ei ole järjellinen. Ajatteli Camus. Mutta absurdi on ihmisen kokemus maailmasta joka ei ole järjellinen, mutta jossa pitää elää ikään kuin siinä olisi järkeä.
Irrationaalisesta maailmasta sopii nappailla kaikenlaisia sitaatteja, jotka tuntuvat selityksiltä.
Mutta voiko absurdia selittää? Eikö selityksen pitäisi olla silloin absurdin kuvaus, järjettömän järki? Sehän on vastoin määritelmää. Mahdottomuus.
Niin kuin että suuri ruokakauppa mainostaa nypittyjä siikafileitä. Kivempi syödä, mutta minne ruodot joutuivat? Kuka nyppi? Missä?
Hohhoijaa, onko kieli myös ruokaa?
 |
| Kyösti Salovaara, 2022. Hiililaiva helsinkiläisessä satamassa viime sunnuntaina. Absurdia vai mustaa huumoria? |
Helsingin Sanomien entinen kulttuuriosaston päällikkö ja suomalainen man of letters Pekka Tarkka totesi Suomen Kuvalehden haastattelussa (18.8.2022), että kulttuuriosastot eivät enää ole kulttuuriosastoja. Tarkka kaiketi puhui ”omasta lehdestään”, mutta kenties myös laajemmin.
”Oman aikani jutuissa pyrittiin selkeään jäsentelyyn ja tavoiteltiin tyylillistä loistoa”. Tarkka sanoi. ”Ei sellaiseen ole enää aikaakaan, työtahtihan on hirveän ankara. Joskus mietin, että ’kulttuurin’ sijasta sanomalehtien taidesivujen päällä pitäisi lukea ’tapahtumateollisuus’. Tai ’lifestyle’.”
Hohhoijaa, tapahtumateollisuus ja lifestyle, laatulehden näkökulma.
Tietysti tarkka on oikeassa. Sen näkee sokea Reettakin.
Eikä tämä koske pelkästään ”kulttuuriosastoa” vaan myös urheilua ja taloutta. Näin ollen lehdessä, esimerkiksi Hesarissa, ei enää ole kirjallisuusosastoa, urheiluosastoa eikä talousosastoa vaan niiden tilalla on ”kirjailijaosasto”, ”urheilijaosasto” ja ”yrittäjäosasto” (HS Visio).
Ei Hesarissa kirjoiteta enää jalkapallopelien selostuksia eikä kuvata pelitaktiikoita vaan juorutaan pelaajista, heidän lapsuudestaan, kovasta nuoruudesta ja siitä mitä pelaajan täti ja mummo ja mummon kummin kaima ajattelevat pelaajan psyykestä.
Kun lukee sellaisia laatulehtiä kuin The Guardian tai El Páis, huomaa eron: siellä urheiluosastossa edelleen kerrotaan urheilusta. Pelaajien ja hyppääjien elämä on sitten sijoitettu, jos sitä ylipäänsä esitellään, Lifestyle-osastolle, muiden julkkisjuttujen ja hömpän sekaan.
Näin se menee. Pallo pyörii ja miksei pyörisi kun on pallo. Eduskuntatalo ei pyöri minnekään.
Ilta-Sanomat kertoi CNN:n uutisesta, jonka mukaan Vladimir Putinilla on joukko nuoria naisraivottaria hoitamassa väkivallan ja autoritaarisuuden propagandaa.
Meneekö tuokin feministisen voimaantumisen piikkiin niin kuin kokeneet valtionaiset Hillary Clinton ja Tarja Halonen väittivät Sanna Marinin törttöilyjen menevän? Feministi ei törttöile, entinen presidentti väittää.
Kun aikoinaan luin ja kirjoittelin amerikkalaisista feministikirjailijoista niin näitä yhdisti eräänlaisen ”miehittymisen” tavoittelu: nainen pyrki hankkimaan samanlaisen vapauden ”holtittomaan” elämään kuin mitä miesten ajateltiin jo saaneen.
Onko pääministeri yhä tuolla tiellä?
Toisaalta, nykyajan militantti feministi ei kai pyri mieheksi vaan yrittää ottaa miehiltä pois niitä vapauksia, joita tällä kuvitellaan olevan. Nainen vahvistuu mitätöimällä miehiä.
Ajatuskoe: entäpä jos pääministerinä olisi Marinin tilalla ollut pyylevä keski-ikäinen mies? Entäpä jos tämä olisi heilunut kännissä diskossa ja suudellut intohimoisesti tanssittamiaan upeita naisia ja pitänyt kättään ”siellä”?
Kuinka monta tuntia kyseinen miespääministeri olisi saanut pitää virkansa videoiden paljastuttua? Olisiko naismedian julma raivo tuulettanut hänet hallituksen johdosta kolmessa vai kahdeksassa tunnissa?
Hohhoijaa, absurdi kysymys. Ei sellaista saa esittää.
 |
| Kyösti Salovaara, 2022. Esteettinen leikkipaikka Jätkäsaaressa - absurdiin opettelu? |
Suomi on sivistysmaa ja Suomessa asuu sivistynyt kansa.
Ei puhetta muusta. Siikafileet nypitään. Poliitikoista ja päättäjistä nypitään kaikki paha.
Helsingin Sanomien mielipideosastolla kaksi helsinkiläistä opettajaa kertoi, että vauraassa Helsingissä ei riitä oppikirjoja kaikille koululaisille, joten niitä kierrätetään kesken lukukautta oppilaalta toiselle lyhyeksi aikaa.
Miten voit oppia ilman kirjoja?
Keskiviikkona (30.8) HS sitten kertoi, että kasvatuksen ja koulutuksen toimialajohtajan Satu Järvenkallaksen mukaan ei ole paluuta entiseen, jossa kaikilla oppilailla olisi omat oppikirjat kaikista aineista.
”En näe sitä realistisena, kun katsoo tämän päivän maailmaa, opetussuunnitelmaa ja välineitä, mitä meillä on käytössä”, Järvenkallas perusteli Hesarissa. ”Opimme erilaisten oppimateriaalien kautta. Kirja on yksi tärkeä elementti, mutta se ei ole ainut… Pitää ymmärtää, että maailma on sillä tavalla muuttunut, että yksi materiaali ei ole enää ratkaisu oppimiseen.”
Hohhoijaa, pitää ymmärtää että maailma on muuttunut eikä rikkaalla Helsingillä ole varaa oppikirjoihin.
Absurdia, eikö vaan?
Sivistyksen murentamiseen lienee hyvinkin varaa!
Kyösti Salovaara, 2022.
Ei talvikunnossapitoa!
