[Annamin punainen papukaija ]
 |
| Kyösti Salovaara, 2023. |
”Ah”, sanoi hiiri, ”maailma käy yhä ahtaammaksi päivä päivältä. Ensin se oli niin lavea, että minä pelkäsin, jatkoin juoksuani ja olin onnellinen siitä, että näin oikealla ja vasemmalla etäisyydessä muureja, mutta nämä muurit kiirehtivät niin nopeasti toisiaan kohti, että minä olen jo viimeisessä huoneessa, ja siellä on nurkassa loukku, johon minä juoksen.” - ”Sinun pitää vain muuttaa juoksusi suuntaa ”, sanoi kissa ja söi hiiren.
- Franz Kafka: Pieni tarina. Teoksessa Keisarin viesti.
Paradoksi naurattaa.
Kummallista.
Mitä järkeä nauraa mahdottomalle?
Kerrostalojen kuilussa korppi rääkäisi
toisena päivänä pääsiäistä.
Sen kuuluisi asua synkissä metsissä.
Yöllä pakkasta. Yöllä kirkasta.
Narsissini nuokkuvat.
Hetken tie, kevyt tai raskas.
En yritä.
Paikallaan.
Kissasta viis.
Joku vaeltaa. Hetken tie.
Pientareella leskenlehtiä.
Hiekkaista, rumaa, ruskeaa.
Arkipäiväinen arkipäivä.
Ei juhlaa, ei torvisoittoa.
Olematon ajatus.
Vaalien jälkeen toiset, kohta kolmannet.
Edustajani istuu kunnassa, alueella, parlamentissa.
Onko hänellä 3 valtaa vai 1/3?
Jos olisin insinööri, valmistaisin paperia.
Arkkitehtina suunnittelisin taloja.
Entä poliitikko?
Abckiria ilmestyi 480 vuotta sitten.
Opiksi ja ojennukseksi.
Paljon sitäkin ja sellaista.
 |
| Kyösti Salovaara, 2023. |
Lensimme korkealla kahdessa kilometrissä
kenelläkään ei siipiä.
Kaikenlaista ihmeellistä tänne mahtuu.
Suuret miehet eivät näe itseään peilistä.
Pieniä miehiä on niin monta
ettei niitä erota toisistaan.
Runoilija sai lahjaksi Annamista papukaijan.
Punainen kaija hohti ja puhui.
Po Chü-i kuunteli.
Annamin punaiselle papukaijalle
”kävi niin kuin lahjakkaille miehille käy:
milloin mahtavat häkin säleet sillekään avautua?”
Iltarusko, aamurusko
eivät ole uskon asioita
elämä siinä välissä.
Yöllä planeetta luo puroon kalpeita säteitä
Venuksen valossa sammakot kuhertelevat
Eukalyptyslehdossa kurnutus peittää puron solinan,
rakkaudella.
Ei me tiedetä matkan pituutta.
Kivetkin kuluvat,
miksei myös ihminen, ajattelematon?
 |
| Kyösti Salovaara, 2023. |
Ilmavasta postauksestasi, joka siivittää viikonloppuun suolantuoksuinen kiitos! Meren äärellä on oivin paikka viritellä ajatuksia - olemattomiakin - ja antaa niiden lentää liihotella menojaan.
VastaaPoista"Ei me tiedetä matkan pituutta", mutta "ltarusko, aamurusko eivät ole uskon asioita elämä siinä välissä." Kauniit säkeet ja kuvat todensivat sen, että siitä, sen kulloisestakin hetkestä kannattaa pitää kiinni, olla läsnä ja nauttia...
Kiitos ystävällisestä kommentistasi!
VastaaPoistaAnnan välillä ajatuksen mennä sinne & tänne, ajattelematta liikaa.
"Entä polittikko?"
VastaaPoistaTunnet varmaan sen vanhan kiinalaisen runon (ettei olisi ollut täällä sinun blogissasikin), jossa isä katselee vastasyntynyttä poikaansa ja toivoo, että tästä tulisi ministeri. Runoiljan nimi on kirjoitettu muodoissa Su Tung-p'o tai Su Tung Po.
Perheet, lapsen saatuaan,
toivovat, että siitä tulisi älykäs.
minä, jonka koko elämän
tärveli älykkyys,
toivon vain, että pojasta tulisi
tarpeeksi välinpitämätön ja tyhmä
voidakseen elää huolettomasti
ja mukavasti ministerinä.
Mukavaa viikonloppua!
Hyvin toivottu, runossa, moneen suuntaan kierrettä. En muista että olisi tähän ennen törmännyt.
PoistaEilen kävelin laineiden silittämässä rantahiekassa paljain jaloin. Jäipä hyvät askelten jäljet. Vaan kauanko kestivät?
Kiitos hyvästä runolainasta - ja mukavaa viikonloppua sinullekin Marjatta!