Sininen hetki

[välitilassa]

Kyösti Salovaara, 2023.

Chuangtsen mielestä kaikki oliot ovat yhtä,

mutta minä sanon: samuudessaan ne ovat erilaiset,

saman lain alaisenakin kukin seuraa omaa luontoaan:

feeniks on matoa ylväämpi kaikesta huolimatta.

-  Po Chü-i: Luen Chuangtsea. Suom. Pertti Nieminen.

Vanha vuosi väistyy, uusi alkaa.

    Mikä siis loppuu?

    Mikä alkaa?

    Et tiedä, turha muuta väittää.

Numeroita toki riittää.

   Yksi ynnä kaksi tekee monta.

   Mutta en koskaan ymmärtänyt miksi yliopistolla piti todistaa, että yksi on nollaa suurempi.

    Kaikkea ei ymmärrä. Riittää kun tekee käskettyä.

On ollut kaikenlaista, joopa joo.

    Rauhatonta siellä sun täällä.

    Kohtuullisesti lunta. Sotakelejä Euroopan rajoilla.

    Mitä sotamies ajattelee maata pannessaan?

Ihan aloin miettiä.

    Jos 1970-luvulla kirjallisuuden populaarikierre voimaannutti kouluttamattomia ja sivistys vain hyvin oppineita, niin miksi kaikkien käytyä peruskoulun, sivistyksen kierre karttaa koko porukkaa?

    Kaataako oppi sittenkin ojaan?

Kun aurinko laskee eivätkä tähdet tuiki, maailmassa vallitsee sininen hetki.

    Se ei kestä kauaa, vaikka on kauneinta kaikesta.

    Realismi tuntee valon ja pimeyden, muu on haihattelua.

Mutta voisiko sininen hetki käydä vertauksesta?

    Esimerkiksi juuri tänään kun vuosi kelluu välitilassa, melkein mennyt, melkein alkanut, ei oikein mitään.

    Tai elämän välitila: takana paljon, edessä… kenties. 

    Mäelle kiipeäminen ei tarkoita, että pääset perille. 

Jospa sininen hetki onkin ihmispolon elämänmittainen kokemus.

    Se pitää hyväksyä.

    (Mutta mikä minä olen muita opastamaan?)

    

Mitä muuta olet kuin hengen ja molekyylien liikuntaa välitilassa?

Kohtapuolin presidentti pitää puheen.

    Hyvä kansalaiset…

    Mitä hän aikoo sanoa, sitä en tiedä.

    Tuskin pysyy äänettömänä.

Eräs presidenttiehdokas kehui ettei hänellä peukalo ole keskellä kämmentä.

    Väitti askartelevansa kaikenlaista. Kotikutoista.

     Jos ehdokas olisi sanonut ettei hänellä keskisormi ole keskellä kämmentä, olisimmeko ymmärtäneet yskän?

    Kirjoitusmiehiä siis.

Kyösti Salovaara, 2023.

Valon ja pimeän välitilassa pitää juosta lujaa.

    Mutta ei se riitä.

    Einsteinin mielestä valoa ei saa kiinni vaikka ajaisi parran pois ja laittaisi lenkkarit jalkaan.

Huvittavinta on maailman tila, se surkea.

    Kauheus ei naurata vaan kafkamaisuus.

    Muuan kirjoittaja muisteli, kuinka kommunistit kielsivät Tšekkoslovakiassa Kafkan kirjat. Pelkäsivät että ne kertovat kafkamaisuudessaan toden.

    Niin kuin kertoivat. Totalitarismi pelkää totuuden paljastajia.

    Nyt uusvalveutuneet liberaalit kieltävät.

    (Ai liberaalit? Saako nauraa?)

Sininen hetki jää väliin. Siitä täytyy pitää kiinni kaksin käsin.

    Se tulee aina uudestaan ja kirpoaa sormista.

     Seuraavana päivänä päätän: nyt en hellitä.

     Turha toivo.

Jos olisin vahva lintu, lentäisin aurinkoon.

    Mutta pitää tyytyä vähempään.

    Pimeä harmittaa.

    Lentolippuja toki kaupataan.

Helppo tehtävä:

    Lisää lukuun 2023 yksi.

    Mitä sait tulokseksi?

    Älä usko kaikkea mitä kirjoitetaan. Mutta matematiikka ei valehtele.

    Kuvia ei kannata kumartaa.

Hieman vaikeampaa:

    Vähennä luvusta 2024 yksi.

    Pystytkö kertomaan mitä tapahtui? Meillä ja toisaalla.

    Jos pystyt, miksi vaikenet?

Jos kaikki olisivat samanlaisia, meitä olisi vain yksi.

    Niinhän meitä onkin, maailmanparantajat väittävät.

    Menen piiloon ollakseni erilainen.

    Vaikka tiedän että ne löytävät.  

Uusi vuosi ei ole vanha.

    Paljon enempää en kehtaa sanoa.

    Taisin jo liioitella.

    Anteeksi.

Siniset hetket ovat yhteisiä.

    Vähän aikaa.

    Toisinaan.

    2023 / 2024.

   

      

Kyösti Salovaara, 2023.