sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Tämänhetkisyyden hämärä journalismissa



Missä eilinen luuraa?



Palasin eilen Berliinistä.
     Viikon aikana kävelin 98,3 km kaupungin ja Euroopan historiaa omilla jaloillani. Melkein jokaisella kadulla ja aukiolla kohtasin menneisyyden. Viittauksia menneeseen nykyhetkessä.
     Kantapäät eilisessä.
     Kotiin palattua luin Helsingin Sanomista uutistoimituksen kirjoittaman jutun perusteilla olevasta valtion tietokonekeskuksesta. Ihmettelin, niin kuin tänään myös Heikki Laaksonen lehden yleisönosastossa ihmettelee, että miksi toimituksen jutussa ei sanallakaan mainittu Valtion tietokonekeskusta, joka 90-luvulla myytiin yksityisille omistajille.
     Minut sen mukana.
     Toimittaja ei ilmeisesti tiennyt mitä eilen ja toissapäivänä Suomessa on tapahtunut. Tämänhetkisyys sumensi harkintakyvyn.
     Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun Hesaria lukiessa tai telkkaria katsoessa ihmettelen: mistä nämä nykyhetken toimittajat ryömivät esille?
     Eikö toimittajilta vaadita muuta kuin tämänhetkisyyden kokemus?

Tämänhetkisyyden maksimointi rämettää journalismin.
     Tiedoksi heille: eilinenkin on olemassa. Ja toissapäivä. Muuallakin kuin Heikki Harman levynsoitto-ohjelmassa.
     Tänään sunnuntaina Timo Mäkelän loistavassa sarjakuvassa Minun elämäni (Helsingin Sanomat) tarinan päähenkilö pohtii nykyhetken kokemista menneisyyden kautta.  Nykyhetki on menneen funktio. Sitä ei ole pakeneminen.
     Tästä tulee mieleen, että pitäisikö jokaisessa toimituksessa olla vanhempi herrasmies (tai lady), jolla on kohtuullisen hyvä muisti. Menneisyyden toimittaja voisi laatutarkistaa nuoremman väen jutut. Sen joka lukee netistä mitä nykyhetki on ja uskoo kaiken lukemansa.
    Tämänhetkisyyteen saataisiin tippa eilistä. 


Ironista on, että Suomessa keskustelijat elävät pelkästään joko menneisyydessä tai nykyhetkessä mutta vain harvoin molemmissa.
    Oikeasti yhteiskunta on molempia.
     Ihmisetkin.  


Unter den Linden. Kyösti Salovaara 2012.

9 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus! Onko kyse vain kauheasta kiireestä, ettei taustatyötä tehdä ollenkaan?

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Sannabanana.

    Asiaa voin vain arvailla kun en itse työskentele missään toimituksessa, mutta jos arvailen, niin varmaankin kiire on lopullinen syy, mutta oikeastaan pitäisi kysyä, että miksi kiirettä piisaa.

    Voisi siis ajatella, että kiire johtuu työvoiman ohuudesta, että toimittajien määrää on vähennetty. Sekin on mahdollista, että toimittaja joutuu tekemään työtään enemmän yksin kuin joskus aikaisemmin; että joskus aikaisemmin kirjoittajan työn tarkasti toinen toimittaja, esimies.

    Sitten voisi spekuloida sillä, että miten mahtaa vanhemman väen sysääminen varhaiseen eläkeputkeen vaikuttaa asiantuntemuksen ohenemiseen. Luulen että jokaiselle työyhteisölle tekee hyvää se, että tiimiin kuuluu mahdollisimman monia eri-ikäisiä työntekijöitä. Heterogeeninen yhteisö on vahvempi kuin homogeeninen, uskon vaikken tiedä.

    Luin joskus kauan sitten, että asiantuntemuksesi on jotakin mitä et pysty kuvailelmaan naapurillesi paperilla. Se tarkoittaa ettei rivitoimittajan työ voi perustua siihen että tsekkaa jokaisen uutisen taustan netistä - vaan sen pitäisi perustua omaan tai esimiehen asiantuntemukseen ja intuitioon.

    Asiantuntemus karttuu vain työtä tekemällä.

    Jos esimerkiksi hakee netistä hakusanoilla "valtion it" löytyy yli 1.5 miljoonaa vastausta. Kuinka asiantuntematon toimittaja tuosta tiedon suosta mitään järkevää missään järkevässä ajassa löytäisi?

    Ei mitenkään. Ja se näkyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy täsmentää tuota asiantuntemus -kohtaa.

      Lause pitää kirjoittaa näin:

      "Luin joskus kauan sitten, että asiantuntemuksesi on jotakin mitä et pysty kuvailemaan naapurillesi paperilla, niin että sen luettuaan hänestäkin tulisi asiantuntija."

      Poista
    2. Jep, varmasti syitä on monia ja kaikkialla taidetaan yrittää tehdä hommat nopeammin ja vähemmällä porukalla.

      Asiantuntemus, tai 'corporate knowledge' on jännä juttu, itselleni sen hyöty tuli konkreettisesti eteen, kun palasin pitkän tauon jälkeen entiseen työpaikkaan. Uudet tyypit olivat pohtineet parin viikon ajan erään ongelman taustoja ja painiskelivat ratkaisun kanssa. Tulivat kysymään neuvoa ja asia oli selvä kymmenessä minuutissa! Tuli hyvä mieli ensinnäkin siitä, että pystyi olemaan avuksi, ja toiseksi siksi, että vihdoin tajusin oikeasti, mikä hyöty (hyvien) työntekijöihin satsaamisesta ja heistä kiinnipitämisesytä seuraakaan. Sama on toistunut useamman kerran, ja kyse on nimenomaan monisyisestä tiedosta, jota ei voi helposti kirjoittaa paperille muiden luettavaksi ja omaksuttavaksi. Suuri osa tuollaisesta tiedostahan on epävirallista taustaa ja syy-yhteyksiä, jotka eivät koskaan päädy mihinkään raportteihin, mutta jotka ovat kaikkien päätösten taustalla.

      Poista
  3. Minkä niminen myyty firma nykyään on?
    Hyvä bloggaus :)

    VastaaPoista
  4. No sehän on tämän suuri ja mahtava Tieto. Eli silloin 90-luvulla yksityinen Tietotehdas "osti" VTKK:n. Samaan yhtiöön tulivat myös suomalainen Unic ja ruotsalainen Enator. Jossain vaiheessa firman nimi oli TietoEnator.

    Tietohan myi sitten osan firmasta ruotsalaiselle pääomasijoittajalle, sen firman nimi on nykyään Aditro (missä minäkin työskentelin) ja siinä firmassa on paljon valtion tietokonekeskuksen henkistä perintöä. Aditro on vahva toimija henkilöstö- ja palkkahallintosovelluksissa.

    VastaaPoista
  5. Hei, oikein. Nyt huomasin. Yksi sana+yksi sana= 2 sanainen blogi. En ole koskaan ollut kovin hyvä matematiikassa. Sellaista kahdeksikon tasoa. ((ikävä numero kahdeksan (8). Seitsemän (7) ja yhdeksän (9) olisivat parempia)).

    Kysymys: Mitä TietoEnatorissa eli Tiedossa tehdään? Mitä siellä tiedetään? Miksi en tiedä siitä mitään, vaikka se on suuri ja mahtava? Hermostuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, jos Tieto olisi valinnut nimeksen vaikkapa EpäTiedon tai EpäTietoEnatorin, niin tuskinpa asiakkaat olisivat firman tietokoneohjelmistoja ostaneet.

      Eli tietokoneohjelmistojahan se tekee, pääosin ja pyörittää niitä mahtavissa tietokonelaitteistoissaan. Järjestelmiä esimerkiksi verottalle, pankeille, metsäteollisuudelle, terveyskeskuksille, virastoille ja yrityksille, esim. lipunmyyntisovellus VR:lle taisi olla Tiedon toimittama. Tai sitten ei, mutta jotakin semmoista kuitenkin.

      Voi olla että törmäät tietämättäsi useinkin Tiedosta peräisin oleviin järjestelmiin, esimerkiksi kun täytät veroilmoituksen tai kiroat mätkyjä joulukuussa.

      Poista
  6. Tieto ON valttia! Kiitos; kiva tietää, ketä syyttävä sormi milloinkin osoittaa > :D

    VastaaPoista