Suomi, Suomi, Suomi

AAA - melankoliaa

Kesäaika päättyy, talvi tulee jos on tullakseen.

     HJK voittaa Veikkausliigan lauantaina, demokratia kärvistelee sunnuntaina, kirjamessuilla käy monta ihmistä, Uutisvuoto ei pyytele keneltäkään anteeksi, ei varsinkaan vanhemmilta ihmisiltä, Baba Lybeck vilauttaa taas ja Jari Tervon tekee mieli viskellä raamattuja olkansa yli. Koraaniin hän ei uskalla koskea.

     SAK kysyi gallupilla haluavatko suomalaiset lisää koulutuspäiviä. Työnantajan kustannuksella. Haluavat! Yllättävää. Olisi kannattanut kysyä myös, että haluavatko lisää palkkaa ja lomapäiviä. Kyllä! Hesari ehdottaa minulle, että luovun paperilaskusta. Se säästää Itämerta. Entä jos luovun koko lehdestä? Kuinka paljon luontoa sitten säästyy?

     Tekopyhyys pitäisi nimetä Suomessa uudeksi kuolemansynniksi.

     Puut näyttävät jo paljailta. Nurmikolle pudonneet pihlajanmarjat ratisevat kengän alla.  Missä tilhet viipyvät?

     Suomi on Idän ja Lännen välissä, rajamaalla, rajamaata.

On hieman hämmästelty, virallisesti, miksi Suomea ei äänestetty YK:n turvallisuusneuvostoon. Mallioppilas on närkästynyt saamastaan kohtelusta.

     Oliko tämä näpäytys?

     Jos niin mistä?

     ”YK-politiikkamme jatkuu yhtä aktiivisena kuin tähänkin asti, onhan YK korvaamaton globaalin normiston luojana, neuvottelufoorumina sekä kansainvälisen turvallisuuden ylläpidossa tarvittavan toiminnan toimeenpanijana tai toimeenpanon valtuuttajana.”

     Sanoo ulkoministeri Erkki Tuomioja blogissaan.

     Yleensä fiksu Tuomioja kääräisee huonon omantunnon kökkökieleen.

     Kenties vanhasta muistista Tuomioja on viime viikkoina ymmärtänyt hyvin Venäjän (ex-Neuvostoliitto) argumentteja ja huonosti Israelin. Tai sitten tässä piilee vanha geopoliittinen viisaus: lähelle kannattaa kumartaa, kauas julmistella.

     Mutta kun riittävän monta kertaa sanoo Lännelle ”Ei”, joku ottaa sen lopulta tosissaan. Ja kun ottaa, Suomi seisoo suu soikeana.

Toisinaan suomalaiset harhautuvat pitämään itseään länsieurooppalaisina. Harhaa ylläpitää kuuluminen Saksan kanssa samaan AAA-kerhoon. Sillä passaa rehvastella.

     Yrjö Ahmavaara kirjoitti 80-luvun loppupuolella teräviä esseitä suomalaisen älymystön identiteettiharhasta.

     ”Suomalainen sivistyneistö on enimmät vaikutteensa kautta aikojen saanut joko Saksasta tai Venäjältä”, Ahmavaara sanoi (Esseitä tästä ajasta, 1987). ”Meillä on totuttu ajattelemaan, että Saksasta tulevat vaikutteet ovat länsimaisia. Historia todistaa vallan muuta. Saksa on aina ollut Idän ja Lännen rajamaa.”

     Rajamaalla bysantin varjot, Euroopan harmaalla alueella. Kaipuu totalitaariseen ajatteluun. Taipumus nähdä ongelmat hallintona. Viehtymys holhoamiseen. Sokea luottamus instituutioihin. Välinpitämättömyys.

     Mutta johtuuko suomalaisen miljöön harmaus tästä samasta syystä? Pitääkö rajamaalla olla ylenpalttisen järkevä? Itsesuojeluvaistoa. Onko runsas estetiikka tuhlausta? Onko kauneus huono sijoitus? Saako ruman halvemmalla?

     Huomasin Berliinissä kuinka kaupunki pihistelee istutuksien ja turhanpäiväisen kauneuden vaalimisessa. Keskeltä kaupunkia löytyy hoitamattomia plänttejä. Betonia ja rikkaruohoja. Järkevä on halvempaa, taloudellista. Säästämällä aaat pysyvät ja paranevat.

     Sinänsä tämä sopii lököpöksysuomalaiselle. Berliiniin on helppo matkustaa meikäläisessä farkkuasussa. Siellä ei tarvitse pukeutua, riittää kun panee vaatteet päälleen.

     Toisaalta ja toisaalla kun ajelee Espanjassa, huomaa kuinka hyvin siellä hoidetaan istutuksia, maalataan taloja uuteen uskoon ja korostetaan kauneutta. Viehättävä ympäristö on espanjalainen sielunmaisema.

     ”Mutta niiltä onkin rahat loppu”, järkevä suomalainen huomauttaa. ”Pelkkää kitschiä.”

”Demokratiassa”, Tomi Kontio kirjoitti Helsingin Sanomissa viime lauantaina. ”Demokratiassa torien tehtävä on luoda kansalaiselle mielikuva omasta merkityksestä, synnyttää vaikutelma vaikuttamisen mahdollisuudesta. Se pyrkii myös lujittamaan yhteisöllisyyttä kokoamalla ihmisiä yhteen. Mutta jos mennään hieman syvemmälle, paljastuu torin merkitys keinoksi estää ihmistä ajattelemasta omaa kuolemaansa.”

     Hienosti kirjoitettu.

     Joten menisinkö hieman syvemmälle. Koukaten Helsingin keskustan kautta.

     Helsingin keskustaan suunnitellaan komeaa kirjastoa, jonne on tarkoitus hommata kaikenlaista tavaraa lainattavaksi. Suksia, kävelysauvoja, saunavihtoja, pleikkareita ja skeittilautoja. Kirjoista ei ole kuulemma väliä, koska paikasta pitää tehdä nuorisolle oleskeluhuone. Olisi liikaa vaatia nuorisoa lukemaan kirjoja. Tosi vanhanaikaista. ”Kirjat, yäk!”

     Nyt helsinkiläinen kultuuriväki on tyrmistynyt kun 85 miljoonan euron palatsin maksamiseen ei löydykään hyvää tahtoa Pihtiputaalta eikä Pielavedeltä. Pitääkö se ihan itse maksaa, helsinkiläinen juppi kyselee Töölössä huolestuneena. Eikö mummo Pihtiputaalla tajua, että tässä on kysymys koko Suomen edusta?

     Ei tajua mummo eikä tajua Pohjois-Helsingissä asuva äijä.

     Malmilla on kaksi toria, ala ja ylä.

     Ylätorilla on ”hieno” suihkulähde jonka reunassa on moderni rautaveistos. Siis eräänlainen patsas. Ei ehkä kaunis mutta taidetta kyllä. Yhteiseen käyttöön. Demokraattiseen tilaan.

     Demokratiaa tai ei , viime vuonna suihkulähde piti korjata ja se korjattiin. Tai yritettiin korjata. Urakka venyi kesän mittaan kuin ulkoministerin perustelut, mutta monen yrityksen jälkeen suihkulähde saatiin toimimaan. Altaan viereen kaupunki toi muutaman kukkaistutuksen. Sievää ja soreaa.

     Kaikki näytti olevan mallillaan. Aurinko paistoi ja vesi lirisi hauskasti. Torin reunoilla istui väkeä kuppiloissa ja puhetta piisasi.

     Ainakin viikon verran.

     Tänä kesänä ei ole lirissyt. Ei päivääkään. Demokratia ei tarvitse suihkulähteitä, virkamiehet ajattelevat.

     Kaupungilla ei ole rahaa tai halua. Tai ei kumpaakaan. Täytyy priorisoida. Viallista ei kannata korjata. Kun se on niin kaukana Esplanadista. Kymmenen kilometriä. Reunalla, ei-missään.

     Kuivunut suihkulähde – kuolemanko ajatus?

Suomalaisia syytetään usein välinpitämättömyydestä.

     Harmillista on, että välinpitämättömyys ulottuu kaikille elämänalueille. Jopa esteettiseen ympäristöön. Mutta ehkä se on kolikon toinen puoli.

     Toisella puolella on AAA.

     Kerhon merkki. Meidän merkkimme.

         Kuivatettu demokratia? Ylä-Malmin tori. Kyösti Salovaara 2012.