Tämä
pakinan tapainen on päiväperhonen. Iltakoi.
Lentää
hetken vain. Häipyy metsän siimekseen, niityn taakse, tai tuulessa
huojuvien heinien kätköön.
Timotei,
heilupa vaan.
Timotei,
kesän merkki.
Timotei,
opportunisti.
Katselin
telkkariohjelmaa, huomista, pitäisikö nauhoittaa, tarttua asiaan.
Katselinpa.
Eräässä
ohjelmassa on päähenkilönä muuan 60-lukulainen radikaali.
Etten
vain ole itsekin kuunnellut häntä. Joskus silloin, kauan sitten.
Entinen
maailma nyt.
Ohjelman
mainoksessa sanotaan:
”Kaikissa
rooleissaan häntä on ohjannut vahva käsitys oikeasta ja väärästä.”
Onko haastateltava, ohjelman
päähenkilö samaa mieltä?
Hänkö on noin itseään
luonnehtinut?
Ihan itse hän? Moraalisesti
täydellinenkö hän?
Alan ihan kadehtia noin
täydellistä ihmistä.
Että häntä ohjaa moraalinen
täydellisyys eikä nautinnonhalu. Ei himo naiseen eikä viinaan. Ei
ylensyöntiin eikä laiskotteluun. Ei vallan kiehtomus eikä
uteliaisuus tietoon.
Vaan käsitys oikeasta ja
väärästä.
Moraalinen ylemmyydentunto!
Moraali ylitse muiden
ihmisten, tavallisten pölkkypäiden.
Juuri äsken, juuri hetki
sitten, juuri kun avasin radion...
Juuri silloin kuulin, että
demareilla menee taas huonosti, että vuotaa kannattajat persuihin.
Niin kuulin.
Enkä ihmettele kun
demareiden lippua heiluttavat sellaiset moraalisesti täydellisesti
naiset kuin Susanna Huovinen, tätien täti, heikkoja vahvempi,
heikkoja kurittava, meitä maan matosia halveksiva.
Häntäkin, täti Susannaa
ohjaa käsitys oikeasta ja väärästä. Ja hän tietää sen, niin
kuin tädit tietävät. Maailma on tätien eikä siihen parane
puuttua.
Perhonen nukkuu, talven sylissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti