Ihmisen ahneus hyvään

[maaliskuun ensimmäisen mietteitä]

Colección del Museo Ruso, Malaga.

Bermejales, Granada, maanantaina.

    Sääennusteet lupasivat vesisadetta. Aurinko paistaa Bermejalesin tekoaltaan pintaan niin, että turkoosi vesi hehkuu kuin smaragdi.

    Vettä on vähän, hiekkaiset pohjasärkät muodostavat graafisia kuvioita, kuin taiteilijan suunnittelemana. Hiekkasärkän reunassa kahlaajat etsivät syötävää, koikkelehtivat ja räpyttelevät siipiään.

    Katsoja ei tajua seisovansa korkean padon reunalla. Veden vähyys luo oudon mittakaavan.

    Kauneus pettää. Vettä tarvittaisiin enemmän kuin pari espressokupillista.

    Ihminen on viisaudessaan tyhmä. Ahneus hyvään tuottaa pahaa.

    Aikoinaan lampaat olivat aatelistolle arvon mitta. Niitä ei edes syöty, kunhan kasvatettiin ja niiden annettiin pureskella maankamara karrelle, niin että eroosio vei mullan mereen. Samaan aikaan puut hakattiin laivojen rakentamiseksi ja Sahara kuivui autiomaaksi.

    Keskiviikkoillaksi luvattiin varmaa sadetta, enemmän kuin kaksi kuppia café soloa.
    Lämmin sade alkoi iltapäivällä ja jatkui Malaga-Sevilla futismatsin puoliajalle. Sevilla voitti pelin. Vettä saatiin ainakin kolme kahvipannullista.

La Tabacalera, Malaga, tiistaina.

    Pietarin venäläisen taiteen ”haarakonttori” Malagassa, Colección del Museo Ruso, sijaitsee entisessä tupakkatehtaassa. Nyt siellä on esillä sosialistisen realismin komeita maalauksia, joissa työ ja toveruus iskevät kättä toisilleen.

    Sosialistinen realismi – romanttinen itsepetos!

    Näissä tauluissa uhkeat venäläisnaiset poraavat metrotunnelia, tukevajalkaiset viljankorjaajat laulavat onnellisina saadessaan tehdä kolhoosille työtä, Lenin-setä seisoo, istuu ja kuuntelee kansan huolia, eräässä taulussa Lenin istuskelee nuotiolla erämaassa, kahvipannu porisee ja laukussa on evästä miehen miettiä maailman menoa. On myös suuren johtajan, Stalinin isällinen hahmo kansan parissa ja maailmanpolitiikan huippukokouksissa. Kuva on realistinen, valheellinen, toiveen ajatus.

    Oliko neuvostotaide poikkeus taiteen historiassa? Onko jossakin ”realistisempaa” taidetta kuin mitä sosialistinen realismi oli ollakseen? Mitä länsimainen moderni taide kertoo maailmasta ja ihmisistä – realistisen kuvan vai täysin vinoon vääristetyn? Jos vääristetyn, mikä sen sanoma ihmisen ahneudesta on?

    Sosialismista haaveileva neuvostomaa loi totalitaarisen diktatuurin. Yhteinen ”hyvä” oli tärkeämpää kuin yksilön hyvä, juhlapuheista ja poliittisista sloganeista huolimatta.

    Neuvostoliitossa suunniteltiin, että Siperian joet käännetään juoksemaan toiseen suuntaan, kolhoosien peltojen kastelemiseksi. Espanjassa Francon aikana keskisen maan suuri, Atlantiin laskeva Tajo-joki kanavoitiin, jaettiin kahdeksi ja ohjattiin kastelemaan Murcian peltoja Välimeren rannalla. Nyt tuo joki Madridin lähellä on melkein kuivunut.

    Yhteinen ahneus tuottaa pahaa pyrkiessään hyvään.

Lenin seisoo, Lenin haaveilee, Lenin kuuntelee!
Colección del Museo Ruso.

Hyvinvointivaltio, Suomi, näinä päivinä.

    Hyvinvointivaltiossa yksilön ei tarvitse välittää muista ihmisistä, koska julkinen säästäminen (verot) vapauttaa hänet elämään ikiomaa elämäänsä. Hyvinvointivaltion kansalaisella on oma asia ajettavanaan, oma hyvä vaalittavanaan.

    Rusinoita kannattaa kerätä pullasta vaikka niitä ei löytäisikään.

    Kummallisia uutisia suomalaisessa hyvinvointivaltiossa.

    Vaikka työllisyys paranee kohisten, nuoret miehet eivät työllisty. Ilmeisesti kotona on kivempi loikoilla valtion ja kunnan tuella kuin liikaa pyrkiä omahyväiseen hyvinvointiin. Pieni rusina on makeampaa kuin korillinen kauraleipää.

   Vakiintunutta oikeudentajua koetellaan. Vakaumuksellaan kiihkoilevat saavat oikeudelta tukea. Ei tarvitse osallistua hyvinvointivaltion ”puolustamiseen”, ei edes hyvään sosiaalipalvelukseen. Saa makailla kotona ja toivoa tekopyhästi, että joku toinen estää vihulaista nousemasta maihin ja polttamasta kyliä ja kaupunkeja maan tasalle.

    Itsekäs, omahyväinen ahneus on käsittämätöntä, se on eräänlainen peilikuva neuvostoliittolaisen sosialistisen realismin itsepetoksesta.

    Hyvinvointivaltio lähestyy jonkinlaista nurinkurista totaalista

järjestelmää. Yksilöt ostavat ”hyvinvointivaltion ajatuksen” ja käyttäyvät niin kuin he eivät olisi mitään velkaa tuolle ajatukselle.

    Samaan aikaan jo kaksivuotiaat lapset halutaan viedä ”yhteiskunnan” kasvatettavaksi. Myös 1930-luvulla kansallissosialistit yrittivät tehdä saksalaisista poikalapsista yhteiskunnan kasvattamia arjalaisia. Hyvinvointivaltio Suomessa ollaan toki tasapuolisempia, sillä täällä yhteiskunnan kasvatettavaksi halutaan sekä pojat että tytöt.

    Yhteinen ja yksityinen ahneus hyvään tuottaa jotakin pahaa, jota on mahdoton kuvailla.

    Mutta Granadan lähellä Bermejalesin tekoaltaan turkoosi vesi hehkuu kuin timantti ja Malagan venäläisessä museossa sosialistisen realismin värit kuuluttavat lujaa uskoa itsepetokseen, hyvään ajatukseen jota on mahdoton tavoittaa.

    Kuppi kahvia, kiitos!

Kyösti Salovaara, 2018.
Embalse de los Bermejales.