Usvaa Savossa

[isossa kuvassa pienessä päässä]

Kyösti Salovaara, 2020.

Bufo ja minä juttelemme paljonkin. Bufo on kiltti. Vähän tyhmä kyllä, mutta eihän rupikonnaa voi pyytää laittamaan maailmanjärjestystä uusiksi.

…

Puhun sille tuolla tavalla, koska se on vähän tyhmä, niin kuin jo sanoin. Bufon kanssa on puhuttava selkein sanakääntein ja käytettävä peruskäsitteitä: on kiltit, ilkeät, ruoka, lisääntyminen, uni.

…

Rupikonna on hyödyllinen otus. Maailma on kutistettava Bufolle tosi yksinkertaiseen muotoon, että se ymmärtää, ja sellainen harjoitus tekee toisinaan hyvää.

    -Fred Vargas: Muistoksi käynnistäsi. (Suom. Marja Luoma.)

Kun lentää korkealla kymmenessä kilometrissä, alapuolella hitaasti lipuva maisema näyttää järjestäytyneeltä. Se koostuu erilaisista suorakulmioista. Palstojen värit, metsät ja pellot sointuvat yhteen. Mikään ei riko harmoniaa.

    Mitä alemmaksi tullaan, sitä rikkonaisemmalta maisema näyttää. Se ikään kuin särkyy. Suorat viivat katoavat, syntyy mutkia ja käyriä pintoja, ristiriitaisia värejä.

    Maan tasalla rupisammakko istuu vesisateessa etäläsavolaisen pellon pientareella. Pisarat keinuttavat kissankelloja ja rentun ruusuja. Sammakko näkee muutamia metrejä sivuilleen, eteensä, ylöspäin.

    Sitten sade lakkaa. Ihmeellinen usva nousee metsiköiden vierestä. Valoon tulee uusi sävy: rentun ruusut ja muut ”rikkakasvit” muuttuvat eksoottisiksi pastellinvärisiksi olennoiksi, melkein eläviksi.

    Tässä maisemassa Bufo, minä ja ihminen ovat tasavertaisia. Kaikki on usvaan käärittyä, epämääräistä, arvaamatonta, ennustamatonta. Usvan melkein kuulee. Sen voi ottaa kiinni ja pistää taskuunsa.

Pandemian keväänä kaikki ovat olleet ymmällä, ekonomistit, terveysviranomaiset, sosiologit, liikemiehet ja urheilupomot. Tulevaisuutta voi vain arvailla. Siitä ei ole varmaa tietoa. Yksinkertaisia selityksiä kaivataan. Niitä ei ole antaa. Onko uusi normaali entinen? Onko entinen normaalia? Onko uusi epänormaalia? Onko…?

    Hätätilat ja poikkeusolot kumottiin kesäkuussa eri puolilla Eurooppaa. Viruksen leviäminen oli taltutettu, tilanne näytti sujahtavan hallittavaan olemiseen, melkein normaaliin.

    Sitten lehtiin ja mediaan ilmestyi kuvia juhlivasta nuorisosta, toreilla, piitseillä, terasseilla, jopa diskojen tanssilattialla. Rajoja ryhdyttiin aukaisemaan, toimittajat saattelivat ensimmäisen koneellisen turisteja Kreikkaan.

    Sen jälkeen alkoivat viruksen vastaiskut. Tartuntapiikkejä siellä ja täällä.

    Johtuiko uusi tilanne Bufon käsityskyvyn rajallisuudesta? Eikö yksilö osaa pienessä päässään ajatella isoa kuvaa? Eikö hän, yksilö tajua että omalla käyttäytymisellä pilataan ison kuvan kehittyminen paremmaksi? Tajuaako Bufo, että omalla olemisellaan voi niin sanotusti ampua koko yhteisöä omaan jalkaan?

    Kun turismi on esimerkiksi Espanjalle hyvin tärkeää - jopa 12 % bruttokansantulosta - niin miksi nuoriso Barcelonassa juhlii turismin mahdollisen paluun kuoliaaksi ennen kuin toipuminen on päässyt edes alkuun? Mitä he ajattelevat vai ajattelevatko mitään? Eikö Bufo ole vastuussa kenestäkään muusta kuin itsestään? Eikö sille voi puhua muuten kuin selkein lausein ja yksinkertaisin vivahtein.

Kyösti Salovaara, 2020.

Espanjan tilanne saattaa olla ennustava peili, josta Eurooppa näkee itsensä.

    Yksilön ja yhteiskunnan suhde on paljon monimutkaisempi kuin miltä näyttää; kuin miten sen osaa sanoiksi pukea.

    Kirjassaan Yksilönvapaus Ruurik Holm sanoo, että ”on lähtökohtaisesti ongelmallista, jos valtio tai muu kollektiivi määrittelee yksilöiden ’todelliset’ tarpeet ja halut”. Vapaassa yhteiskunnassa yksilön käyttäytymiseen on helppo puuttua hätätilan keinoilla, mutta mitä tapahtuu normaalioloissa? Voiko Bufon järkeen luottaa? Näkeekö se vain itsensä peilistä vai ymmärtääkö se sittenkin myös ”ison kuvan”?

    Mutta toisaalta, niin kuin Holm myös huomauttaa, ei yhteiskuntapolitiikka voi perustua pelkästään yksilön halujen ja toiveiden toteuttamiseen, koska ei ole yhtä yksilöä jonka toiveiden mukaisesti pitäisi elää. ”Erilaisten preferenssien hyväksyttävyys monimutkaistaa asiaa entisestään”, Holm sanoo. ”Koska yksilöiden preferenssit ovat erilaisia ja usein keskenään ristiriitaisia, kaikkien yksilöiden ja kaikkien toiveiden edistäminen on mahdotonta.”

    Voi Bufo! Sinuako tässä pitäisi kuunnella?

    Espanjassa ihmetellään mitä on tapahtumassa ja miksi.

    Muuan espanjalainen virustutkija muistuttaa, että Espanjan ja Välimeren kulttuuri on perhekeskeisempää ja yhteisöllisempää kuin muualla Euroopassa. Kesällä päivät ovat sietämättömän kuumia, ulos ei parane mennä, mutta illalla ilmasto hyväilee ihmistä ja silloin suvut ja perheet ja kaveripiirit rientävät ulos juhlimaan, istumaan terasseilla, nauttimaan yön hellyydestä.

    Sitten muuta konkretiaa: Kausityöläisten mukana virus kulkee paikasta toiseen. Juuri nyt se villiintyy Aragoniassa, missä poimitaan omenoita, persikoita, luumuja ja aprikooseja. Sitten poimijat siirtyvät Valencian sitrustarhoihin. Vähän myöhemmin heidät, nuoret vahvat miehet tarvitaan Andalusiassa oliivilehtojen satoa korjaamaan. Virus kulkee työn perässä. Ilman kausityöläisiä, sadot jäisivät korjaamatta.

    Entäpä hallinnon konkretia?

    Pedro Sánchezin keskushallitus määräsi hätätilan koko Espanjaan 14.3.2020. Sitä kesti noin 12 viikkoa. Parlamentti hyväksyi hätätilan jatkamisen kahden viikon välein. Pandemia saatiin kuriin uskomattoman tehokkaasti.

    Hätätilan päätyttyä pandemian hoitaminen siirtyi 17 itsehallintoalueen vastuulle. Ne eivät ilmeisesti selviydy tuosta tehtävästä. Katalonian alue, joka kritisoi jatkuvasti keskushallinnon toimia, on nyt hukassa Barcelonan alueella purskahtaneen viruksen kanssa.

    Ulkopuolinen saattaa vain spekuloida: voiko katalonialaisten välinpitämättömyys itse asiassa olla kapinaa keskushallintoa vastaan? Ennemmin otetaan sairastumisen riski kuin totellaan Madridia!

Eilen, keskiviikkona, Maaseudun Tulevaisuuden, Hufvudstadsbladetin ja Verkkouutisten toimeenpanema kysely kertoi hieman yllättäen, että selvä enemmistö, kaksi kolmesta suomalaisesta hyväksyy viime viikolla päätetyn EU-maiden elvytysrahaston, jolla pandemian tuhosta yritetään yhdessä selviytyä taloudellista toimeliaisuutta lisäämällä.

    Tulos oli yllättävä, sillä suuri osa toimittajista, poliitikoista, valtiosääntöjuristeista ja näkyvin osa somekeskustelijoista on vaatinut paketin hylkäämistä – jopa sillä perusteella ettei Suomen perustuslaki anna myöten (ulkomaisten) kaverien auttamiselle eikä salli ”yhteisvastuuta” edes hätätilanteessa.

    Suomalaiset ovat, presidenttinsä tavoin, näyttäneet pennejä omaan pussiinsa panevilta ja muiden pennejä laskevilta kamreereilta eivätkä juuri lainkaan eurooppalaista yhteisöä rakastavilta kosmopoliiteilta.

    On vähän outoa, jos ”kansa” nyt näkee ison kuvan selkeämmin kuin monet eliittiin kuuluvat. Ehkä Bufolla on enemmän ajatuksia kuin tiedämmekään.

    HS:n talouden ja politiikan toimituksen esimies Jussi Pullinen kirjoitti osuvasti Hesarissa sunnuntaina, että ”eurooppalaisen solidaarisuuden osoituksena esitelty paketti näyttäyttyikin kustannus-hyötylaskelmana.” Ja, niin kuin Pullinen kirjoitti, Suomessa pohdittiin pelkästään sitä, saavatko paketin nettomaksajat, kuten Suomi, rahalleen vastinetta tai jopa voittoa.

    Ironia hyytää kun inhimillistä ja tasa-arvoista hyvinvointiyhteiskuntaansa kehuvat pohjoismaat ryhtyvät eurooppalaisen onnettomuuden hetkellä laskemaan, kuinka paljon apumme täytyy tuottaa meille itselle puhdasta voittoa ennen kuin ketään autetaan. Jos voittoa ei tule, ei auteta. Mitäs menivät sairastumaan, täällä järkeillään. Pitikö ne tehtaatkin siellä taudin takia sulkea?

Kyösti Salovaara, 2020

Onko kansa siis viisaampaa kuin herransa?

    Tuohon olisi kiva uskoa, mutta…

    Mutta ehkä suomalaiset, kansa siis ylisummaan, sopeutuvat tällä hetkellä välttämättömiin kompromisseihin ketterämmin kuin eliitti, poliitikot, kriittiset journalistit ja pilkkuja viilaavat oikeustieteilijät. Kukaan ei tiedä mikä on ehdottomasti paras ratkaisu pandemiasta ulos, joten jotakin täytyy tehdä, sillä tekemättömyyskin on teko.

    Eilen komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen ja komissaari Jutta Urpilainen (joka muuten julkaisi eilen espanjalaisessa lehdessä samantyyppisen kolumnin espanjalaisen kollegansa kanssa) kirjoittivat Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla yhteiskolumnin otsikolla Solidaarisuus EU:ssa hyödyttää myös Suomea.

    ”Euroopan vauraus perustuu sen yhtenäisyyteen ja sisämarkkinoihin”, Leyen ja Urpilainen sanoivat. ”Solidaarisuudesta on hyötyä myös meille itsellemme, sillä jokainen yhteen maahan sijoitettu euro on hyödyksi kaikille muillekin. Mitä tapahtuisi Suomen matkailualalle, jos ihmisillä ei olisi enää varaa matkustaa Lappiin eri puolilta Eurooppaa? Mitä tapahtuisi Suomen teollisuudelle, jos tavarantoimittajat muualla Euroopassa eivät enää pystyisi toimittamaan tarvittavia komponentteja tai tilaamaan suomalaisia valmisteita?”

    Elvytyspakettia on Suomessa vastustettu hokemalla, että eihän Suomi vie tavaroita Italiaan, Ranskaan eikä Espanjaan, joten miksi Suomen pitäisi tukea juuri noiden maiden teollisuuden elpymistä.

    Totta, Suomi vie pääasiassa investointituotteita Saksaan. Mutta minne Saksa vie tuotteitaan? Jopa Bufo tajuaa yhtälön parametrit: Suomi vie Saksaan, Saksa vie Italiaan – kun Italia ja Espanja ostavat Saksasta, niin samalla ne ostavat (välillisesti) myös Suomesta.

Eteläsavolaisen pellon iltausvassa kaikki pellon takainen katoaa epämääräiseen hämärään. Mikään ei tunnu yhdistävän meitä, minua ja Bufoa maailmaan.

    Mutta hetkinen.

    Pirtissä avaan läppärin ja luen uutisia Italiasta ja Espanjasta. Hemmetti: Googlen kerrotaan laskevan oman, kokonaan itse rahoittamansa merikaapelin Yhdysvalloista ja Englannista kohti Espanjaa, Bilbaon kaupunkiin. Googlen mukaan 98 % kansainvälisestä Internet-liikenteestä kulkee merikaapeleita pitkin.

    Tämän uuden kaapelin nimeksi tulee Grace Hopper. Ja jännittävästi tuo nimi kolkuttaa minunkin menneisyyttäni, sillä Grace Brewster-Murray Hopper (1906-1992) oli tietokoneohjelmoinnin suuria pioneereja, joka kehitti hallinnollisessa tietojenkäsittelyssä laajasti käytetyn COBOL-ohjelmointikielen. Kirjoitin COBOLilla ensimmäinen harjoitusohjelmani Helsingin yliopistolla 1970-luvun taitteessa. Kummallisempaa on, että 1990-luvulla olin toteuttamassa hyvin laajaa ohjelmistokonaisuutta, joka perustui pääosin COBOL-ohjelmille.

    Pisarat taivuttavat usvakukan. Jossakin: kaukana: Eurooppa. Valokaapelien päässä: koko maailma!

Kyösti Salovaara, 2020