Hidas muutos, suuri kriisi

  [nojatuolifilosofiaa]

Kyösti Salovaara, 2019.
Puente Romano ylittää Guadalquivir-joen Córdobassa.
Roomalaiset rakensivat sillan keisari Augustuksen aikana;
muslimihallinto uudisti ja korjasi sen 700-luvulla.
Silta yli vuosisatojen!

Näiden menneiden yhteiskuntien monumentaaliset rauniot ovat meistä romanttisen kiehtovia… Miten aikoinaan mahtava yhteiskunta päätyi romahdukseen? Millaisia olivat sen yksittäisten kansalaisten kohtalot? Muuttivatko he muualle, ja miksi, jos niin kävi, vai kuolivatko he jollakin epämiellyttävällä tavalla? Romanttisen arvoituksen takana on sitkeä ajatus: onko oman vauraan yhteiskuntamme kohtalo viimein vastaava?

    - Jared Diamond: Romahdus. Miten yhteiskunnat päättävät tuhoutua tai menestyä. 2005.

Roomassa kaikki alkoi väestön vähenemisestä. Imperiumi menetti alueita ja niiden mukana väestöä. Samalla syntyvyys laski ja kuolleisuus kasvoi sotien ja tautien myötä. Väestön vähetessä myös kauppaa käytiin vähemmän ja verokertymä pieneni. Keskusvallan pienentyneet resurssit alkoivat näkyä kaikkialla. Paikat niin sanotusti repsottivat… Taloudellinen aktiivisuus on riippuvainen siitä, kuinka paljon on ihmisiä käymässä kauppaa, myymässä ja ostamassa. Ei ole mallia hallitusta alaspäin menemisestä. Sen takia esimerkiksi degrowth-keskustelu on mielenkiintoista. Siinä sanotaan, että pitäisi olla vähemmän, mutta ei sitä, että mitä sitten, kun on vähemmän.

    - Taloushistorian ja strategian professori Juha-Antti Lamberg Helsingin Sanomissa 9.7.2017.

Useimmat maamme kalat ovat alkuperältään eteläisiä ja nauttivat lämmöstä. Jos ahvenet, kuhat ja särjet saisivat itse päättää, ne pulikoisivat meillekin mukavissa yli 25 asteen lämpötiloissa.

    - Luonto laskeutuu talveen. HS, 26.12.2020.

Nojatuolistani näkee lähelle: pensaita, puita, pienen parkkipaikan takana pari vanhalta näyttävää puutaloa.

    Mielikuvitus lentää pidemmälle.

    Niinpä tuumailen Suomen tulevaisuutta muinaisen Rooman tuhoutumisen kautta. En välttämättä ennusta Suomen tuhoa.

    Mielenkiintoista kuitenkin on, että Rooman imperiumi hajosi ”kestävyysvajeen” rappioittamana. Kun Suomi toipuu koronaviruksesta, sillä on ratkaistavana samanlainen ongelma: miten ikärakenteen muuttuessa radikaalisti hyvinvointivaltio säilyttää taloudellisen toimeliaisuutensa, joka avaa paluutien normaalitilaan.

    Pakinoitsijan nojatuolista voi vetää laajoja kaaria.

    Niinpä vedän.

Aloitetaan Roomasta.

    Tai ei, menenkin Espanjaan.

    Barcelonalaisessa La Vanguardia lehdessä kerrottiin uudesta arkeologisesta tutkimuksesta, jonka mukaan Pohjois-Espanjassa, Cantabriassa, on löydetty kymmeniä uusia roomalaisajan tukikohtia.

    Tiedossa on aikaisemminkin ollut, että roomalaiset legioonat joutuivat Cantabrian sodassa (29-19 eaa), pohjoista ja luoteista Espanjaa valloittaessaan opettelemaan sissisodan menetelmiä. Uudet kaivaukset paljastavat kuinka järeitä, vuoristoon hajautettuja tukikohtia sissisota roomalaisilta edellytti.

    Kun roomalaiset valloittivat Cantabriaa, keisari Augustus matkusti Pohjois-Espanjaan v. 26 eaa varmistamaan, että Rooman valtakunnan hallinto saatiin asettautumaan luoteis-Espanjaan. Pontimena oli Astorgan kaupungin lähellä sijaitsevien kultaesiintymien haltuunotto.

    Las Médulaksen kultakaivoksista tuli sitten Rooman imperiumin tärkein kultavaranto.

Kyösti Salovaara, 2017.
Roomalainen amfiteatteri Espanjaan vievän
muinaisen Via Roman varrella Etelä-Ranskassa, Nîmesin
kaupungissa Provencessä, on yksi parhaiten säilyneistä.
 Se oli aikanaan imperiumin suurimpia amfiteattereita. 

Usein ajatellaan, että valtakunnan tai valtion tuhoutuminen tapahtuu yhdellä iskulla, yhden hävityn taistelun tuloksena. Niinpä Roomankin tuhoutuminen kirjataan tiettyihin vuosiin, joihinkin yksittäisiin tapahtumiin.

    Faktoja ja mielikuvitusta yhdistellen elämää saattaa kuitenkin katsoa myös kansalaisten ja instituutioiden näkökulmasta. Roomaa ei rakennettu vuodessa eikä se tuhoutunut vuodessa. Päinvastoin sen tuhoutuminen, rappeutuminen kesti satoja vuosia. Uudet valloittajat, niin kuin visigootit, sopeutuivat roomalaisten elämään ja roomalaiset sopeutuivat uusien vallanpitäjien elämään. Yhden ihmisen kannalta juuri mikään ei hetkessä muuttunut, tuskin edes hänen elinaikanaan.

    Keisari Augustus (63 eaa - 14 jaa) perusti Lounais-Espanjaan Emerita Augustan (nykyään Merida) hallintokaupungin, josta tuli Lusitanian pääkaupunki. Emerita Augustaan sijoitettiin kunnialla eläkkeelle päässeitä legioonalaissotureita.

    Rooman rappio alkoi reuna-alueilta. Ei ollut rahaa maksaa eläkkeitä eikä ylläpitää infrastruktuuria. Väki vanheni ja väheni, taloudellinen toimeliaisuus hiipui.

    Espanjalaisen "kantaväestön" piti sopeutua roomalaisiin valloittajiin, sitten visigootteihin ja lopulta maureihin, jotka valloittivat Andalusian 700-luvun alkupuolella. Mutta myös valloittajien piti sopeutua paikalliseen elämään. Muslimivalta tuli Espanjaan kun Umaijadien dynastia hallitsi Damaskoksen seudulla. Abbasidien dynastia syrjäytti Umaijadien kalifaatin v. 750. Abbasiedien imperiumi kesti vuoteen 945.

    Espanjassa muslimi-imperiumien valta kesti kuitenkin yli vuosituhannen vaihtumisen ja jatkui pois hiipuvana Kolumbuksen Amerikan löytöjen aikoihin saakka. 

    Näin ollen muslimien valtaa kesti heikentyneenäkin Espanjassa satojen vuosien ajan; se ei romahtanut yhdessä yössä. Tavallinen andalusialainen tuskin huomasi kaukaisen Abbasidien dynastian romahtamista. 700 vuotta on ruohonjuuritasolta katsoen äärettömän pitkä aika.

Rooman valtakunta tuhoutui, rappeutui, hajosi lopulta moneksi. Tämä on hallinnollinen näkökulma. Mitä ihmisten arkielämälle tapahtui? Vai huomasivatko he oikeastaan mitenkään elämän muuttumista?

     Kirjassaan Sivilisaatio Niall Ferguson sanoo, että arkeologisten todisteiden mukaan Rooman rappio näkyi kehnompina asuntoina, alkeellisempana keramiikkana, metallirahan vähentymisenä ja pienempinä karjaeläiminä.

   ”Johtuiko Rooman kaatuminen siitä, että samat vanhat, muuttumattomat barbaarit odottivat aina Rooman keisarikunnan rajoilla ja että he eivät voineet voittaa ennen kuin Rooma heikkeni jonkin taloudellisten, poliittisten, ympäristöllisten ja muiden ongelmien yhdistelmän seurauksena?” kysyi Jared Diamond Romahdus-teoksessa.

    Nykytutkimus vastaa Diamondin kysymykseen professori Juha-Antti Lambergin toteamuksella, että kaikki alkoi väestön vähenemisestä. Väkimäärän kutistuminen aiheutti taloudellisen toimeliasuuden vähenemisen ja sitä mukaan verotulojen supistumisen. Ei ollut varaa pitää yllä imperiumia. Rappeutuminen alkoi reuna-alueilta ja päätyi lopulta Rooman ytimeen.

    Yrittikö Rooman keisari Konstantinus I pelastaa uppoavan laivan vuonna 312 kutsuessaan luokseen taitavaksi sotapäälliköksi osoittautuneen ja hyvästä roomalaisesta perheestä lähteneen Marcellinus Bonifatiuksen ja antaessaan tälle viestin vietäväksi Astorgaan?

    Viestissä määrättiin, että kullantuotanto piti kolminkertaistaa Las Médulaksen kaivoksilla. Bonifatius sai turvakseen kolme kokenutta ja luotettavaksi todettua ratsumiestä.

    Ei ole tiedossa, pääsikö Bonifatius koskaan perille. Ehkä hänen matkansa pysähtyi Córdobaan tai Emerita Augustaan. Ehkä hän sairastui jo aikaisemmin matkatessaan Herkuleen tietä Carthago Novasta (nyk. Cartagena) länttä kohti.

    Sitä paitsi, Bonifatius on kenties nojatuolissa istuvan pakinanikkarin mielikuvitusta. Eikä kolminkertainen kultamääräkään - jos se onnistuttiin lähettämään Rooman keisarille - pelastanut taloudellisesti kuihtuvaa imperiumia. Konstantinus vähensi rahauudistuksessa kolikoiden kultapitoisuutta ja siirsi imperiumin pääkaupungin itään Bysanttiin.

Kyösti Salovaara, 2003.
Forum Romanum oli aikanaan
Rooman valtakunnan henkinen ja taloudellinen keskus.

Muutama viikko sitten eläkeyhtiön Varman toimitusjohtajalta Risto Murrolta kysyttiin Ylen ajankohtaisohjelmassa miten Suomi selviää koronan jälkeisestä ajasta.

    Risto Murto on terävä tyyppi. Hän ei vastaa vaikeisiin kysymyksiin korulauseilla eikä sanoja pyörittelemällä.

    Niinpä Murto totesi, että Suomessa osataan reagoida äkillisiin, yllätyksellisiin kriiseihin nopeasti ja tarmokkaasti. Niistä selvitään yhteistyöllä, kuten koronaviruksen kohdalla on käynyt ilmi. Mutta hiipuviin, hiljakseen kehittyviin kriiseihin Suomessa ei osata tai haluta tarttua ajoissa, joten niistä toipuminen näyttää vaikealta ellei jopa mahdottomalta.

    Murto ennusti, että jos hiljakseen hiipivää suomalaista kestävyysvajetta ei huomioida - jos sille ei tehdä mitään, koska poliittiset päätökset ovat niin vaikeita - tavallinen suomalainen huomaa muutaman kymmenen vuoden päästä asuvansa pienemmässä asunnossa, ajavansa pienemmällä ja vanhemmalla autolla ja saavansa huonompia terveyspalveluja kuin mitä meillä nyt on vuonna 2020.

    Eikö siis Suomessa pienessä skaalassa tapahdu juuri samanlainen hiipivä ja hiipuva kehityskulku kuin mikä romahdutti Rooman valtakunnan talouden?

Suomi ei ole kuitenkaan mahtava Rooman imperiumi, ei edes EU:ta voi verrata Roomaan, joka valloitti puoli maailmaa hallintaansa. EU perustettiin v. 1992; sitä edeltävä Euroopan hiili- ja teräsyhteisö sekä Euroopan yhteisö perustettiin 1950-luvulla. Näin lyhyttä ajanjaksoa on mahdoton verrata Rooman imperiumin 600 vuoden kukoistukseen tai muslimien 700 vuoden valtakauteen Andalusiassa.

    Nojatuolista näkee lähelle. Se on ihmisen arkipäivän perspektiivi.

    Kauas voi vain ajatella, mietiskellä, spekuloida.

    Vanha vuosi väistyy uuden tieltä. Ihminen, minä ja sinä, emme huomaa kellon lyödessä 24:00 minkään muuttuvan. Mutta muutos ympärillä jatkuu, hyvään tai huonoon.

    Vasta myöhemmin, vuosikymmenten päästä joku historioitsija kirjoittaa tutkimuksessaan: ”Vuonna 2020 hyvinvoiva ja vakavarainen Suomi ei ymmärtänyt taloutensa pohjavirran juoksua ja siksi se köyhtyi 2030-luvulle tultaessa niin, että hyvinvointivaltiosta piti luopua, koska yhteiskunta oli rappeutunut verotulojen kuihtuessa.”

Kyösti Salovaara, 2020.
"Ikuista" Roomaa Méridassa (ent. Emerita Augustus)
Lounais-Espanjassa. Täältä kulki Hopeatie pohjoiseen
kultakaivosten tykö.