Suorasukaisen ajattelun kestävyys

[maito happanee, viisaus ei]

Basam Books, 4.p 2025.
Kansi: Taivo Org.

Tiedustelutietoa ei saa aaveilta tai hengiltä, menneisyyden tilanteisiin vertaamalla eikä astrologisten laskelmien avulla vaan sen voi saada ainoastaan ihmisiltä, jotka ovat perillä vihollisen tilanteesta. 

- Sunzi: Sodankäynnin taito. Suom. Tero Tähtinen. Basam Books, 2021. 4.p 2025.

Jos ruhtinas ei huomaa vaaraa heti sen ilmetessä, hän ei ole toden teolla viisas, ja harvoillepa tällaista viisautta onkin annettu.

- Niccolò Machiavelli: Ruhtinas. Suom. Aarre Huhtala. WSOY, 1969.

Joskus vanhojen tekstien lukeminen helpottaa.

    Kulttuuriseen ja poliittiseen pintajournalismiin kyllästynyt lukija hengähtää yllättyneenä: yli 2000 vuotta sitten Kiinassa tai noin 500 vuotta sitten Firenzessä kirjoitettiin sodankäynnistä ja ”politiikasta” niin viisaasti ettei silloin kirjoitettuja lauseita tarvitse muuttaa ymmärtääkseen mitä ympärillämme tänään tapahtuu.

    Meidän aikamme ihminen tietää taatusti enemmän maailmasta, tekniikasta, parantavista lääkkeistä ja erilaisten prosessien luonteesta kuin kiinalainen Sunzi yli 2000 vuotta sitten tai firenzeläinen Niccolò Machiavelli 1500-luvun alussa, mutta tietääkö nykyihminen yhtään enempää ihmisen ajattelusta ja kanssakäymisen perusasioista kuin nuo muinaiset kirjoittajat?

    Jonkinlaista ironiaa on siinäkin, että kun meidän aikamme vannoo tiedon merkitykseen - tieto on valtaa koska valta tarvitsee ennen kaikkea tietoja - niin sekä Sunzin Sodankäynnin taito että Machiavellin Ruhtinas opettavat suorasukaisesti, melkein kyynisen moraalittomasti, kuinka sekä kenraali että ruhtinas menestyvät tietämällä kaiken ja tarvittaessa huijaamalla kaikkia. ”Sota on huijaamisen taidetta”, Sunzi sanoo.

Sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua, sanoi joku. Ehkä myös politiikassa ja jalkapallossa, koska Paraguayn futisjoukkue yritti rötöstelemällä ryövätä Ranskalta voiton Pohjois-Amerikan futiskisoissa. 

    Tero Tähtinen korostaa hienon käännöksensä johdannossa, että me länsimaalaiset ihmiset luemme Sunzin tekstejä toisiinsa liittymättöminä aforismeina emmekä osaa liittää niitä aikansa kehykseen. Ehkä näin on, mutta kun luen Sunzia (joka ehkä oli monen eri henkilön ”taiteilijanimi”) en voi olla naureskelematta ”aforismien” ajanmukaisuudelle, niiden viiltävälle viisaudelle, suorasukaisuudelle joka karsii lauseista teeskentelyn ja koketeerauksen. Sama koskee Machiavellin vallankäytön ohjeita ruhtinaalle.

    Sekä Sunzin että Machiavellin ”opetuksia” voi soveltaa melkein kaikkeen ihmisten väliseen kilvoitteluun, aina politiikan raadollisuudesta futismatsien kylmään logiikkaan missä voittaja on se, joka tekee maaleja eikä se joka pelaa kauniisti mutta ampuu ohi.

    ”Kun vihollinen raottaa oveaan, syöksy sisään”, Sunzi opettaa. Ja juuri sillä tavalla Mbappé jai Haaland maalipaikkansa löytävät.

Sota on huijaamisen taidetta, Sunzi sanoo.

    ”Sodan” paikalle voi kirjoittaa ”puoluepolitiikan” tai ”businessmaailman” tai ”jalkapallon”.

    Sunzin mukaan kyvykkään kannattaa esittää kyvytöntä ja ”kun hyödynnät jotakin, esitä olevasi hyödytön”. ”Kun olet kaukana, esitä olevasi lähellä.”

    Vihollisen etulyöntiasema horjuu kun houkuttelet hänet esille. Välillä siis kannattaa vetäytyä omalle pelialueelleen ja näytellä heikkoa, kun vastustaja hyökkää, hänet on helppo ohittaa ja vastahyökkäyksellä teet maalin.

    Ruhtinaassa Machiavelli opastaa ruhtinasta käyttäytymään niin, että ihmiset luulevat hänen olevan "itse armeliaisuus, uskollisuus, vilpittömyys, lempeys ja vanhurskaus”. Vanhurskauden teeskenteleminen on Machiavellin mielestä kaikkein tärkeintä, koska ”ihmiset arvostelevat yleensä enemmän silmiensä kuin käsiensä kokemusten mukaan, sillä näkemäänhän pystyvät kaikki mutta kosketuksiin pääsevät vain harvat.”

    Sekä Sunzi että Machiavelli korostavat tiedon merkitystä: se on hyvin keskeistä koska vihollinen ja kilpailija nujerretaan tietämällä vihollisen sielun värinä ja huijaamalla tätä levittämällä epätietoa, teeskentelemällä.

Vihollinen, kilpailija, vastustaja pitää tuntea, mutta myös oma itse täytyy tuntea.

    ”Tämän vuoksi sanotaan: ’Tunne vihollisesi ja tunne itsesi, niin et kohtaa ainuttakaan tappiota edes sadan taistelun aikana.”

    Ja jälleen Sunzin ohje sopii sekä futisjoukkueen managerille että puolueen eduskuntaryhmän pomolle. Mutta myös sotapäällikölle.

    ”Jos tunnet itsesi mutta et vihollista, voitat vain joka toisen taistelun”, Sunzi sanoo. ”Mutta jos et tunne vihollistasi etkä itseäsi, häviät jokaisen taistelun.”

    Kuinka Amerikan ”ruhtinaalle” kävikään Iranissa? Hän ei tuntenut vihollista eikä itseään, joten Sunzin ”ennustus” toteutui.

    Machiavelli puolestaan opastaa ruhtinasta valitsemaan hyviä alaisia. ”Alaiset ovat joko hyviä tai huonoja, aina ruhtinaan älynlahjojen mukaan.”

    Onko mahdotonta että johtaja valitsee itseään viisaampia avustajikseen?

    Ehkä se on teoriassa mahdollista mutta ei käytännössä, koska johtaja ei osaa tunnistaa itseään viisaampia.

    Maailma on tiukka paikka, Machiavelli tuntuu ajattelevan. ”Ihmiset voidaan älynlahjojensa puolesta jakaa kolmeen ryhmään: toiset ymmärtävät kaiken omilla aivoillaan, toiset ymmärtävät sitten kun asia selitetään heille, ja loput eivät saa selkoa selityksistäkään.”

    Niinpä ruhtinas ei saa ajautua apureidensa eikä vastustajiensa ohjaamaksi: ”Ruhtinaan pitää siis aina neuvotella, mutta hänen tulee kysyä neuvoa vain silloin kun hän itse sitä haluaa eikä silloin kun toiset tahtovat hänen tekevän niin.”

Tero Tähtinen on suomentanut Sunzin Sodankäynnin taidon kiinasta ja käyttänyt uusimpia näihin kirjoituksiin liittyviä lähdelöytöjä tekstien tueksi. ”Suomeksi” Sunzi saa Tähtiseltä selkeitä lauseita, siekailemattomia ajatuksia ja luultavasti pinnan allekin jääviä viisauksia, jotka löytää hyvässä tapauksessa kun tekstiä lukea yhä uudestaan.

    Teoksen kolmastoista luku on herkullinen, otsikkonaan ”Vakoojien käyttäminen”. Tätä lukua vakoilujännäreitä kirjoittavan kannattaa kertailla huolella; Sunzin havaintojen opastamana voi rakentaa jännärin perusrakenteen pettureineen ja sankareineen, luulen.

    Sunzi sanoo: ”Jos joku kitsastelee sadan kultarahan käyttämistä vakoojien palkkaamiseksi eikä ole sen vuoksi perillä vihollisen tilanteesta, kyseessä on paatuneisuuden korkein aste.”

    Mutta ilman viisautta ”on mahdoton hyödyntää vakoojia”. Sunzin mukaan ”koko armeijassa vakoojien pitäisi olla kaikkein lähimpänä kenraalia, kaikkien arvostetuimpia ja kaikkein luottamuksellisimmin kohdeltuja .” Mutta ”jos vakooja ei ole vielä aloittanut tehtävässään mutta tieto siitä vuotaa ulkopuolelle, sekä vakooja että tiedon kuulija täytyy molemmat tappaa.”

    Varsinkin kaksoisvakooja on tiedustelun ytimessä, joten hänelle pitää olla antelias.

    Tieto on valtaa, valta on tietoa. Sunzi opastaa:

    ”Ennen kuin voit hyökätä armeijan kimppuun, saartaa kaupungin tai salamurhata yksittäisen ihmisen, sinun täytyy ensin tuntea vihollisen kenraalin ja hänen adjutanttiensa, neuvonantajiensa ja henkivartijoittensa nimet.”

WSOY, Taskutieto 1969.
Kansi: Raimo Raatikainen.