[Tähdet
tähtiä, valon aikaa]
 |
| Kyösti Salovaara 2015. Kaupungin valo: filosofiaa vai fysiikkaa? |
Ihminen on
pieni.
Sitä ei
oivalla asuessaan ihmisten keskellä, kuunnellessaan ihmisiä,
miettiessään mitä ihmiset tekevät.
Kaupungin
valokuplassa kaikkivoipa ihminen säätää ja päättää. Kaupunki
ilmaisee sivistystä ja järjen valoa. Se on kulttuurin synteesi, keinotekoinen mutta tosi. Kun
kaupungissa menee pihalle ja katsoo taivaalle, näkee haaleita reikiä
Linnunradassa ja hyvässä lykyssä muutaman tunnistettavan
tähtikuvion.
Kaupungissa
loistaa järjen valo ja se peittää luonnon valon. Ei tarvitse etsiä
ylhäältä Pohjantähteä osatakseen mennä; riittää kun näpäyttää
navigaattorin päälle ja seuraa ohjeita. Tekokuiden varassa polku
urkenee. Tukiasema Kassiopeian tähtikuviossa on pelkkää unelmaa.
Kaupungin
valokuplassa ihminen menettää ajan tajun. Oma itse tuntuu
ikuiselta, minun tarpeeni ehdottomilta ja loukkaamattomilta.
Sopimuksista
pitää kiinni pitää, hokevat ay-pomot näinä päivinä kaupungin
valokuplassa.
Viime
viikonloppuna pääsin tai jouduin valokuplasta melkein yön täydelliseen
pimeyteen.
Pihalle
astuessa pää osui Linnunradan miljooniin tähtiin. Tunnistin
Kassiopeian W-kuvion taivaan laella eikä ollut vaikea etsiä
Pohjantähteä suuntaa osoittamaan.
Taivasta
katsellessa tajuaa ikuisuuden merkityksen, valon joka syntyi kauan
sitten ja kuljettaa maailmankaíkkeuden olemassaolon sanomaa. Se ei
ole mielenosoitus hallitusta vastaan.
Maailmankaikkeus
ei keskustele mitättömistä aiheista. Ei edes itsekseen.
Mitä
kauemmaksi näet, sitä pienemmäksi tulet.
Nykyisenkaltainen
maailmankaikkeus syntyi jotain 14 miljardia vuotta sitten. Silloin
myös valo syntyi. Järkeä piti odottaa aika monta vuotta. Joskus
olen pohtinut, että miksi puhutaan ”valosaasteesta”, sillä
ilman valoa myös järki puuttuu. Valo ja öljy – ihmiskunnan
tiedollisen kehityksen raaka-aineet!
Universuminen
mittakaava ajassa ja paikassa on valtava, siis valtavan vaikea
tajuta.
Muutaman
vuoden päästä tulee 100 vuotta Albert Einsteinin
suhteellisuusteorian julkaisemisesta. Vasta sen jälkeen oli
mahdollista päästä jyvälle maailmankaikkeuden rakenteesta ja
historiasta.
Kolmetoista vuotta myöhemmin, 1930, Edwin Hubble osoitti että galaksit
erkanevat toisistaan. Maailma ei ole staattinen tila jossa tähdet ja
tähtijoukot kelluvat kuin uimari lammessa.
Tiedemiehet
ryhtyivät laatimaan teoriaa maailman synnystä. Hyviä esityksiä
oli pöydällä jo sodan jälkeisinä vuosina, mutta vasta 1960-luvun
puolivälissä tiedemaailma hyväksyi peruuttamattomasti ajatuksen
alkuräjähdyksestä. Tieto maailman synnystä on näin ollen vasta
viidenkymmenen vuoden ikäinen.
Melkein
samaan aikaan Suomessa solmittiin ensimmäinen tulopoliittinen sopimus. Keijo Liinamaan johdolla päästiin keväällä 1968
kolmikantaan, jossa valtiovalta sopi työmarkkinajärjestöjen kanssa
muustakin kuin palkoista.
Kun
siihen päästiin, aikaa oli kulunut melkein 14 miljardia vuotta
maailman synnystä. Pitkä aika harjoitella sivistystä, valon aikaa.
 |
| Kyösti Salovaara 2007. Woody Allen ohjaa "tähtiä" Barcelonassa. Oikealla Scarlett Johansson, keskellä lippalakissa Vicky Cristina Barcelonan kuvaaja Javier Aguirresarobe. |
No, mikä
tässä ärsyttää?
 |
| Salovaara 2007. Woody Allen - tähtien ohjaaja! |
Ei
mikään, paitsi että en kestä kun joku sanoo vaikkapa, että Ingrid
Bergman ja Humphrey Bogart ”tähdittivät” Michael
Curtizin elokuvaa Casablanca. En sittenkään vaikka tänä
vuonna, elokuun 29. tuli kuluneeksi 100 vuotta Bergmanin syntymästä.
”Tähdittäminen”
on tekovitsikästä kielenkäyttöä, joka sopii naistenlehtiin ja
iltapäivälehden hömppätoimittajalle, mutta ei vakavasti
otettavaan kirjoittamiseen. Herra ties olenko itsekin käyttänyt
hätäpäissäni joskus tuota ilmaisua.
Jos
olen, häpeän!
Tähdittäminen
on tietysti suora käännöslaina englannista, johon se sopii
paremmin, vaikka liittyykiin Hollywoodin loistovuosiin. En tiedä
tähdittävätkö nykynäyttelijät edes Hollywood-elokuvia,
suomalaisista puhumattakaan.
Mutta
täytyy myöntää, että suomenkielestä puuttuu hyvä verbi
kuvaamaan pääosan näyttelemistä. Melkein aina joutuu käyttämään
apuna ”olla”-verbiä ja sekin on velttoa kieltä, melkein kuin ei
sanoisi mitään. Pitäisi julistaa tähdittäminen ja olla-verbi
pannaan. Mutta jos ei voi olla, miten sitten pitää ”olla”?
Sikäli
kuin ”tähdittäminen” on sallittua kieltä elokuvista ja
teatterista puhuttaessa, minäpä ryhdyn puhumaan ”tädittämisestä”
kun tarkkailen suomalaista tiukkapipoista mutta hyvää tarkoittavaa
moraali-ilmastoa.
Onko
muuten hyvää kieltä sanoa, että viime lauantaina Savossa
Kassiopeia tähditti Linnunradan keskustaa?
Jos
galaksit pakenevat toisiaan, mihin ne lopulta päätyvät?
En
tiedä.
Sekin on
mahdollista, että maailmankaikkeus romahtaa kasaan,
alkupisteeseensä. Riippuu massasta ja liikkeen vauhdista.
 |
| Kyösti Salovaara 2015. Vueltan 1. etappi - vauhtia Marbellassa. |
Monet
ikuiselta näyttävät asiat ovat väliaikaisia. Kolmikanta horjuu,
jos se ei kestä ajan painetta, sillä vain Huittisissa hullu mies
syö enemmän kuin tienaa. Kun kuuntelee tämän päivän ay-pomoja,
ei tiedä kuunteleeko aikuisia ihmisiä vai kiukuttelevia lapsia
joille isä sanoi: Karkki pois ja nukkumaan!
Jokainen
meistä elää laina-aikaa lainavalossa. Se on lainattu tähdiltä,
jotka pakenevat toisiaan. Sitä miettiessä huimaa päätä.
Valo
kulkee noin 300 000 km sekunnissa. Miten on mahdollista, että sen
saa kiinni valokuvaan? Järjenvastainen ajatus sillä eihän Vueltan
pyöräilijöitäkään oikein ehtinyt kuvaan napata.
Sekin on
järjenvastaista, että huomenna perjantaina bussit seisovat ja junat
ruostuvat varikolla eikä laivaa lastata puulla ja paperilla. Olisiko
niin, että ihminen on harjoitellut 14 miljardia vuotta viisastumista
ja toteaa: Ei onnistu, olen vasta lapsi, apua!
Aina kun
ahdistaa, kannattaa mennä pihalle ja etsiä Kassiopeia taivaan
laelta:
Et
osannut laskea tähtien määrää
lammen
pinta valon reikiä täynnä
ja
yhdestä kasvoi kaisla korkeuksiin.
