Kassiopeian alapuolella

[Tähdet tähtiä, valon aikaa]

                                                              Kyösti Salovaara 2015.
Kaupungin valo:
filosofiaa vai fysiikkaa?

Ihminen on pieni.

    Sitä ei oivalla asuessaan ihmisten keskellä, kuunnellessaan ihmisiä, miettiessään mitä ihmiset tekevät.

    Kaupungin valokuplassa kaikkivoipa ihminen säätää ja päättää. Kaupunki ilmaisee sivistystä ja järjen valoa. Se on kulttuurin synteesi, keinotekoinen mutta tosi. Kun kaupungissa menee pihalle ja katsoo taivaalle, näkee haaleita reikiä Linnunradassa ja hyvässä lykyssä muutaman tunnistettavan tähtikuvion.

    Kaupungissa loistaa järjen valo ja se peittää luonnon valon. Ei tarvitse etsiä ylhäältä Pohjantähteä osatakseen mennä; riittää kun näpäyttää navigaattorin päälle ja seuraa ohjeita. Tekokuiden varassa polku urkenee. Tukiasema Kassiopeian tähtikuviossa on pelkkää unelmaa.

    Kaupungin valokuplassa ihminen menettää ajan tajun. Oma itse tuntuu ikuiselta, minun tarpeeni ehdottomilta ja loukkaamattomilta.

    Sopimuksista pitää kiinni pitää, hokevat ay-pomot näinä päivinä kaupungin valokuplassa.

Viime viikonloppuna pääsin tai jouduin valokuplasta melkein yön täydelliseen pimeyteen.

    Pihalle astuessa pää osui Linnunradan miljooniin tähtiin. Tunnistin Kassiopeian W-kuvion taivaan laella eikä ollut vaikea etsiä Pohjantähteä suuntaa osoittamaan.

    Taivasta katsellessa tajuaa ikuisuuden merkityksen, valon joka syntyi kauan sitten ja kuljettaa maailmankaíkkeuden olemassaolon sanomaa. Se ei ole mielenosoitus hallitusta vastaan.

    Maailmankaikkeus ei keskustele mitättömistä aiheista. Ei edes itsekseen.

    Mitä kauemmaksi näet, sitä pienemmäksi tulet.

    Nykyisenkaltainen maailmankaikkeus syntyi jotain 14 miljardia vuotta sitten. Silloin myös valo syntyi. Järkeä piti odottaa aika monta vuotta. Joskus olen pohtinut, että miksi puhutaan ”valosaasteesta”, sillä ilman valoa myös järki puuttuu. Valo ja öljy – ihmiskunnan tiedollisen kehityksen raaka-aineet!

    Universuminen mittakaava ajassa ja paikassa on valtava, siis valtavan vaikea tajuta.

    Muutaman vuoden päästä tulee 100 vuotta Albert Einsteinin suhteellisuusteorian julkaisemisesta. Vasta sen jälkeen oli mahdollista päästä jyvälle maailmankaikkeuden rakenteesta ja historiasta.

    Kolmetoista vuotta myöhemmin, 1930, Edwin Hubble osoitti että galaksit erkanevat toisistaan. Maailma ei ole staattinen tila jossa tähdet ja tähtijoukot kelluvat kuin uimari lammessa.

    Tiedemiehet ryhtyivät laatimaan teoriaa maailman synnystä. Hyviä esityksiä oli pöydällä jo sodan jälkeisinä vuosina, mutta vasta 1960-luvun puolivälissä tiedemaailma hyväksyi peruuttamattomasti ajatuksen alkuräjähdyksestä. Tieto maailman synnystä on näin ollen vasta viidenkymmenen vuoden ikäinen.

    Melkein samaan aikaan Suomessa solmittiin ensimmäinen tulopoliittinen sopimus. Keijo Liinamaan johdolla päästiin keväällä 1968 kolmikantaan, jossa valtiovalta sopi työmarkkinajärjestöjen kanssa muustakin kuin palkoista.

    Kun siihen päästiin, aikaa oli kulunut melkein 14 miljardia vuotta maailman synnystä. Pitkä aika harjoitella sivistystä, valon aikaa.

                                                                                                    Kyösti Salovaara 2007.
Woody Allen ohjaa "tähtiä" Barcelonassa.
Oikealla Scarlett Johansson, keskellä lippalakissa
Vicky Cristina Barcelonan kuvaaja
Javier Aguirresarobe.

No, mikä tässä ärsyttää?

                      Salovaara 2007.

Woody Allen -
tähtien ohjaaja!

    Ei mikään, paitsi että en kestä kun joku sanoo vaikkapa, että Ingrid Bergman ja Humphrey Bogart ”tähdittivät” Michael Curtizin elokuvaa Casablanca. En sittenkään vaikka tänä vuonna, elokuun 29. tuli kuluneeksi 100 vuotta Bergmanin syntymästä.

    ”Tähdittäminen” on tekovitsikästä kielenkäyttöä, joka sopii naistenlehtiin ja iltapäivälehden hömppätoimittajalle, mutta ei vakavasti otettavaan kirjoittamiseen. Herra ties olenko itsekin käyttänyt hätäpäissäni joskus tuota ilmaisua.

    Jos olen, häpeän!

    Tähdittäminen on tietysti suora käännöslaina englannista, johon se sopii paremmin, vaikka liittyykiin Hollywoodin loistovuosiin. En tiedä tähdittävätkö nykynäyttelijät edes Hollywood-elokuvia, suomalaisista puhumattakaan.

    Mutta täytyy myöntää, että suomenkielestä puuttuu hyvä verbi kuvaamaan pääosan näyttelemistä. Melkein aina joutuu käyttämään apuna ”olla”-verbiä ja sekin on velttoa kieltä, melkein kuin ei sanoisi mitään. Pitäisi julistaa tähdittäminen ja olla-verbi pannaan. Mutta jos ei voi olla, miten sitten pitää ”olla”?

    Sikäli kuin ”tähdittäminen” on sallittua kieltä elokuvista ja teatterista puhuttaessa, minäpä ryhdyn puhumaan ”tädittämisestä” kun tarkkailen suomalaista tiukkapipoista mutta hyvää tarkoittavaa moraali-ilmastoa.

    Onko muuten hyvää kieltä sanoa, että viime lauantaina Savossa Kassiopeia tähditti Linnunradan keskustaa?

Jos galaksit pakenevat toisiaan, mihin ne lopulta päätyvät?

    En tiedä.

    Sekin on mahdollista, että maailmankaikkeus romahtaa kasaan, alkupisteeseensä. Riippuu massasta ja liikkeen vauhdista.

                                               Kyösti Salovaara 2015.
Vueltan 1. etappi -
vauhtia Marbellassa.

    Monet ikuiselta näyttävät asiat ovat väliaikaisia. Kolmikanta horjuu, jos se ei kestä ajan painetta, sillä vain Huittisissa hullu mies syö enemmän kuin tienaa. Kun kuuntelee tämän päivän ay-pomoja, ei tiedä kuunteleeko aikuisia ihmisiä vai kiukuttelevia lapsia joille isä sanoi: Karkki pois ja nukkumaan!

    Jokainen meistä elää laina-aikaa lainavalossa. Se on lainattu tähdiltä, jotka pakenevat toisiaan. Sitä miettiessä huimaa päätä.

    Valo kulkee noin 300 000 km sekunnissa. Miten on mahdollista, että sen saa kiinni valokuvaan? Järjenvastainen ajatus sillä eihän Vueltan pyöräilijöitäkään oikein ehtinyt kuvaan napata.

    Sekin on järjenvastaista, että huomenna perjantaina bussit seisovat ja junat ruostuvat varikolla eikä laivaa lastata puulla ja paperilla. Olisiko niin, että ihminen on harjoitellut 14 miljardia vuotta viisastumista ja toteaa: Ei onnistu, olen vasta lapsi, apua!

    Aina kun ahdistaa, kannattaa mennä pihalle ja etsiä Kassiopeia taivaan laelta:

Et osannut laskea tähtien määrää

lammen pinta valon reikiä täynnä

ja yhdestä kasvoi kaisla korkeuksiin.

Sanoin kuvaamaton 2015

[Mietelmiä mahdollisesta mahdottomasta]

                                                                                                    Kyösti Salovaara 2014.

1.

Huomenna, jos Luoja suo, on vuoden toinen päivä. Enempää ei voi sanoa.

2.

Ikkuna jäätyi kun hän tahtoi katsoa ulos.

3.

Illalla hän avaa kirjan nukahtaakseen. Miten järjetöntä! Eikö kirja pitäisi avata herätäkseen?

4.

Jos ajat kuin suora jatkuisi, mutka yllättää.

5.

Jouluaaton vastaisena yönä pakkanen nujersi kuistin pelargoniat. Oliko se viesti?

6.

Joulupäivänä räkättirastaat valtasivat pihlajapuut. Lumi punastui tuhlatuista marjoista. Ei pahalla mutta jättäisitte vähän tilhillekin.

7.

Ne tulivat heti maanantaina; töyhtöpäinä lennähtivät puihin ja söivät rätkyjen pudottamia marjoja kuin eivät olisi muualla olleet.

 8.

Mitä tapahtui ranskalaiselle elokuvalle?

9.

Hän lukee sanoja kuin ymmärtäisi ne.

10.

                          Jaakko Salovaara 2014.

Jos kirjoitan sanan ”suuri”, kysyt kuinka suuri. Taloako isompi? Jos sanon, että ”kaunis”, kysyt minuako kauniimpi. Mutta kun ajat risteykseen, ymmärrät heti liikennemerkin kehoituksen.

11.

Sanat ovat vaarallisia. Miksi Putin muuten kieltäisi niiden käytön?

12.

Myös kuvaa pitää pelätä. Ei kai Suomessa turhaan maalata punaisia oluttölkkejä mustaksi?

13.

Hän tietää, että entropia voittaa, mutta silti hän sytyttää kynttilän kuistin katosta riippuvaan lyhtyyn.

14.

Ensimmäiset jäänmurtajat lähtivät satamasta, kerrotaan. Oli jo aika.

15.

Ihminen rakastaa kitschiä, koska hän ei lakkaa rakastamasta itseään.

16.

Muistelen Faulknerin sanoneen, että menneisyys ei kuole koskaan, joten sitä ei oikeastaan edes ole. Jos Faulkner sanoi noin, hän oli viisas mies.

17.

Kenneth Millarin syntymästä tulee joulukuussa 100 vuotta. Hän kirjoitti Ross Macdonaldina menneisyyden läsnäoloa tihkuvia dekkareita. Jos Millar yritti salanimellä paeta omaa menneisyyttään, hän epäonnistui.

18.

Kuka muistaa mitä Macdonald kirjoitti?

19.

Ystävät ryhtyivät keskustelemaan Nietzschestä. Kuinka vähän paljosta minä tiedänkään.

20.

”A human being is a part of whole called by us universe, a part limited in time and space”, alkoi Palma de Mallorcalta saamani joulutervehdys. Se oli lainaus Albert Einsteinilta. Tervehdyksen lähetti Espanjan mantereella käyttämäni autovuokraamo. - Hmh!

21.

Aina kun mediassa pitää pestä musta valkoiseksi, yliopistolta löytyy joku Holappa saippuoijaksi.

22.

Hän ihmettelee, mistä tuulee kun kampuksilla tiedemiehet sorvaavat populistisia lausuntoja.

23.

Tietysti hän ymmärtää ettei yhteiskuntatiede ole arvovapaata, mutta että tieteen arvoksi tulee impivaaralainen populismi - pitääkö sekin ymmärtää?

24.

Kun hän saapuu liikenneympyrään, navigaattori kehottaa valitsemaan kolmannen erkanemiskaistan. En hemmetti valitse, hän kapinoi.

25.

Sveamamma on siveä kuin entinen tyttö.

26.

Se tarttuu.

27.

Ruotsissa feministit raivostuivat katujen pituudelle kun kävi ilmi, että miehillä on pitempi. On päätetty, että kadut tasataan metrimitalla. Yli jäänyt saa neutraalin nimen niin kuin taivas ja maa.

28.

Ruotsissa sovittiin ettei äänestäminen kuulu demokratiaan. Kuningaskunta siirtyy yksimielisesti ”totalitaariseen parlamentarismiin”, paino ensimmäisellä askeleella.

29.

Suomalaiset demarit kuuluttavat perään samaan pyrkimistä. Miksi?

30.

Lauri Lyly uhkasi Suomessa, että myös riita saadaan aikaiseksi. Onko demokratia riita?

31.
Suomessa saa vielä keskustella siitä saako Suomessa keskustella.

32.

Kun näet kissan, sanot: ”Kissa.” Kun näet poliitikon, et sano mitään. Niin kieli köyhtyy.

33.

Yleisradio on siirtynyt journalismista moralismiin. Kuka sen päätti?

34.

Eikö journalismin tehtävänä enää olekaan maailman paljastaminen?

35.

Moraalilla on niin monta vartijaa ettei tungokseen mahdu.

36.
Läskit ja juopot eivät ole median suojeluksessa.

37.
Vastuullista hankintapolitiikkaa harjoittava Yle kertoo luopuvansa Mestarien liigan jalkapallo-otteluista. Yleisradion kanaville jää taskubiljardi ja sauvakävely. Muuten - kenelle Yle on vastuussa?

38.

Ei tarvitse olla Newton tietääkseen, että omena putoaa maahan; usko riittää.

39.

Hän yrittää piirtää sanoilla ison kuvan tajuamatta, että sanat ovat pieniä.

40.
Sitä paitsi sana panee vastaan jos sitä tönäisee.

41.

Kun avaruus romahtaa pisteeksi, kaikki järjestysnumerot kadottavat merkityksen. Sen jälkeen on sama mistä ajatuksesta aloitetaan, mihin lopetetaan.

.
Se on absoluuttinen konsensus.

                                                                                  Kyösti Salovaara
     22.12.2014