K.

[puhua, vaieta, olla]

Kyösti Salovaara, 2018.

Ei ota kantaa.

    Jos virta vie, se vie.

    Akanvirrassa ajautuu toiseen suuntaan, mutta vain pari metriä.

    Puhuminen on hopeaa, vaikeneminen kultaa.

    Tuntuu niin suomalaiselta, mutta onko?

    ”Joka puhuu, ei tiedä”, kerrotaan Laotsen sanoneen. ”Joka tietää, vaikenee.”

    Ei uutta taivaan alla.

Koo niin kuin Kekkonen, Koivisto ja kansanvalta.

    Hyvin aloitettu.

    Kotka, KTP ja Kafka ei rimmaa.

    Kattila, kallo ja kuolema.

    Kuhakeitto, kananpoika ja karitsanpotka.

    Kellari, kullero, kikkeli?

    K.

Sanotaan, että ihminen on sosiaalinen eläin. Ja että se on utelias eläin. Että se on keksivä eläin.

    Harvemmin toistetaan, että ihminen on laumaeläin.

    Lauma tarvitsee johtajan.

    Näinä aikoina kaivataan arvojohtajaa.

    Tässä on laskuvirhe: jos yhteiskunta koostuu kilpailevista arvosfääreistä, miten sillä voi olla yksi ”arvojohtaja”? Tarvittaisiin monta, mutta sellaista ei perustuslaki salli. Kolmen presidentin vaali kuulostaisi kornilta.

    Kysykää asiantuntijoilta. Kahdella heistä on kolme mielipidettä.

    Ihminen on arvioiva eläin; se arvottaa kaiken vastaan tulevan ja ohi menevän.

    Ongelma ei ole siinä, että kaikesta täytyy olla mielipide, vaan siinä että kaikesta voi olla mielipide.

    Ehkä näin selviää hengissä.

Viime viikolla siteraattiin Franz Kafkaa.

    Jos ei muuta keksi, kannattaa paneutua Kafkan mietelmiin.

    Franz Kafkan (1883-1924) ystävä, toimittaja, kirjailija ja säveltäjä 

 Max Brod ei pitänyt Kafkalle antamaansa lupausta polttaa tältä kesken jääneet julkaisemattomat teokset ja kirjoitukset. Niinpä voimme nyt syventyä vaikkapa Kafkan mietelmiin, joille Brod antoi otsikon  Mietelmiä synnistä, kärsimyksestä, toivosta ja oikeasta tiestä. 

    Brod viittasi uskontoon, uskonnolliseen pohdiskeluun.

    Myöhemmin on todettu, että Brod oli uskonnollinen, ei Kafka.

    Kirjoittaessaan mietelmiä Kafka oli jo sairastunut ja tiesi kenties kuolevansa, mutta oli myös ajautunut naissuhteissa umpikujaan. ”Minä en nimittäin salaisesti pidä tätä sairautta suinkaan tuberkuloosina”, Kafka kirjoitti lokakuussa 1917 purkaessaan kihlausta Felice Bauerin kanssa, ”tai ainakaan en lähinnä tuberkuloosina, vaan minun yleisenä vararikkonani.”

    Kai Laitisen mielestä Kafkan mietelmät ovat ennemmin ”epätoivon inventaario” kuin uskon julistus.

    ”Ei ole omistamista”, Kafka kirjoitti, ”vain olemassaoloa, vain viimeistä henkäystä, tukehtumista kaipavaa olemassaoloa.”

Ei oteta kantaa. Ollaan vaan.

    Kyllä maailma tulee liki, lähelle, iholle, melkein inhimoisesti vääntelehtien.

    Jostakin syystä Kafkan mietelmät tuntuvat humoristisilta, erilaisten prosessien mustan huumorin täyttämältä manuaalilta. Ohjeilta joita ei ole tarkoitettu noudatettaviksi. Vaan paettaviksi tietäen että pakeneminen on mahdotonta. Ironia on siinä että ohjeiden lukija tietää tämän ja että juuri tietäminen on kaikkein kamalinta (tai naurettavaa).

    Kafkan mietteitä sopii lukea psykologian, uskon ja epäuskon, politiikan, talouselämän ja ties minkä suhteen. Neuvoja saa, mutta älä usko; älä noudata tai mene sittenkin perässä, irvistellen tai nauraen.

    Koska olen lukemassa muuatta Amos Ozin kirjaa, josta tulee mieleen jotkut Philip Rothin romaanit ja niiden surkuhupaiset jos kohta älykkäät päähenkilöt, ryhdyn ajattelemaan, että ovatko Kafkan mietelmät sittenkin ajatuksia juutalaisen intellektuellin kokemuksesta. Maailmassa josta ei pääse eroon, jossa ei löydä paikkaa ja kun löytää, sanotaan että kuolet kohta syntiesi tähden vaikket tiedä mitä ne synnit olivat, semminkin kun olet itsekin niistä jatkuvasti puhunut. Juutalaisen intellektuellin paradoksi - koominen ja traaginen!

    ”Pirullisuudesta saattaa olla tietoa, mutta ei uskoa siihen, sillä pirullisuutta ei voi olla enemmän kuin tiedetään.”

Kyösti Salovaara, 2018.

Yritetään olla arvioimatta, arvottamatta.

    Ollaan tasapuolisesti olematta.

    Monessa mietelmässä Kafka on omassa nurkassaan ja pelkää, että ei tiedä missä on, että liikettä tarvitaan. Usein sitä tarvitaan poispäin… itseensä… mutta eihän itseen päin voi liikkua. Vai voiko?

    ”Mikä onni on käsittää, että maa jolla seisot, ei voi olla niitä kahta jalkaa laajempi, jotka peittävät sen.”

    Onni on pieni piste. Sitä kohti: ”Kuinka voi iloita maailmasta, paitsi jos pakenee sen luo?”

    Tai sitten ohje: tekeydy äärettömän pieneksi tai ole sitä: ”Jälkimmäinen on täydellisyyttä, siis joutenoloa, edellinen on alku, siis teko.”

    Ollakseen täydellinen tulee olla jouten ja pieni. Mutta tarvitaan tekoja päästäkseen pieneksi. Tarkoittaako Kafka äärettömän pienellä kuolemaa? Se on täydellinen - ei mitään.

    Elämänohje vielä: ”Supista piiriäsi yhä ahtaammaksi ja käy uudelleen tarkastamassa, ettet vain piileskele jossakin piirisi ulkopuolella.”

    Tämä kohdistetaan poliitikoille, kirjoitetaan puolueen ohjelman motoksi. Kaikkialla, jopa Kataloniassa, sitä noudataan.

    Edellinen lause ei ole kannanotto vaan lause.

Ollaan olemassa kunnes toisin sanotaan.

    ”Häkki lähti etsimään lintua.”

    Tuosta lauseesta olen pitänyt niin paljon, että siitä on pilkattu minua. Liian monta kertaa sanottu on turhaan toistettu.

    Mutta tarkoittaako Kafka, että me teemme elämästä häkin itselle? Heti kun olemme syntyneet ja tiedämme miten häkki rakennetaan! Sitten unissa pakenemme ja kauhistuneena näemme kuinka häkki jahtaa… meitä.

    Kiinalainen runoilija ja virkamies Po Chü-i kirjoitti häkistä kauan ennen Kafkaa. Hän kertoi saaneensa lahjaksi punaisen papukaijan Annamista. Se hohti kuin persikka ja puhui kuin ihminen.

    Sille kävi niin kuin lahjakkaille miehille käy:

    milloin mahtavat häkin säleet sillekään avautua?

Räkänokastakin tulee mies, mutta ei tyhjän naurajasta.

    Itku pitkästä ilosta.

    Kannattaako viisastella kauemmin?

    Puhuminen on hopeaa, vaikeneminen kultaa.

 

Puhua, vaieta... olla.

    ”Joka puhuu, ei tiedä; joka tietää, vaikenee”, kirjoitti Po Chü-i eräässä runossaan. Sen kuulemma Laotse sanoi.

    ”Jos Laotse oli niitä jotka tietävät”, Po Chü-i kysyi, ”miksi hän itse kirjoitti kirjan: viisituhatta sanaa?”

    Pitääkö kuunnella niitä jotka ovat äänessä?

    Vai niitä jotka vaikenevat?

    Jos jälkimmäisiä, niin miten se tehdään?

Onni on sanoilla leikkimistä.

Kyösti Salovaara, 2018.

Franz Kafka: Keisarin viesti. Toim. ja jälkisana Kai Laitinen. Suom. Aarno Peromies. Otava, 1989.

Po Chü-i: Korotan ääneni ja laulan. Suom. Pertti Nieminen. Otava, 1975.

Tällä viikolla 10ynnä

[ääniä epämääräisessä suunnassa]

1.

Tällä viikolla kynnöspelloilla, niityillä ja joutomailla leivoset leikkiä lyö. Naurattaako?

Ääniä epämääräisessä suunnassa. 

Pilvipoutaa sunnuntaina. Vai kaksiko sataa?

Kuu kiurusta kesään – kokonainen vaalikausi.

2.

Sanovat että kansa äänestää jaloillaan. Miten niin? Autollahan ne meni.

Mekö kansa olemme? Ei peilistä näy kuin minä.

Verot kansa verta juo, lauletaan työväenlaulussa. Ihmeen kauan sitä piisaa – verta.

3.

Minä haluan. Sinä haluat. Me haluamme.

Yksi tahtoo, toinenkin. Kolmas nuolkoon näppinsä.

Jos poliittisen viisauden voisi tuotteistaa, se tehtäisiin.

4.

Kauas on pitkä matka. Ei muuten lohduta yhtään.

Vaikeita päätöksiä. Auttaisiko halpuuttaminen?

Kun joutuu ojasta allikkoon, tietää ainakin mihin päätyi. (Vanha viisaus.)

5.

Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Perinteistä maa- ja metsätaloutta.

Laskemaan oppii laskemalla. Paitsi jos koululle saadaan tabletit.

Demokratia pistää ajattelemaan. Ei allergisille.

6.

Jokainen ääni lasketaan. Vai niin.

Mies ja ääni – missä firmassa sinä oikeastaan työskentelet?

Kansanvallan juhlaviikot: kapellimestari otti pitkät.

7.

Suomessa kaikki saavat keskustella kaikista asioista.

Paitsi ulkopolitiikasta.

Ulkopolitiikasta saavat keskustella Niinistö, Tuomioja ja Aleksanteri-instituutti.

8.

Tiede on puolueetonta, objektiivista kuin pilvenhattara taivaalla.

Venäjästä täytyy puhua mainitsematta Venäjää.

Aleksanteri-instituutissa puolueetonta tiedettä tehdään Putinin pöksyissä.

Mutta myös tiedemies on ihminen. Ne tunteet! Ne tunteet!

9.

Muuan viisas kirjoitti ettei demokratia ole mikään kansanomaisten tuntojen kylpylä vaan hallitsemisen muoto. Hän unohti suomalaisen saunan.

Edustuksellisuus tarkoittaa ettei sinua valita.

On yksi eduskunta ja monta Esson baaria. Korjaus: oli.

10.

Kansa odottaa muutosta. Se ei tajua että muutos ei odota kansaa.

Kun kaikki muuttuu, ei mikään muutu, mutta kannattaa yrittää.

Muutosvoimia riittää. Sanoilla on kiva leikkiä. Ei satu sormeen.

10ynnä

Jos jokainen ajattelisi naapurinsa parasta, syntyisi aikamoinen sekasotku.

Kävin äänestämässä. Mutta miksi se piti tehdä ihan hiljaa?

Väärin äänestäneet: Muistakaa, jokainen teistä on osasyyllinen!

Mutta eihän väärin voi äänestää. Ei voikaan mutta sitä yritetään.

Tuossa ei ole järkeä!

Ei niin mutta mitä hemmettiä minä sille mahdan?

                                                                                                    Kyösti Salovaara 2015.
Aidattu K.J. Ståhlberg -
Remontti vai revoluutio?

Sanoin kuvaamaton 2015

[Mietelmiä mahdollisesta mahdottomasta]

                                                                                                    Kyösti Salovaara 2014.

1.

Huomenna, jos Luoja suo, on vuoden toinen päivä. Enempää ei voi sanoa.

2.

Ikkuna jäätyi kun hän tahtoi katsoa ulos.

3.

Illalla hän avaa kirjan nukahtaakseen. Miten järjetöntä! Eikö kirja pitäisi avata herätäkseen?

4.

Jos ajat kuin suora jatkuisi, mutka yllättää.

5.

Jouluaaton vastaisena yönä pakkanen nujersi kuistin pelargoniat. Oliko se viesti?

6.

Joulupäivänä räkättirastaat valtasivat pihlajapuut. Lumi punastui tuhlatuista marjoista. Ei pahalla mutta jättäisitte vähän tilhillekin.

7.

Ne tulivat heti maanantaina; töyhtöpäinä lennähtivät puihin ja söivät rätkyjen pudottamia marjoja kuin eivät olisi muualla olleet.

 8.

Mitä tapahtui ranskalaiselle elokuvalle?

9.

Hän lukee sanoja kuin ymmärtäisi ne.

10.

                          Jaakko Salovaara 2014.

Jos kirjoitan sanan ”suuri”, kysyt kuinka suuri. Taloako isompi? Jos sanon, että ”kaunis”, kysyt minuako kauniimpi. Mutta kun ajat risteykseen, ymmärrät heti liikennemerkin kehoituksen.

11.

Sanat ovat vaarallisia. Miksi Putin muuten kieltäisi niiden käytön?

12.

Myös kuvaa pitää pelätä. Ei kai Suomessa turhaan maalata punaisia oluttölkkejä mustaksi?

13.

Hän tietää, että entropia voittaa, mutta silti hän sytyttää kynttilän kuistin katosta riippuvaan lyhtyyn.

14.

Ensimmäiset jäänmurtajat lähtivät satamasta, kerrotaan. Oli jo aika.

15.

Ihminen rakastaa kitschiä, koska hän ei lakkaa rakastamasta itseään.

16.

Muistelen Faulknerin sanoneen, että menneisyys ei kuole koskaan, joten sitä ei oikeastaan edes ole. Jos Faulkner sanoi noin, hän oli viisas mies.

17.

Kenneth Millarin syntymästä tulee joulukuussa 100 vuotta. Hän kirjoitti Ross Macdonaldina menneisyyden läsnäoloa tihkuvia dekkareita. Jos Millar yritti salanimellä paeta omaa menneisyyttään, hän epäonnistui.

18.

Kuka muistaa mitä Macdonald kirjoitti?

19.

Ystävät ryhtyivät keskustelemaan Nietzschestä. Kuinka vähän paljosta minä tiedänkään.

20.

”A human being is a part of whole called by us universe, a part limited in time and space”, alkoi Palma de Mallorcalta saamani joulutervehdys. Se oli lainaus Albert Einsteinilta. Tervehdyksen lähetti Espanjan mantereella käyttämäni autovuokraamo. - Hmh!

21.

Aina kun mediassa pitää pestä musta valkoiseksi, yliopistolta löytyy joku Holappa saippuoijaksi.

22.

Hän ihmettelee, mistä tuulee kun kampuksilla tiedemiehet sorvaavat populistisia lausuntoja.

23.

Tietysti hän ymmärtää ettei yhteiskuntatiede ole arvovapaata, mutta että tieteen arvoksi tulee impivaaralainen populismi - pitääkö sekin ymmärtää?

24.

Kun hän saapuu liikenneympyrään, navigaattori kehottaa valitsemaan kolmannen erkanemiskaistan. En hemmetti valitse, hän kapinoi.

25.

Sveamamma on siveä kuin entinen tyttö.

26.

Se tarttuu.

27.

Ruotsissa feministit raivostuivat katujen pituudelle kun kävi ilmi, että miehillä on pitempi. On päätetty, että kadut tasataan metrimitalla. Yli jäänyt saa neutraalin nimen niin kuin taivas ja maa.

28.

Ruotsissa sovittiin ettei äänestäminen kuulu demokratiaan. Kuningaskunta siirtyy yksimielisesti ”totalitaariseen parlamentarismiin”, paino ensimmäisellä askeleella.

29.

Suomalaiset demarit kuuluttavat perään samaan pyrkimistä. Miksi?

30.

Lauri Lyly uhkasi Suomessa, että myös riita saadaan aikaiseksi. Onko demokratia riita?

31.
Suomessa saa vielä keskustella siitä saako Suomessa keskustella.

32.

Kun näet kissan, sanot: ”Kissa.” Kun näet poliitikon, et sano mitään. Niin kieli köyhtyy.

33.

Yleisradio on siirtynyt journalismista moralismiin. Kuka sen päätti?

34.

Eikö journalismin tehtävänä enää olekaan maailman paljastaminen?

35.

Moraalilla on niin monta vartijaa ettei tungokseen mahdu.

36.
Läskit ja juopot eivät ole median suojeluksessa.

37.
Vastuullista hankintapolitiikkaa harjoittava Yle kertoo luopuvansa Mestarien liigan jalkapallo-otteluista. Yleisradion kanaville jää taskubiljardi ja sauvakävely. Muuten - kenelle Yle on vastuussa?

38.

Ei tarvitse olla Newton tietääkseen, että omena putoaa maahan; usko riittää.

39.

Hän yrittää piirtää sanoilla ison kuvan tajuamatta, että sanat ovat pieniä.

40.
Sitä paitsi sana panee vastaan jos sitä tönäisee.

41.

Kun avaruus romahtaa pisteeksi, kaikki järjestysnumerot kadottavat merkityksen. Sen jälkeen on sama mistä ajatuksesta aloitetaan, mihin lopetetaan.

.
Se on absoluuttinen konsensus.

                                                                                  Kyösti Salovaara
     22.12.2014