torstai 28. tammikuuta 2016

Uusi valtakunta: Ajokoiran paluu

[bernhardilaisten tuho]

Kuvitusta Olavi Paavolaisen
rapsodiaan
Kolmannen valtakunnan vieraana, 1936.
Hitlerin Saksassa myös
työpalvelun atleetit täyttivät
"ajokoiran" vaatimukset.


Flunssaisessa päässä lauseet takertuvat toisiinsa.
    Siksi pitää tyytyä vähään. Muutamaan sanaan. Ajatukseen ei jaksa ryhtyä. Parempi lainata paria tekstiä. Johtopäätökset vetää lukija.
    Aiheesta kuulin viime viikolla Ylen ajankohtaisohjelmasta. Haastateltiin johtamisen professori Janne Tienaria, joka kertoi kuinka ajokoirat syrjäyttävät bernhardilaiset.
    Haastattelu ei liittynyt koirankasvatukseen vaan yritysten johtamiseen, uuteen kulttuuriin missä johtajan ulkonäkö sanelee laumalle kuinka käyttäytyä. Ilmestymässä on Tienarin ja johtamisen professori Susan Meriläisen aihetta käsittelevät teos Palvelukseen halutaan ajokoira.
    Tienarin haastattelu hätkähdytti. Kuulijan mietteet hyppäsivät 1930-luvulle. Taasko historia toistaa itseään – nyt farssina?


Viime lauantaina Tienari ja Meriläinen kirjoittivat teoksensa havainnoista Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla. Vieraskynä-kolumnin otsikko kuului: ”Ajokoiran näköisestä johtajasta tuli ihanne”.
    ”Johtajan ulkonäöstä on tullut yrityksille ja organisaatioille strateginen kysymys”, Tienari ja Meriläinen sanoivat. ”Se, miltä johtaminen näyttää, tuntuu olevan yhtä tärkeää kuin se, mitä johtamisen avulla saadaan aikaiseksi.”
    Johtajan tulee juosta piukkana kuin ajokoira. Leppoisa ja rauhallinen benrhardilainen on liian hidas ja mukavuuteen taipuva nyky-yrityksen menoon. Tiukassa vauhdissa bernhardilainen sotkeutuu karvoihinsa.
    Johtajan on siis näytettävä ajokoiralta: ”nuorekkaalta, sopusuhtaiselta ja atleettiselta. Hänen tulee säteillä energiaa, kestävyyttä ja elämänhallintaa – ja viihtyä parrasvaloissa.”
    Tällainen johtaja, ajokoira, liikkuu aktiivisesti, syö viisaasti ja nukkuu hyvin. ”Ajokoiralta näyttävän johtajan uskotaan viestivän terveestä ja kurinalaisesta elämäntavasta... Oikeanlaisen ulkonäön ja elämäntavan tulkitaan kertovan johtajan itsekurista ja kyvystä pitää itsestään huolta. Johtaja viestii ulkonäöllään siitä, että hän pystyy pitämään huolen myös muista... Monet uudet tuulet johtajien esiintymisessä ovat tervetulleita. Nykybisneksessä ei ole aikaa pitkille lounaille ja kohmeloisille päätöksille.”
    Piukea ajokoira kiristää vauhtia. Nurkkaan sysätty muhkea bernhardilainen nuolee karvojaan.
    Onko ajokoiralla naamio vai esiintykö hän itsenään?


Syyskuun 12. vuonna 1936 Olavi Paavolainen seurasii Nürnbergin puoluepäivillä Adolf Hitlerin puhetta 50 000-päiselle Hitler-Jugendin kuulijajoukolle.
    ”Puhuessaan nuorisolleen hän taas heti löytää sanat ja oikean sävyn”, Paavolainen kirjoitti. ”Hän kadehtii tätä nuorisoa, jolla on onni elää näin suurta ja ihmeellistä aikaa – joka näkee uuden valtion ja uuden maailmankuvan syntyvän.”
    ”Te olette uusi nuoriso”, Hitler julistaa innostuneelle yleisölleen.
    ”Te olette uusi nuoriso, jolla on uudet ihanteet ja pyhempi usko kuin millään aikaisemmalla sukupolvella, jolla on uudet käsitykset nuoruuden kauneudesta ja nuoruuden voimasta... Minä näen vielä silmissäni entisen nuorison. Se luuli olevansa voimakas vain nautittuaan jotakin. Se luuli olevansa täynnä kansallistunnetta lausuessaan fraaseja, ja nuori mies luuli olevansa kansansa esikuva, jos hän jaksoi juoda mahdollisemman suuren määrän alkoholia.”
    Vanhan tilalle syntyy uusi tyyppi, uusi kauneuden ihanne:
    ”Aikamme esikuva ei enää ole der korpulente Bierphilister, olutmahainen poroporvari, vaan solakka, jäntevä poika, joka hajalla säärin lujana seisoo maan kamaralla ruumis terveenä ja sielu raikkaana.”


Suomi 2016:
    Palvelukseen halutaan:
    Totalitaarisen kauneusihanteen täyttävä johtaja:
    Ajokoira!


Perinnöllisyys - Rotu - Kansa -näyttelyn
kansilehti Nürnbergissä 1936.
Kuvitusta teoksesta
Kolmannen valtakunnan vieraana.
_____________________________________________________________________
Olavi Paavolainen: Kolmannen valtakunnan vieraana. Rapsodia. 6.p. Otava 1975.

9 kommenttia:

  1. Kun mietin elämäni johtajia, koulujen rehtoreita ja yhdistysten puheenjohtajia, jopa elokuvakerhon vetäjää, niin ei voi mitään - bernhardilaisina he ovat olleet hyviä ilmapiirin luojia ja innostajia. Joku harva kohdalleni osunut ajokoira on ollut pelottava otus. Ajokoira sopii johonkin erityistehtävään, ei missään nimessä johtajaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä tämä jää tähän. Kyllähän alaistenkin pitää olla ajokoiria. Jo kauan on ylipainoa pidetty lähes yhtä raskaana syntinä kuin tekaistuja työtodistuksia.

      Poista
    2. Tuossa ylhäällä olevassa kuvassa Hitlerin "alaiset" ovat valmiina rapsaisemaan liikkeelle ja muuttamaan maailman.

      Vaikka Tienarin & Co esittämä kuva olisikin ja kaiketi on, liioiteltu, ei liene uutta että ihmisyhteisöissä koko ajan tapahtuu liikettä eräänlaiseen totalitaariseen, yhdenmukaisuutta korostavaan ajatteluun. Joskus tuuntuu että mitä ennemmän puhutaan yksilöllisyydestä, sitä vähemmän sitä oikeasti halutaan. Siis ajatellaan esimerkiksi että "saat olla mitä tahansa, kunhan käyttäydyt yhtä terveesti ja urheilullisesti kuin me muutkin ajokoirat".

      Poista
  2. Alaiset, Marjatta, ovatkin jo olleet varsin kauan ajokoiria. Heitä höykytetään joka taholla. "Kyllä tämä on outoa, kun työtään ei saa tehdä kunnolla", sanoi yksi terveyskeskuslääkäri, jonka oven takana oli jo jonoa. Viisitoista minuuttia, siinä ajassa joku vanhempi potilas ei ennättänyt edes riisuutua, saati pukeutua. Eikä auttamaankaan voinut mennä. Se olisi ollut epähienoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä - tuo on tilanne missä kohtaa se puoli yhteiskuntaa jolla on niin kiire ettei ehdi mihinkään, ja toinen puoli jolla ei kiirettä mihinkään joten ei ehdi edes vaatteita riisumaan!

      Poista
    2. Kun oli ne kovat pakkaset ja meillä paleli sisälläkin, tein sellaisen tempun, että menin vaatteet päällä nukkumaan. Ja aamulla huomasin, ihanaa, ei tarvitsekaan pukeutua!

      Poista
    3. Voi yhden kerran sua Liisu!
      Olikohan se HS:ssa, kun seurattiin yhtä amerikkalaisperhettä pariin otteeseen. Toisen kerran perheessä käydessä työttömyys oli iskenyt useampaan perheenjäseneen, mutta seitsenkymppinen isoäiti oli vain saanut pitää työpaikkansa. Hän laittoi jo illalla nukkumaan mennessä meikit naamaan, niin saattoi ampaista heti herättyään ajokoirana töihin.
      Kotkassa eräällä nuorella virolaistaustaisella kirurgilla olivat ajat kaksi tuntia myöhässä. Ne olivat 20 minuutin aikoja, mutta hän antoi potilaille aikaansa puolta enemmän. Minäkin yritin olla hurjan nopea, etten myöhästyttäisi aikoja lisää, ja riuhdoin vaatteita päälleni minkä ehdin. Tohtori Grunthal ei sanonut sanaakaan ennen kuin istuin taas häntä vastapäätä, jolloin hän alkoi kertoa erittäin rauhallisesti eri vaihtoehdoista, mitä minulle voitaisiin tehdä. Hän luennoi myös, miten pitää huolehtia hyvinvoinnista leikkaukseen valmistautuessa, vahvistaa sekä ruumiin että sielun voimia. Tämä oli paras lääkärikokemus koskaan. En sitten tiedä, kuinka kauan hän saa/on saanut jatkaa omalla tyylillään.
      Joo, opettajissakin haikaillaan persoonallisuuksien perään, mutta käytännössä ollan niin kärsimättömiä, ettei persoonallisille ihmisille anneta aikaa ja tilaa osoittaa erityisyyttään ja sen arvoa.

      Poista
  3. Minä kävin lekurissa viime viikolla - kymmenen minuutin "toimitus". No, antibiootit tuli saatua joten...

    VastaaPoista