Tilan maailma, maailman tila

[joulun aikaan]

Kyösti Salovaara, 2021.
Maapallolla on napa.
Entä laajenevalla universumilla?

Voimme elää jokapäiväistä elämäämme ymmärtämättä maailmasta juuri mitään.

- Carl Sagan

Miksi havaitsemme vain kolme ulottuvuutta ja yhden aikaulottuvuuden?

- Stephen Hawking

Voimme sanoa, että maailmankaikkeus oli 9 miljardia vuotta sitten paljon elävämpi kuin tänään, se oli paljon mielenkiintoisempi ollessaan yli puolet nuorempi kuin nyt.

- Pablo G. Pérez González

Vielä vaikeampi on ymmärtää että tämä nykyinen maailmankaikkeus on kehittynyt sanomattoman oudoista varhaisista olosuhteista, ja että sillä on edessään loputtoman kylmyyden tai sietämättömän kuumuuden kohtalo.

- Steven Weinberg

Maantietä matkaa
kirjaton, karjaton mies.
Maan vai taivahan laps?

Tai helvetin hehkuun on ties!

- Eino Leino

Huh!

    Maailma on tila. Siihen tilaan mahtuu miljoonia ja biljoonia pienempiä tiloja.

    Tuo tila, nuo tilat eivät tarvitse ihmistä mittaamaan tilan reunoja, syvyyttä. Tila ei muuten paina mitään. Mutta tilassa oleva ja sen määrittelevä ”objekti” (aurinko, maapallo, jalkapallo, pingispallo…) painaa, vaikka sen viemä tila ei painakaan.

    Onko tuossa virkkeessä mitään järkeä?

    Jos tietäisi kaiken, olisiko helpompi elää? Vai mahdotonta?

    Tieto lisää tuskaa. Ei siksi että tieto lisää tuskaa vaan sen tietäminen ettei tiedä kaikkea eikä edes tarpeellista.

Onko tilasta puutetta? Vai miksimuuten Putin Venäjältä käsin määrittelee lännelle tilan rajat?

    Elintilan hamuamisella on huono maine, vaikka  kaikki itseään merkittävänä pitävät valtiot ovat lisää sitä hamunneet. Jopa pieni Suomi.

    ”Lebensraumilla” on vielä huonompi kaiku. En tiedä miten elintila sanotaan venäjäksi tai kiinaksi. Ehkä se selviää.

    Nyt tämä kirjoitus ryhtyy menemään väärään suuntaan.

    Jokaisessa tilassa on lukemattomasti suuntia mennä. Mutta jos aika otetaan huomioon, jos sekin on tilan vektori, ajassa pääsee vain eteenpäin vaan ei ohituskaistalla.

Ihminen on tilassa toimiva eläin.

    Hawking kysyi miksi havaitsemme kolme ulottuvuutta. Eikö niitä ole enempää? Tai miksi kaksiulotteinen maailma ei riitä. Se olisi helpompi havaita ja ymmärtää.

    Jotkut tiedemiehet väittävät, että ulottuvuuksia on paljon enemmän kuin kolme. He osaavat laskea sellaisen todellisuuden, sellaisen tilan. Hawking tosin epäili ettei sellainen todellisuus, tila, pysy kasassa, niin kuin kolmiulotteinen (tai kolmiulotteiselta näyttävä) pysyy painovoiman avulla. Jos ulottuvuuksia olisi 28, niin miten painovoima pitäisi ”jyvittää” niiden kesken?

    Entäpä kaksi ulottuvuutta? Miksi emme tyydy siihen?

    Hawkingilla on hauska esimerkki kaksiulotteisen todellisuuden mahdottomuudesta.

    Ajatellaan koiraa kaksiulotteisessa tilassa. (Susi ja kettu kelpaavat yhtä hyvin.)

    Piirretään koiran sivukuva paperille. Kaksiulotteinen koira kaksiulotteisessa maailmassa. Toisessa reunassa pää, silmät ja suu. Toisessa reunassa peräaukko.

    Oletettavasti koiran pitää syödä myös kaksiulotteisessa todellisuudessa, ja poistaa ruoansulatuksen jätteet.

    Jos kaksiulotteisen koiralla on ruoansulatussysteemi, jossa ruoka syödään toisesta päästä eläintä ja poistetaan toisesta päästä, peräpäästä, niin koirahan menee keskeltä halki eli ruoansulatuskanava jakaa koiraa kahdeksi puolikoiraksi. Toisella on silmät ja korvat ja toisella jalat. Koiran osat leijuvat erilleen.

    Ei taida sellainen elämä onnistua.

Kyösti Salovaara, 2021.
Katsoja luulee että purjevene seilaa maailman reunalla.
Tilan arvoitusta ei pysty päättelemään
ellei tiedä.

Kolme ulottuvuutta tarvitaan. Ainakin me tarvitsemme.

    ”On ilmeistä, että meidän tuntemaamme elämää voi olla vain niillä aika-avaruuden alueilla, jossa on kolme tilaulottuvuutta ja aikaulottuvuus ei ole kaareutunut liikaa”, Hawking päätteli.

    Ehkä muualla on toisenlaista elämää ja toisenlaisia ”ihmisiä”, jotka pystyvät elämään kaksiulotteisessa tilassa tai jopa 100-ulotteisessa maailmassa. Kun tässä meidän 3-ulotteisessa maailmassa dekkareita inhoava uuskriitikko moittii viihdyttävää romaania siitä, että sen henkilöt ovat latteita ja kaksiulotteisia, niin millä tavalla 100-ulotteisessa tilassa niuhottava kriitikko moittisi sikäläisiä viihderomaaneja? Moittiiko hän niiden kuvaamia henkilöitä 33-ulotteisiksi?

    Tätä emme saa koskaan tietää, sillä millaisia kirjoja 100-ulotteisessa tilassa voi ylisummaan painaa? Myös kännykän näytön tekeminen saattaa olla haastellisempaa kuin täällä.

    Maailmankaikkeus syntyi noin 14 miljardia vuotta sitten. Tai pitääkö sanoa, että meidän havaitsema ja ymmärtämä universumi sai silloin alkunsa?

    Kun universumi laajenee kolmiulotteisessa tilassa, niin se sisältäpäin näyttää  pullistuvalta pallolta, eikö vaan? Pieni ihminen ei osaa kuvitella, mitä pallon ulkopuolella on. Ei mitään merkittävää, opastaa kosmologi.

Tilat ovat tiloissa.

    Tuolla kaupungissa erään kadun varrella on taloja. Katu jakaa tilan, talot luovat uusia tiloja. Yhdessä talossa saattaa olla 6 kerrosta päällekkäin. Niin tila näennäisesti lisääntyy.

    Eräässä asunnossa asuu keski-ikäinen mies. Hänellä on kolme huonetta ja keittiö. Yhdessä huoneessa on massiivipuusta rakennettu lipasto. Lipastossa on laatikoita. Tilaa syntyy jokaiseen laatikkoon. Yhdessä laatikossa on sukkia, toisessa paitoja ja kolmannessa alushousuja. Järjestelmällinen tyyppi tämä Ismo - voimme kutsua häntä nyt Ismoksi.

    Massiivipuusta rakennetussa lipastossa on toisessa reunassa kaappi. Ismo avaa kaapin ja ottaa sieltä brandypullon. Sen kyljessä lukee, että brandy on jereziläistä.

    Ismo kaataa konjakkilasiin neljä senttiä brandyä.

    Se on pieni tila, ei edes nyrkin kokoinen.

    Mutta sitten Ismo tajuaa, että brandy on tehty Cádizin lahden toisella puolella sijaitsevassa Osbornen bodegassa El Puerto de Santa Marian pikkukaupungissa Atlantin rannalla.

    Töölöläisessä lipastossa oleva brandypullo on täynnä toisen paikan tilaa, tuhansien kilometrien päästä.

    Sitä paitsi, Ismon ostamaa brandyä on kypsennetty amerikkalaisissa tammitynnyreissä seitsemän vuotta. Ismo tajuaa, että neljän sentin brandydrinkki viittaa suureen metsään jossakin kaukana. Sitten hän ryhtyy miettimään mistä brandy on alkuaan tehty: jossakin on viinitarha mistä rypäleet on poimittu ja kuljetettu El Puerto de Santa Mariaan. Viinitarha sijaitsee kenties vuoren rinteellä, aurinkoon päin, Atlantin kosteita sumuja keräten.

    Ismo tuijottaa hämmästyneenä brandylasia. Eihän tätä raaski juoda. Tilan tilat kasvavat lasista äärettömyyteen. Maiseman ja mielen tilan symbioosi.

Kyösti Salovaara, 2011.
Päämäärä ei ole tärkeää
vaan tie!

Ihminen kulkee tilassa, asuu tilassa, kuolee tilassa tilaan.

    Jotkut pitävät avarasta maisemasta. Kun näkee pitkälle, on turvassa. Toiset taas asuvat mielellään puiden ja pusikkojen suojassa. Kun on katseilta piilossa, on turvassa.

    Muutama viikko sitten kirjoitin Kongon altaan Iturin metsäalueella asuneesta Kengestä, joka vietti elämänsä niin tiheässä metsässä ettei pystynyt lainkaan tajuamaan miltä avara paikka näyttää.

    Ovatko suomalaiset pääosin Kengen kaltaisia pusikkoihmisiä? Julkisesta keskustelusta päätellen ovat, mutta ehkä toisenlaisiakin suomalaisia on. Niitä jotka kapteeni Ahabin tavoin purjehtivat avarille vesille. Tai, ovatko meikäläiset Don Quijoten sukua? Taistelevat nyrkki taskussa avarille seuduille rakennettuja tuulimyllyjä vastaan. Oikeastaan luulen, että suomalaiset ovat enemmänkin kuin Sancho Panza, ritarin mielistelevä apulainen, vähän niin kuin Pekka Puupään kaveri Pätkä.

    Suomessa tilaa piisaa.

    Niin luulisi kun puusta katsoo.

Mitä jouluun tulee niin se tulee.

    Alussa lainaamani espanjalainen astrobiologi Pablo G. Pérez González kirjoitti muutama päivä sitten El País -lehdessä, että valitettavasti maailmankaikkeus laimentuu. Hän muistutti, että uusia tähtiä syntyy vähän. Esimerkiksi linnunradallamme, jossa on 100 miljardia tähteä, syntyy vuodessa vain yksi auringon kaltainen uusi tähti.

    Pérez González vertasi universumia 80-vuotiaaseen mieheen. Linnunradan tähdistä 90 % syntyi ennen kuin maailmankaikkeus oli saavuttanut 20 % iästään. Se tarkoittaa, että maailmankaikkeus oli melkein valmis silloin kun mies oli 17-vuotias! Sen jälkeen ei ole tapahtunut juuri mitään.

    Onko myös maailmankaikkeudella kestävyysvaje?

    Astrobiologi lopetti juttunsa toteamalla, että maailmankaikkeutemme päättyy (tai muuttuu) uuteen universumiin, mikä on kokonaan toisenlainen kuin tämä nykyinen. Uusi universumi on nykyistä kylmempi, säkkipimeä, siellä vallitsevat energiat ovat ihmiselle vihamielisiä ja mahdottomia nykyisenkaltaisen elämän säilymiseen, ja siksi ihmiskunta poistuu tragedian näyttämöltä ennen kuin uusi universumi koittaa.

    Tähän ei kuitenkaan sovi lopettaa pakinaa, ei jouluna.

Silmäilin Uuden testamentin ”joulukertomuksia”.

    Niissä tapahtuu paljon tilassa.

    Hätkähdyttävää on, että evankeliumit eivät oikeastaan kerro lainkaan millainen tila Jeesuksen ympärillä on. Ollaan melkein kuin kamarinäytelmässä – puhutaan ja kerrotaan mutta ei kuvailla miljöötä. Se on olemassa, mutta sen kuvaus puuttuu.

    On kaksi porukkaa.

    Paimenet kuulevat kedolla juuri syntyneestä lapsesta. He lähtevät Betlehemiin katsomaan lasta seimessä (Luukas).

    Mutta toisessa evankeliumissa (Matteus) idän tietäjät näkevät tähden ja lähtevät etsimään vastasyntynyttä. He ajautuvat poliittiseen konfliktiin kuningas Herodeksen kanssa, koska tämä haluaa käyttää tietäjiä vakoilijoinaan.

    Tietäjät seuraavat tähteä Betlehemiin, löytävät lapsen mutta eivät kerro kuninkaalle mistä löytävät.

    Jälkimmäinen tarina on kiehtovampi. Tähden seuraaminen on ihmiskunnan haaveilevan liikkumisen metafora. Evankeliumissa tila ryhtyy elämään, koska sen rajaamiseen sotketaan valtapolitiikkaa. Herodes pelkää elintilansa ja etupiirinsä menettämistä. 

    Kun raja vedetään, tila tarkentuu mutta ei lisäänny.

    Vertauskuvallisena rituaalina mutta myös käytännön toimenpiteenä joulu on kolmiulotteisen tilan ja sopivasti kaareutuvan ajan pyhittämä juhla. Jouluna tilaa pienennetään yhtäällä asettautumalla kodin seinien sisään, mutta laajennetaan toisaalla keräämällä erilaisten kulttuurien monenlaisia tapoja aika-avaruudesta yhteen iltaan ja muutamaan päivään.

    Niinpä: Hyvää Joulua!

Kyösti Salovaara, 2021.
Jos ihminen poistuu paikalta,
säilyyko tilan harmonia
vai onko kultainen leikkaus pelkästään
mielentila?
Jos on, mistä se mieleen tuli?