Epäjohdonmukaisesti

[hyppelehtien]

                                                                                Kyösti Salovaara 2013, Pontevedra.
Silta yli mielen virran.

Niin että miksi pitäisi olla johdonmukainen?

     Euroopassa tammikuussa 2015.

     Ilotulituksien Ateenassa: 300 miljardin euron potti käytetty, lisää tarvitaan.
     Angelan syytä koko juttu. Pihi muija.

     Suomessa joka näyttelee eurooppalaista.

     Venäjän karhun kainalossa.

     Helsingissä joka ei unohda tsaariaan.

     Harmaassa säässä harmaalla vyöhykkeellä, Bysantin ja Lännen välissä.

     Journalismin silakkaparvessa joka kääntyy.

Kreikkalaisten suuri päivä.

     Ilotulituksien päivä.

     300 miljardia käytettiin. Minne raha meni kun se ei tehnyt pesää?

     Piti keksiä syntipukki: pankit jotka rahan antoivat ja takaisin halusivat.

     Merkelin ja Suomen syytä vetinen stifado. Niuhoa porukkaa.

     Edisonin fonografina Paavo Arhinmäki toistaa epäjohdonmukaisia kliseitä: rahat annettiin eikä pesää syntynyt. Euroopan vika. Ahneet pankit. Elvytystä kehiin!
     Amerikassa Nobel-Paul tietää mistä pulu pissii.

     Tennistossut jalkaan ja menox.

Viime perjantaina Ruben Stillerin Pressiklubissa Yle Uutisten politiikan toimituksen päällikkö Pekka Ervasti hellitteli Paavo Väyrysen bysanttilaisia ajatuksia. Aiheena suomalaiset herhiläiset Virossa, karhun naapurissa surisee. 
     Suomi ei kuulu länteen vaan karhun kainaloon.

     Hiki ei haise vaan pelko. Viis Krimistä; mitä Ukraina meille kuuluu.

     Harmaalla alueella ei aurinko paista.

     STT:n politiikan toimituksen esimies Johanna Vesikallio osallistui Väyrysen mielistelyyn. Kökkötraktorin tönäisemä Stiller tiesi paikkansa.

     Väyrystä ei parane enää kiusata, koska mielipidekyselyt puhaltavat hänen palttoonsa pullolleen.

     Nyt kannattaa kiusata Stubbia.

     Journalismin hiljainen itse-tuntemus adaptoituu silakkaparvessa; vaaran uhatessa parven reunalla silakka muuttaa suuntaa ja kohta koko parvi seuraa kyljet välkelhtien. Primitiivinen itsesuojeluvaisto voimistuu. Silakkaparven keskellä ei ole varaa eikä aikaa kysellä mitä nyt, mitä nyt.

     Jos jokainen haili ryhtyisi miettimään mihin uida, mitä siitä tulisi?

     Ei mitään, pelkkää suomusotkua. Silakoitten kolareita, katkenneita eviä ja mutkalle menneitä pyrstöjä.

     (Silakka on sillin nälkämuoto.)

     Pressiklubista jäi mietityttämään, että mistä Väyrynen niin hyvin tiesi Ervastin mökkiasiat. Kavereitten keskenkö siinä Alexanderia tölvittiin? Kytköksiä, punoksia, sidoksia – kenties.

     Itsenäinen journalismi huutaa äitiä apuun.

Tammikuussa kyyninen mielentila valtaa mielen.

     Eräässä kirjeessä vuonna 1885 Friedrich Engels sanoi, että menneiden vallankumousten runous ei myöhemmin juuri koskaan  kuulosta vallankumoukselliselta, koska voidakseen vaikuttaa joukkoihin, runouden täytyy kuvastaa joukkojen silloisia ennakkoluuloja.

     Engelsin ajatuksen voi laventaa koskemaan kirjallisuutta ylipäänsä ja erityisesti journalismia. Onkohan tuossa myös sanottu se miksi ajankohtainen ”kriittinen” kaunokirjallisuus niin nopeasti vanhenee?

     Muodinmukainen ajattelu edellyttää ennakkoluuloihin kietoutumista.

     Mikään ei vanhene nopeammin kuin median heijastamat ennakkoluulot. Onneksi uusia piisaa.

     Joku sanoi joskus jossakin, että utopiat ovat vaarallisia toteutettavaksi, koska ne ovat totalitaarisia, siis perimmältään vapauden vastakohta. Utopialla on vain yksi totuus. Unelmasta painajaiseen.

     Demokratian kotikylä repeää ylpeydestä.

     Ateenassa ilotulituksia: ”Annoitte meille 300 miljardia ja me poltettiin se. Miksi ette antaneet enempää? Kelvottomat kurinpitäjät!”

Joskus tuntuu, kirjoitti George Orwell 30-luvulla.

     ”Joskus tuntuu, että silkat sanat 'sosialismi' ja 'kommunismi' magneettisella voimalla vetävät puoleensa kaikkia Englannin hedelmämehun juojia, nudisteja, sandaalinkäyttäjiä, seksimaanikoita, kveekareita, 'luonnonhoito'-puoskareita, pasifisteja ja feministejä.” (Tie Wiganin aallonmurtajalle. Suom. Leevi Lehto. WSOY 1986.)

     Ei pidä takertua sanoihin; ”sosialismin” ja ”kommunismin” voi vaihtaa paremmin sopiviin. Tammikuussa 2015 tai myöhemmin.

     Älymystön konformismi on vahva magneetti.

     Silakkaparvessa välähtää kun parvi väistää vaaraa.

     Ateenassa taivaalle ammutut raketit palaavat maahan.

     Kiihtyvyys on noin 9,8 metriä neliösekunnissa. Yksinkertainen laskutoimitus.

     Muuten: meni 380 000 vuotta Big Bangista ennen kuin valo muuttui silmin nähtäväksi.

Jos hyppäisi valon selkään, pääsisi nopeasti hyvin kauas.

     Kuka haluaa niin kauas?

     Sitä paitsi pitäisi ensin muuttua hiukkaseksi, joka ei paina mitään.

     Ihme ettei journalismi ole jo pitkällä.

     Suomi on, kirjoitti Yrjö Ahmavaara vuonna 1987.

     ”Suomi on itäeurooppalainen maa ja sen sivistyneistö on itäeurooppalaista sivistyneistöä, jonka poliittisten ajattelutapojen juuret ulottuvat Bysantin välityksellä syvälle arkaaisten yhteiskuntien historiaan.” (Esseitä tästä ajasta. WSOY 1987.)

     Hetken ajattelin, että väite kaipaa päivitystä.

     Nyt totean ettei päivitystä tarvita.

     Thomas Alva Edisonin fonografi Arhinmäen sylissä.

     Journalismin silakkaparvi kyljet välkkyen. Kun yksi kääntyy, muut myötäilevät liikkeen synkronia.

     Ajatus turvassa.

     Ei pidä uida väärään suuntaan.
______________________________________________________________

PS.

Muuten - olen sitä mieltä että... pässinpäistä ei ole puutetta.

Helsingin kaupunginvaltuusto päätti keskiviikkoiltana rakennuttaa Helsinkiin keskustakirjaston noin 100 miljoonalla eurolla.

Näitä päättäjiä me äänestäjät olemme edustajiksemme valinneet.

Sitä saa mitä tilaa. Palautusoikeutta ei ole.

Kauheaa on kuunnella hurskastelua, että uudesta kirjastosta ”hyötyy” koko Suomi. Miten niin? Miten kehäkolmosen takana asuva suomalainen voisi edes teoriassa hyötyä tästä kirjastopalatsista?

Puhumattakaan käytännöstä. Muualla asuvat maksavat kuitenkin helsinkiläisten narsismista 30 miljoonaa euroa.

Tuleeko uuden miljoona-kirjaston sisälle jotakin mitä ei löydy mistä tahansa suomalaisesta kirjastosta? Ei, ei tule. Miten voisi tulla? Ei kirja hyllyn paikasta tai ulkonäöstä miksikään muutu.

Joten pitää harhauttaa.

Politiikassa ” hyvän asian puolesta valehtelu ” on sallittua ja hyväksyttyä yhteisten asioiden hoitamista. Moraalin perään ei kannata huutaa kun sitä ei ole.

Jos digi-hemmoja on uskominen, muutaman vuoden päästä kirjat julkaistaan e-muodossa joten tuleva kirjasto on aikansa e-elänyt ennen valmistumistaan. Mitä hemmettiä helsinkiläiset sen jälkeen tekevät kirjasto-nimisellä rakennuksella?

Jumppasalinko?

Ok, nehän muotia ovat.

Harmi ettei Sinnemäki tyytynyt kirjoittelemaan runoja.