[hyppelehtien]
Kyösti Salovaara 2013, Pontevedra. Silta yli mielen virran. |
Niin että
miksi pitäisi olla johdonmukainen?
Euroopassa
tammikuussa 2015.
Ilotulituksien
Ateenassa: 300 miljardin euron potti käytetty, lisää tarvitaan.
Angelan syytä koko juttu. Pihi muija.
Angelan syytä koko juttu. Pihi muija.
Suomessa
joka näyttelee eurooppalaista.
Venäjän
karhun kainalossa.
Helsingissä
joka ei unohda tsaariaan.
Harmaassa
säässä harmaalla vyöhykkeellä, Bysantin ja Lännen välissä.
Journalismin silakkaparvessa joka kääntyy.
Kreikkalaisten
suuri päivä.
Ilotulituksien
päivä.
300
miljardia käytettiin. Minne raha meni kun se ei tehnyt pesää?
Piti
keksiä syntipukki: pankit jotka rahan antoivat ja takaisin
halusivat.
Merkelin
ja Suomen syytä vetinen stifado. Niuhoa porukkaa.
Edisonin
fonografina Paavo Arhinmäki toistaa epäjohdonmukaisia
kliseitä: rahat annettiin eikä pesää syntynyt. Euroopan vika. Ahneet pankit. Elvytystä kehiin!
Amerikassa Nobel-Paul tietää mistä pulu pissii.
Amerikassa Nobel-Paul tietää mistä pulu pissii.
Tennistossut
jalkaan ja menox.
Viime
perjantaina Ruben Stillerin Pressiklubissa Yle Uutisten
politiikan toimituksen päällikkö Pekka Ervasti hellitteli
Paavo Väyrysen bysanttilaisia ajatuksia. Aiheena suomalaiset herhiläiset Virossa, karhun naapurissa surisee.
Suomi ei kuulu länteen vaan karhun kainaloon.
Suomi ei kuulu länteen vaan karhun kainaloon.
Hiki ei haise vaan pelko. Viis
Krimistä; mitä Ukraina meille kuuluu.
Harmaalla
alueella ei aurinko paista.
STT:n
politiikan toimituksen esimies Johanna Vesikallio osallistui
Väyrysen mielistelyyn. Kökkötraktorin tönäisemä Stiller tiesi
paikkansa.
Väyrystä
ei parane enää kiusata, koska mielipidekyselyt puhaltavat hänen
palttoonsa pullolleen.
Nyt
kannattaa kiusata Stubbia.
Journalismin
hiljainen itse-tuntemus adaptoituu silakkaparvessa; vaaran uhatessa parven
reunalla silakka muuttaa suuntaa ja kohta koko parvi seuraa kyljet
välkelhtien. Primitiivinen itsesuojeluvaisto voimistuu.
Silakkaparven keskellä ei ole varaa eikä aikaa kysellä mitä nyt,
mitä nyt.
Jos
jokainen haili ryhtyisi miettimään mihin uida, mitä siitä tulisi?
Ei
mitään, pelkkää suomusotkua. Silakoitten kolareita, katkenneita eviä
ja mutkalle menneitä pyrstöjä.
(Silakka
on sillin nälkämuoto.)
Pressiklubista
jäi mietityttämään, että mistä Väyrynen niin hyvin tiesi
Ervastin mökkiasiat. Kavereitten keskenkö siinä Alexanderia tölvittiin? Kytköksiä, punoksia, sidoksia – kenties.
Itsenäinen
journalismi huutaa äitiä apuun.
Tammikuussa
kyyninen mielentila valtaa mielen.
Eräässä
kirjeessä vuonna 1885 Friedrich Engels sanoi, että menneiden
vallankumousten runous ei myöhemmin juuri koskaan kuulosta
vallankumoukselliselta, koska voidakseen vaikuttaa joukkoihin,
runouden täytyy kuvastaa joukkojen silloisia ennakkoluuloja.
Engelsin
ajatuksen voi laventaa koskemaan kirjallisuutta ylipäänsä ja
erityisesti journalismia. Onkohan tuossa myös sanottu se miksi
ajankohtainen ”kriittinen” kaunokirjallisuus niin nopeasti
vanhenee?
Muodinmukainen
ajattelu edellyttää ennakkoluuloihin kietoutumista.
Mikään
ei vanhene nopeammin kuin median heijastamat ennakkoluulot. Onneksi uusia piisaa.
Joku
sanoi joskus jossakin, että utopiat ovat vaarallisia
toteutettavaksi, koska ne ovat totalitaarisia, siis perimmältään
vapauden vastakohta. Utopialla on vain yksi totuus. Unelmasta painajaiseen.
Demokratian
kotikylä repeää ylpeydestä.
Ateenassa
ilotulituksia: ”Annoitte meille 300 miljardia ja me poltettiin se.
Miksi ette antaneet enempää? Kelvottomat kurinpitäjät!”
Joskus
tuntuu, kirjoitti George Orwell 30-luvulla.
”Joskus
tuntuu, että silkat sanat 'sosialismi' ja 'kommunismi'
magneettisella voimalla vetävät puoleensa kaikkia Englannin
hedelmämehun juojia, nudisteja, sandaalinkäyttäjiä,
seksimaanikoita, kveekareita, 'luonnonhoito'-puoskareita, pasifisteja
ja feministejä.” (Tie Wiganin aallonmurtajalle. Suom. Leevi
Lehto. WSOY 1986.)
Ei pidä
takertua sanoihin; ”sosialismin” ja ”kommunismin” voi vaihtaa
paremmin sopiviin. Tammikuussa 2015 tai myöhemmin.
Älymystön
konformismi on vahva magneetti.
Silakkaparvessa
välähtää kun parvi väistää vaaraa.
Ateenassa
taivaalle ammutut raketit palaavat maahan.
Kiihtyvyys
on noin 9,8 metriä neliösekunnissa. Yksinkertainen laskutoimitus.
Muuten:
meni 380 000 vuotta Big Bangista ennen kuin valo muuttui silmin
nähtäväksi.
Jos
hyppäisi valon selkään, pääsisi nopeasti hyvin kauas.
Kuka
haluaa niin kauas?
Sitä
paitsi pitäisi ensin muuttua hiukkaseksi, joka ei paina mitään.
Ihme
ettei journalismi ole jo pitkällä.
Suomi
on, kirjoitti Yrjö Ahmavaara vuonna 1987.
”Suomi
on itäeurooppalainen maa ja sen sivistyneistö on itäeurooppalaista
sivistyneistöä, jonka poliittisten ajattelutapojen juuret ulottuvat
Bysantin välityksellä syvälle arkaaisten yhteiskuntien
historiaan.” (Esseitä tästä ajasta. WSOY 1987.)
Hetken
ajattelin, että väite kaipaa päivitystä.
Nyt totean ettei päivitystä tarvita.
Thomas
Alva Edisonin fonografi Arhinmäen sylissä.
Journalismin
silakkaparvi kyljet välkkyen. Kun yksi kääntyy, muut myötäilevät
liikkeen synkronia.
Ajatus
turvassa.
Ei pidä uida väärään suuntaan.
______________________________________________________________
______________________________________________________________
PS.
Muuten - olen sitä mieltä että... pässinpäistä ei ole puutetta.
Helsingin kaupunginvaltuusto päätti keskiviikkoiltana rakennuttaa Helsinkiin keskustakirjaston noin 100 miljoonalla eurolla.
Helsingin kaupunginvaltuusto päätti keskiviikkoiltana rakennuttaa Helsinkiin keskustakirjaston noin 100 miljoonalla eurolla.
Näitä päättäjiä me
äänestäjät olemme edustajiksemme valinneet.
Sitä saa mitä tilaa. Palautusoikeutta
ei ole.
Kauheaa on kuunnella hurskastelua, että
uudesta kirjastosta ”hyötyy” koko Suomi. Miten niin? Miten
kehäkolmosen takana asuva suomalainen voisi edes teoriassa hyötyä
tästä kirjastopalatsista?
Puhumattakaan käytännöstä. Muualla
asuvat maksavat kuitenkin helsinkiläisten narsismista 30
miljoonaa euroa.
Tuleeko uuden miljoona-kirjaston sisälle jotakin mitä ei löydy mistä tahansa suomalaisesta kirjastosta? Ei, ei tule. Miten voisi tulla? Ei kirja hyllyn paikasta tai ulkonäöstä miksikään muutu.
Joten pitää harhauttaa.
Tuleeko uuden miljoona-kirjaston sisälle jotakin mitä ei löydy mistä tahansa suomalaisesta kirjastosta? Ei, ei tule. Miten voisi tulla? Ei kirja hyllyn paikasta tai ulkonäöstä miksikään muutu.
Joten pitää harhauttaa.
Politiikassa ” hyvän asian puolesta
valehtelu ” on sallittua ja hyväksyttyä yhteisten asioiden
hoitamista. Moraalin perään ei kannata huutaa kun sitä ei ole.
Jos digi-hemmoja on uskominen, muutaman
vuoden päästä kirjat julkaistaan e-muodossa joten tuleva kirjasto
on aikansa e-elänyt ennen valmistumistaan. Mitä hemmettiä helsinkiläiset sen jälkeen tekevät kirjasto-nimisellä rakennuksella?
Jumppasalinko?
Ok, nehän muotia ovat.
Harmi ettei Sinnemäki tyytynyt
kirjoittelemaan runoja.
Onpas ihanan pureva postaus!
VastaaPoistaJospa se kirjastotalo muutetaan pikapikaa vanhainkodiksi tai mitä palvelutaloja ne nykyään ovat, kun niistähän on puutetta.
Joo, tulee uudenlaista harmoniaa ja yhteisymmärrystä kun yhdessä kerroksessa häärää nörtit ja toisessa rollaattoriväki.
PoistaVoi tietysti käydä niin ettei paperikirja katoakaan maailmasta jolloin niitä kirjahyllyjäkin tarvitaan.
Minä kannatan uutta keskuskirjastoa puhtaasti itsekkäistä syistä. Olen odottanut keskuskirjastoa jo pitkään. Olen kai sitten narsistinen helsinkiläinen, kuten annoit ymmärtää ;)
VastaaPoistaKirjaston hintalapusta voi tietysti olla montaa mieltä. En ihan allekirjoittaisi perusteluja tyyliin "palvelee koko Suomea". Kyllä voisi rehellisesti myöntää, että palvelee vain pk-seudulla asuvia, lukemisesta innostuneita ihmisiä, jotka mielellään hengailevat kirjastossa.
Tottakai keskustakirjastoa saa ja voi kannattaa. Minä en kannata koska Helsinkiä on muuallakin kuin keskustassa enkä ymmärrä miksi sinne pitää joku "kansakunnan olohuone" rakentaa, semminkin kun kirjat tuntuvat tässä "olohuonessa" olevan sivuseikka.
PoistaOikeastaan on kumma ettei kukaan ole keksinyt että jossakin "varastohallissa" kehäteiden tuntumasssa saattasi olla varsinainen kirjojen aarreaitta - kirjasto vailla vertaa. Pelkkiä kirjoja kilometrikaupalla.
Jos rahaa halutaan käyttää turistien haalimiseksi Helsinkiin, minä rakentaisin sen G:n, mutta minulta ei kysytä.
Mitäköhän hesalaiset sanoisivat jos tätä kansakunnan olohuonetta suunniteltaisiin vaikkapa Jyväskylään perusteella että koko suomi, jopa helsinkiläiset, siitä hyötyvät?
En ole näköjään seurannut keskustakirjastoaiheista keskustelua tarpeeksi, koska "olohuone"tulkinta on minulle vieras. Itse olen kiinnostunut keskustakirjastosta ihan vain kirjastona, josta voisin lainata kirjoja. Mutta jos sinne tulee joku ihana italialaistyyppinen kahvila, kyllä se minulle sopii. Pääsen sinne lipittämään espresso macchiatoa, samalla kun silmäilen kirjoja.
PoistaG:tä ei Helsinkiin tarvita, mutta k.kirjasto pitää olla. Rikhardinkadun kirjasto on järkyttävän kaukana ja Kymppikirjastossa ei ole tarpeeksi valikoimaa kirjojen suhteen. Jos helsinkiläiset eivät jaksa kävellä rautatieasemalta k.kirjastoon, sinne voitaisiin järjestää myös bussikuljetus ;)
Yksi vaihtoehtohan olisi sijoittaa "koko kansakunnan kirjasto-olohuone" Tuurin kyläkaupan yhteyteen.
Katselin videon tuohon kirjastoon suunnitellusta kolmesta kerroksesta. Keskimmäisessä, Nörttivintissä, on mm. sauna, ja ylimmässä alue nimeltä kansalaisparveke. Monitoimitalolta tämä vaikuttaa - ja on kallis! Minusta pitäisi pikemminkin kehittää kodikkaita lähikirjastoja. Kuka esim. pienten lasten vanhempi viitsii lähteä hakemaan lasten kanssa kirjoja kaukaa paikasta, joka muistuttaa valtavaa ostoskeskusta tai lentoasemaa? Olen nimittäin aivan varma, että tämä tulee merkitsemään pikkukirjastojen kuihduttamista, vaikka toisin väöitetään. Sama keskitys kuin kouluissa.
PoistaHelsingin kirjastoihmiset eivät ole lainkaan edes teeskennelleet että kysymyksessä on kirjasto missä espressokahvila vaan monitoimitoimitalo jossa pääaktiveetit ovat muuta kuin kirjojen lukeminen.
VastaaPoistaTietysti sellaisen saa rakentaa, mikäs siinä mutta onko sillä kirjallisuudelle mitään hyötyä on toinen juttu. Sitäkin voi kritisoida että julkisin varoin rakennetaan sauna ja pelisali.
Hesarin tämän päiväisessä pääkirjoituksessa tukevasti puolustettiin keskustakirjastoa, mutta artikkelin lopussa ilmaistiin rivien välissä epäily siitä ettei muutaman vuoden (kymmenen vuoden) päästä kirjoille enää tarvita mitään fyysistä paikkaa.
No, onhan sitten 100 miljoonan euron sauna keskellä kaupunkia.
Minusta - jos jotakin uutta - niin Helsinkiin pitäisi rakentaa uusi muotoilun museo. Nykyinen Designmuseo on ahdas ja epäajanmukainen. Sehän sijaitsee vanhassa oppikoulussa ja aikalailla sivussa. Sekä Gugggenheimille haaveiltu että tälle kirjastolle nyt jo päätetty sijainti olisi hyvä juuri muotoilumuseolle. Suomalaisesta muotoilusta aina puhutaan, luulisi että sille myös järjestettäisiin tilat. Arkkitehtuurin museon voisi yhdistää saman katon alle.
VastaaPoistaPysyyköhän nimi Helsingin keskustakirjasto kuitenkin, vaikka rakennus on pääosin muuta, vai tuleeko nimeksi jotain ihan muuta?
Eikös Hesarin nimikilpailussa sille ehdotettu nimeä? En kyllä muista mikä se oli ja liittyikö kirjoihin mitenkään tai jotenkin; joka tapauksessa itse silloin kirjoitin yhden pakinan tästä aiheesta, muistaakseni.
PoistaLöysin kirjoituksesi, kesäkuuussa 2013, tosi hyvä. Suunnittelukilpailun voittanut rakennus on Käännös, ja HS:n nimikilpailu oli silloin vasta julistettu.
PoistaGooglailin ja löysin seuraavaa: noin 900 ehdotusta, joista lopuksi oli äänestetty viidestä Biblu, Arkki, Kivi, Sampo ja Lastu. Lastu oli voittanut ylivoimaisesti. Siis LASTU! Aika arkaaista.
Kirsi Piha oli ehdottanut nimeä Sivistysliiteri. Heh!
Kiitos Marjatta! Tuo toissakesäinen pakina tuntuu ihan tuoreelta, hemmetti. Tai toisinpäin: eipä tässä päähänsä uusia ajatuksia saa.
PoistaSuomalaiset ovat "arkaaisia", paitsi sitten eivät. Lukeekohan Juhani Ahon lastuja joku? Pikkukertomuksilla aika vähän analogiaa tulevan kirjaston kanssa.
Ennen aikaa liiterin lautojen välistä tuuli ja melkein myös satoi: sinänsä hyvä metafora kulttuurille ja kenties sivistykselle.
Laitanpa tähän linkin tuohon toissakesäiseen pätkään jos jotakuta kiinnostaa. Sen voi lukea täältä